1970-luku
Neuvostoliitto syrjäytti edustuskiekkoilussa Kanadan. Ja pohjoisamerikkalaiset vain väläyttivät perinteisissä kisoissa näinä vuosina. Suomalaiset hakivat linjaa ja etsivät omaa tietään. Mahdollisesti henkisessä kantissakin oli kehittämistä… Mutta ruotsalaisetkin olivat selvästi itäblokkia jäljessä. Vuosikymmenen loppupuolella alkoi MM olla jo NHL:n ja edesmenneen WHA:n armoilla pohjoiseurooppalaisten suhteen…
1970 Tukholma
Vaahteranlehtisten sitten piti aloittaa seitsemänkymmentäluku MM-turnauksissa. Ja paikkoina piti olla Winnipeg ja Montreal. Mutta mutta.. Avery Brundage, KOK, uhkasi jälleen sulkea jääkiekon pois Olympialaisista ammattilaisten käytön vuoksi. Kansainvälinen Jääkiekkoliitto, IIHF, oli jo ehtinyt antaa lupansa yhdeksän ammattilaisen käyttöön MM-puolella. Siispä Brundagen mukaan itäblokin kokopäivätoimisesti harjoitelleet kaksikymppiset everstiluutnantit olivat kunnon amatöörejä… Ja lupa oikeista ammattilaisista MM-kisoissa lykättiin tällä kertaa. Kummallista, Kanada luopui kisoista ja koko MM-Olympia-kiekosta kahdeksaksi vuodeksi.
Ja katso: Tukholma sattui jälleen olemaan varakaupunki! Ja siispä ruotsalaiset ruotsalaisesti olivat jälleen hopealla. Mutta Suomi tiputti puolestaan ensimmäistä kertaa länsinaapurit kanveesiin voittamalla ensimmäisen kerran MM-tasolla ja luvuin 3-1. Ruotsin Arne Strömberg totesi suomalaisten olevan friikkikokoelma, Keinonen sirkushyrränä, Vehmanen viivallakyttääjänä. Sekä Ketola huojuvana tornina. Neukkuvalmentaja Anatoli Tarasov totesi näihin aikoihin suomalaisista: ”Miten niin hyvistä yksilöistä voidaan koota niin huono joukkue”. Sivuseikkana mainittakoon, että ”Vellu” Ketolasta tuli Suomen ensimmäinen Kanadanammattilainen…
Ja leipänä voin päälle suomalaiset voittivat vielä Tsekkoslovakiankin. Ensimmäisestä suurista otetusta tuplavoitosta huolimatta Suomella alkoi kuutisen vuotta kestänyt nelosputki. Sen katkaisi 1972 Sapporo: viides. Mainittakoon, että Suomi hävisi eräälle Itä-Saksalle 3-4.
Neuvostoliitto: Viktor Konovalenko, Vladislav Tretjak; Vitali Davidov, Anatoli Firsov, Valeri Harlamov, Aleksander Jakusev, Vladimir Lutshenko, Aleksander Maltsev(15+6), Boris Mihailov, Jevgeni Misakov, Valeri Nikitin, Vladimir Petrov, Jevgeni Polagjev, Viktor Polupanov, Aleksander Ragulin, Igor Romisevski, Vladimir Sadrin, Vjatseslav Starsinov, Valeri Vasiljev, Vladimir Vikulov. ( 10 9 0 1 68-11)
2. Ruotsi: Leif Holmqvist, Gunnar Bäckman; Tommy Abrahamsson, Arne Carlsson, Anders Hagström, Anders Hedberg, Leif Henriksson, Nils Johansson, Stig-Göran Johansson, Stefan Karlsson(6+5), Tord Lundström, Kjell-Rune Milton, Lars-Göran Nilsson, Anders Nordin, Roger Olsson, Björn Palmqvist, Lars-Erik Sjöberg, Ulf Sterner, Lennart Svedberg, Håkan Wickberg. (10 7 1 2 45-21)
3. Tsekkoslovakia: Vlado Dzurilla, Miroslav Lacky; Vladimir Bednar, Josef Cerny, Richard Farda, Julius Haas, Ivan Hlinka, Jaroslav Holik, Josef Horesovsky, Jan Hrbaty, Jiri Kochta, Oldrich Mahac, Vladimir Martinec, Vaclav Nedomansky(10+7), Frantisek Pospisil, Stanislav Pryl, Frantisek Sevcik, Jan Suchy, Lubomir Ujvary. (10 5 1 4 47-30).
4. Suomi: Urpo Ylönen, Jorma Valtonen; Juha Rantasila, Ilpo Koskela, Pekka Marjamäki, Seppo Lindström, Heikki Riihiranta, Lalli Partinen; Pekka Leimu(5+3), Matti Keinonen, Veli-Pekka Ketola, Matti Murto, Jorma Peltonen, Lauri Mononen, Lasse Oksanen, Juhani Tamminen, Jorma Vehmanen, Harri Linnomaa, Esa Peltonen, Väinö Kolkka. (10 5 0 5 31-40).
1971
Bern, Geneve
MM-turnaus siirtyi Kunkkulasta Eurolätkän menneen ajan kunkkulaan. Ja ensi kertaa kahteen vuoteen nähtiin lajin perusseudun edustaja A-tasolla. USA voitti Tsekkoslovakian 5-1 sekä Keith Christiansen jakoi jäähytilaston ykköspaikan Länsi-Saksan Alois Shcloderin kanssa (18 minuuttia). Mutta parhaimmista jenkkiperinteistä huolimatta amerikkalaiset joutuivat takaisin B-sarjaan…
Tsekkoslovakialaiset pelasivat tasan neukkujen kanssa. Sekä voittivat myös kertaalleen. Mutta ne ruotsalaiset… voittivat 6-5 . Ja niinpä Kanadan seuramaajoukkueperinteen korvannut itäinen seuramaajoukkue saavutti jälleen MM-tittelin. Vaahteranlehtisten tavoin neukut hankkivat Moskovan ZSKA:n vahvistukseksi muutaman muun seuran pelaajan. Ja tämänkin seuramaajoukkueen pelaajat saivat viisi ensimmäistä pistepörssisijaa. Maalivahti Viktor Konovalenko arvostettiin tässä turnauksessa korkealle. Kun aiemmin hänen tyylinsä arveltiin aiheuttavan yhtä paljon harmaita hiuksia omille pakeille kuin vastapuolen hyökkääjillekin. Hänelle oli tulossa jo muuan tuuraaja…
Suomalaiset saivat jälleen mutta jos… nelossijan. Ja luonnollisesti se jos oli ruotsalaiset. Suomi johti kaksinkertaisen sarjan ensimmäistä ottelua 1-0. Sitten kävi ruotsalaiset: suomalaisen luistimesta meni kiekko maaliin. Toisessa osaottelussa tilanne oli myöskin 1-1. Mutta sitten ”Leuka” Monoselle sattui tulemaan viitonen… ja 2-1 Ruotsille. Luonnollisesti suomalaiset jäivät pisteen päähän mitalidebyytistä. Ehkäpä jotakin suomalaisten pelaamisesta kertoo puolustaja Ilpo Koskelan paras sija pistepörssissä.
Neuvostoliitto: Viktor Konovalenko, Vladislav Tretjak; Gennadi Tsigankov, Vitali Davidov, Anatoli Firsov(10+9), Valeri Harlamov, Viktor Kuskin, Juri Ljapkin, Vladimir Lutshenko, Aleksander Maltsev, Aleksander Martinjuk, Boris Mihailov, Jevgeni Misakov, Vladimir Petrov, Aleksander Ragulin, Igor Romisevski, Vladimir Sadrin, Vjatseslav Starsinov, Vladimir Vikulov, Jevgeni Simin. (10 8 1 1 77-24).
2. Tsekkoslovakia; Jiri Holecek, Marcel Sakac; Bedrich Brunclik, Jiri Bubla, Josef Cerny Richard Farda(4+5), Jan Havel, Ivan Hlinka, Jiri Holik, Josef Horesovsky, Jiri Kochta, Oldrtich Machac, Vladimir Martinec, Vaclav Nedomansky, Eduard Novak, Frantisek Panchartek, Frantisek Pospisil, Bohuslav Statsny, Jan Suchy, Jaroslav Tajcnar. (10 7 1 2 44-20).
3. Ruotsi: William Löfqvist, Christer Abrahamsson; Tommy Abrahamsson, Gunnar Andersson, Tommy Bergman, Arne Carlsson, Inge Hammarström, Stig-Göran Johansson, Stefan Karlsson, Hans Lindberg, Tord Lundström(5+4), Kjell-Rune Milton, Lars-Göran Nilsson, Bert-Ola Nordlander, Håkan Nygren, Björn Palmqvist, Håkan Pettersson, Ulf Sterner, Lennart Svedberg, Håkan Wickberg. (10 5 1 4 29-33).
4. Suomi: Jorma Valtonen, Urpo Ylönen; Ilpo Koskela(6+1), Pekka Marjamäki, Seppo Lindström, Hannu Luojola, Jouko Öystilä; Veli-Pekka Ketola, Lasse Oksanen, Esa Isaksson, Erkki Mononen, Lauri Mononen, Matti Murto, Jorma Vehmanen, Harri Linnomaa, Esa Peltonen, Seppo Repo, Heikki Järn, Juhani Tamminen, Tommi Salmelainen. (10 4 1 2 31-42).
Olympia
1972
Sapporo
Ensi kertaa talviolympialaiset Aasiassa. Ja ensi kertaa Kansainvälinen Jääkiekkoliitto järjesti jäähdyttelyturnauksen Olympiavuonna. Sota-ajan keisarista nykyaikaiseksi perustuslailliseksi muuttunut monarkki Hirohito ihmetteli jääkiekon väkivaltaisuutta. Hänen maanmiehensä Teiji Honma pelasi samurai-ninja-linjan maski päässä jo vuonna 1936. Mutta näissä kisoissa Tretjak löi teräs-muovi-häkin läpi maalivahdeilla. Sen lisäksi Euroopan pohjoisamerikkalaisin maalivahti löi sattumoisin itsensä läpi. Neukut hävisivät Izvestija-turnauksessa eräälle Suomelle 1-4 ja se oli vaka-vanhan Konovalenkon menoa. Tämä turnaus oli puolestaan erään Firsovin menoa.. Kyseessä oli mahdollisesti loikkausyritys… Mainittakoon, että tämä neukkujoukkue pelasi melkoisen kanadalaisittain.
USA voitti karsintaottelunsa Sveitsiä vastaan 5-3. Mutta sitten tulivatkin uskovimman länsimaan mukana taivaan merkit. Joukkue pelasi hopealle. Sivumennen sanottuna, samalla rungolla jenkit olivat tippuneet edellisvuonna MM-kisojen A-sarjasta. Suomi sai karsintaotteluvoitolla Norjaa vastaan vaatimattomin numeroin 13-1 koko ottelusarjan plussan puolelle. Loppusarjassa jäätiin miinusmaalein viidenneksi. Ja Matti Keinonen otti sahajauhokylvyn. Hänen ja muiden suomalaisten sahajauhot loistivat päässä joukkueen voittaessa Ruotsin 4-3. Eräs ruotsalaispelaaja totesi ”ettei harmita, nehän voi voittaa neukutkin”. Suomi sattui pudottamaan Ruotsin mitaleilta…
Kanada jäi näistä Olympiakisoista kokonaan pois. Ja seuraavista. Heitä kiinnostivat enemmän haasteottelut neukkuja vastaan. Ja MM-tittelit saivat suosiolla jäädä itämaisten tietäjien tehtäväksi…
Neuvostoliitto: Vladislav Tretjak, Aleksander Pashkov; Vitali Davidov, Viktor Kuzkin, Aleksander Ragulin, Anatoli Firsov, Igor Romishevski, Jevgeni Mishakov, Jevgeni Zimin, Gennadi Tsigankov, Vladimir Lutshenko, Aleksander Jakushev, Vladimir Shadrin, Valeri Vasiljev, Aleksander Maltsev, Valeri Harlamov(9+6), Boris Mihailov, Vladimir Petrov, Vladimir Vikulov, Juri Blinov. (5 4 1 0 33-13).
2. USA: Mike Curran, Peter Sears; Walter Olds, Thomas Mellor, Frank Sanders, James McElmury, Charles Brown, Richard McGlynn, Ronald Naslund, Robert Ftorek, Stuart Irving, Kevin Ahearn, Henry Boucha, Craig Sarner(4+6), Timothy Sheehy, Keith Christiansen, Mark Howe. (6 4 0 2 23-18).
3. Tsekkoslovakia: Jiri Holecek, Vlado Dzurilla; Josef Cerny, Jiri Holik, Josef Horesovsky, Vaclav Nedomansky(8+3), Jiri Kochta, Oldrich Machac, Frantisek Pospisil, Eduard Novak, Ivan Hlinka, Bhuslav Statsny, Vladimir Martinec, Vladimir Bednar, Rudolf Tajcnar, Karel Vohralik, Jaroslav Holik, Richard Farda. (6 4 0 2 34-15).
5. Suomi: Jorma Valtonen, Stig Wetzell; Juha Rantasila, Seppo Lindström, Heikki Järn, Heikki Riihiranta, Ilpo Koskela, Pekka Marjamäki; Lauri Mononen(7+0), Timo Turunen, Juhani Tamminen, Veli-Pekka Ketola, Lasse Oksanen, Esa Peltonen, Matti Keinonen, Harri Linnonmaa, Matti Murto, Jorma Peltonen, Jorma Vehmanen, Seppo Repo. (6 3 0 3 27-25).
MM
1972
Praha
Ja ensimmäisissä olympiavuonna järjestetyssä MM-turnauksessa Neuvostoliiton putki sitten katkesi. Sosialistisen realismin merkeissä maan suuruuden luonut Tarasov oli korvattu valmentajakaksikolla Bobrov-Putshkov. Firsov totesi: ”Bobrov on pelkkä nolla”. Ehkä joukkueessa herätti vaihdos ristiriitoja. Tsekkoslovakia hankki kotonaan maailmanmestaruuden. Edellisestä arvokisavoitosta olikin kulunut vaivaiset 23 vuotta. Jopa taistelevat veljekset Holik olivat hyvää pataa keskenään. Sveitsi tuli A-sarjaan vuoden kuluttua järjestämästään MM-turnauksesta. Joukkueen suurin saavutus oli Gaston Furrerin 28 jäähyminuuttia. Sekä voitto 3-2 Suomesta…
Leijonat ovatkin jälleen neljäntenä. Mutta voitto 5-4 Ruotsista vei kolmen kruunun varmasti kolmannelle paikalle. Ja Leuka Mononen oli sarjakuvamaisen profiilinsa mukainen pelaaja. Hän ylsi ensimmäistä kertaa suomalaisen kymmenen parhaan joukkoon pisteissä. Paras swedu sijoittui huonommin. Ja Suomi otti jopa toisessa turnauksessa peräjälkeen kaksinumeroisen voiton: Läntiset sakut hävisivät 3-13. Mutta ehkä nelossijassa oli osansa pohjoisamerikkalaisten poissaololla…
Kansainvälinen Jääkiekkoliitto osui nappiin MM-turnauksen järjestämisessä. Mutta jatkossa Olympiavuoden turnauksessa on ollut ehkä hieman väljähttänyt maku… Luonnollisesti Kansainvälinen Jääkiekkoliitto ei ole ajatellut lainkaan tuohta näissä kuvioissa!
Tsekkoslovakia: Jiri Holecek, Vlado Dzurilla; Vladimir Bednar, Jiri Bubla, Josef Horesovsky, Milan Kuzela, Oldrich Machac, Frantisek Pospisil, Rudolf Tajcnar; Richard Farda, Julius Haas, Ivan Hlinka, Jaroslav Holik, Jiri Holik, Jan Klapac, Jiri Kochta, Vladimir Martinec, Vaclac Nedomansky(9+6), Josef Palecek, Bohuslav Statsny. (10 9 1 0 72-16).
2. Neuvostoliitto; Vladislav Tretjak, Vjatsheslav Soloduchin; Vjatseslav Anissin, Gennadi Tsigankov, Aleksander Gusev, Valeri Harlamov, Aleksander Jakusev, Viktor Kuskin, Vladimir Lutshenko, Aleksander Maltsev(10+12), Boris Mihailov, Jevgeni Misakov, Vladimir Petrov, Aleksander Ragulin, Igor Romisevski, Vladimir Sadrin, Vladimir Sepovalov, Valeri Vasiljev, Vladimir Vikulov, Juri Blinov. (10 7 2 1 78-17).
3. Ruotsi: Leif Holmqvist, Christer Abrahamsson; Tommy Abrahamsson, Tommy Bergman, Inge Hammarström, Anders Hedberg, Björn Johansson, Stig-Göran Johansson, Stefan Karlsson(6+7), Stig Larsson, Mats Lindh, Tord Lundström, Lars-Göran Nilsson, Stig Östling, Björn Palmqvist, Håkan Pettersson, Börje Salming, Lars-Erik Sjöberg, Karl-Johan Sundqvist, Håkan Wickberg. (10 5 1 4 49-33).
4. Suomi: Jorma Valtonen, Stig Wetzell; Juha Rantasila, Jouko Öystilä, Pekka Marjamäki, Timo Nummelin, Heikki Riihiranta, Pekka Rautakallio, Pertti Valkeapää; Lauri Mononen(9+6), Juhani Tamminen, Lasse Oksanen, Timo Turunen, Seppo Repo, Veli-Pekka Ketola, Esa Peltonen, Matti Murto, Seppo Ahokainen, Harri Linnonmaa, Matti Keinonen. (10 4 0 6 47-48).
1973
Moskova
Luzhniki-hallissa oli sitten tiettyyn ruumiinosaan ammuttu karhu liikkeellä tehden maalisuhteen 100-18 kymmenessä ottelussa. Ja Harlamov-Petrov-Mihailov teki yhteensä 43 maalia. Mainittakoon, että Kanada oli tehnyt viidessä ottelussa 110-3 Harry ”Moose” Watsonin tehdessä yksin 37 maalia vuonna 1924. Ajat olivat siis hieman muuttuneet. Tosin Ruotsi laittoi neukut tiukoille häviämällä vain 3-4 Tretjakin esitellessä jälleen Euroopan pohjoisamerikkalaisinta pelityyliä maalissa. Ragulin taasen oli ennätyksellisesti kymmenennen kerran ykkönen! Ja vaatimattomat kuusi ensimmäistä pistesijaa oli neukkujen hallussa.
Pohjoisamerikkalaiset loistivat poissaolollaan. Jenkeille riitti Olympiahopean jälkeen B-sarjailu. Mainittakoon, että vaahteranlehtisten haasteotteluiden harjoitusturneella kolmen kruunun ”Uffe” Sterner harjoitti eurooppalaista fair playtä halkaisemalla kanukin kielen. Sterner oli muuten tullut maitojunalla New York Rangersistä edellisvuosikymmenellä kotimaahan., jossa WHA edisti pohjoisamerikkalaista kiekkoa perinteistä MM-Olympia-kiekkoa enemmän ensimmäisenä vakavana haastajana NHL:lle lähes viiteenkymmeneen vuoteen. WHA avasi ovet eurooppalaispelaajille sekä kunnon palkkioille. Myös saattoi olla pula kunnon pelaajamateriaalista…
Suomen joukkue puolestaan suoritti näissä kisoissa Isontalon Antti ja Rannanjärvi –tyyliä koko joukkueen saadessa 129 jäähyminuuttia. Lalli Partinen pelasi sattumalta näissä kisoissa eheimmän turnauksensa. Matti ”Mölli” Keinonen lähti legendalle sopivasti arvokisoista: saatuaan ottelurangaistuksen hän käveli kädet ojossa pukuhuoneeseen saaden vielä ylimääräisen ottelukiellon. Samalla suomalaisesta jääkiekosta poistui brasialaista jalkapalloa muistuttava yksilöllisyys…
Neuvostoliitto: Vladislav Tretjak, Aleksander Sidelnikov; Valeri Vasiljev, Aleksander Gusev, Jevgeni Polagjev, Juri Ljapkin, Gennadi Tsigankov, Vladimir Lutschenko, Aleksander Ragulin, Boris Mihailov, Vladimir Petrov(18+16), Valeri Harlamov, Aleksander Martinjuk, Vladimir Shadrin, Aleksander Jakushev, Juri Lebedev, Aleksander Maltsev, Aleksander Bodunov, Vjatseslav Anisin, Aleksander Volkov. (10 10 0 0 100-18).
2. Ruotsi; Christer Abrahamsson, William Löfqvist; Tommy Abrahamsson, Mats Åhlberg, Roland Bond, Arne Carlsson, Inge Hammarström, Anders Hedberg, Björn Johansson, Stefan Karlsson, Tord Lundström, Ulf Nilsson, Börje Salming, Lars-Erik Sjöberg, Dan Söderström(7+6), Ulf Sterner, Karl-Johan Sundqvist, Håkan Wickberg, Kjell-Arne Wikström, Dick Yderström. (10 7 1 2 53-23).
3. Tsekkoslovakia: Jiri Holecek, Jiri Chra; Peter Adamik, Jiri Bubla, Richard Farda, Ivan Hlinka, Jaroslav Holik, Jiri Holik(5+10), Josef Horesovsky, Jan Klapac, Jiri Kochta, Milan Kuzela, Oldrich Machac, Vladimir Martinec, Vaclav Nedomansky, Jiri Novak, Josef Palecek, Frantisek Pospisil, Bohuslav Statsny, Karel Vohralik. (6 1 3 48-20).
4. Suomi; Antti Leppänen, Jorma Valtonen; Pekka Kuusisto, Heikki Riihiranta, Seppo Lindström, Ilpo Koskela, Jouko Öystilä, Pekka Rautakallio, Lalli Partinen; Henry Leppä (3+5), Timo Sutinen, Esa Peltonen, Timo Turunen, Veli-Pekka Ketola, Juhani Tamminen, Matti Keinonen, Seppo Ahokainen, Lauri Mononen, Seppo Repo. (10 3 1 6 24-39).
1974
Helsinki
Maakuntapeli jääpalloa 60-luvulla digannut tuppukylä järjesti sitten nyt MM-kisansa. Ja halli oli ollut valmiina vasta kahdeksan vuotta tätä varten. Sekä sosiaali- ym. tilatkin oli ehditty ajanmukaistaa. Helsingin hengessä jo vuotta ennen ETYK-konferenssia. Jopa itse Urho Kekkosta varten oli jäähallissa oma betonipönttö.
Neukut olivat jälleen omaa luokkaansa. Mutta avauskierroksella Prahan kevään jälkihöyryissä Tsekit voittivat ensimmäisellä kierroksella 7-2. Joukkueesta lähtivät myöhemmin samana vuonna omatoimisesti rapakon taakse Vaclav Nedomansky sekä Richard Farda. Maan hallitus katsoi siirtymistä hieman karsaasti… Suomi pelasi vuosikymmenen parhaalla joukkueellaan. Mutta Antti Leppänen reväytti maalissa jalkansa Ruotsia vastaan. Ottelu päättyi 3-3. Sitten Suomi voitti Tsekkoslovakian 5-2. Mutta sitten Stig Wetzellin näytteestä löytyi efedriiniä. Ja tsekit voittivat virallisesti 5-0. Mikä oli hieman sensaatiomaista… Nimittäin toinen näyte oli negatiivinen. Sattumoisin kisojen lääkäri oli Suomen maajoukkueen riveistä joulun aikoihin erotettu lääkäri… Mutta ruotsalainen Ulf Nilssonkin sentään kärähti efedriinistä. Hän lähti sittemmin rapakon taakse. Kolmosvahti Jorma Valtonen hoiteli loput. Varamies oli junnuaikojensa maalivahti Seppo Repo. Vellu Ketola sukelsi ikimuistoisesti päätöskierroksella 5-4 voittomaalin Tsekeistä. Hän lähti myöhemmin rapakon taakse. Mainittakoon, että ilman dopingjuttuja hieman onnekkaat tsekit olisivat olleet MM-nelosia Ruotsin ja Suomen ollessa toinen ja kolmas.
Tämän joukkueen jälkeen suomalainen kiekko vähitellen lipsui vuosikymmenen loppupuolelle mennessä. Yksi syy saattoi olla jääkiekkoammattilaisuuden lievä muuttuminen. Edellisvuosikymmenellä mentiin maajoukkueuran jälkeen vuolemaan valuuttaa Itävallan tapaisiin maihin. Nyt mentiin parhaassa peli-iässä rapakon taakse…
Neuvostoliitto: Vladislav Tretjak, Aleksander Sidelnikov; Aleksander Gusev, Valeri Vasiljev, Vladimir Lutshenko, Gennadi Tsigankov, Juri Ljapkin, Kusnetsov, Satalov, Boris Mihailov(9+6), Aleksander Petrov, Valeri Harlamov, Aleksander Maltsev, Vladimir Shadrin, Aleksander Jakushev, Sergei Kapustin, Vjatseslav Anissin, Aleksander Bodunov, Juri Lebedev, Vladimir Repnev. (10 9 0 1 64-18).
2. Tsekkoslovakia: Jiri Holecek, Jiri Chra; Jan Suchy, Oldrich Machac, Frantisek Pospisil, Jiri Bubla, Milan Kuzela, Miroslav Dvorak, Vaclav Nedomansky, Jiri Holik, Richard Farda, Vladimir Martinec(10+5), Ivan Hlinka, Bohuslav Statsny, Jiri Kochta, Josef Palecek, Jan Klapac, Vladimir Veith, Bohuslav Eberman, Josef Augusta. (10 7 0 3 57-20).
3. Ruotsi: Christer Abrahamsson, Curt Larsson; Tommy Abrahamsson, Gunnar Andersson, Arne Carlsson, Björn Johansson, Kjell-Rune Milton, Lars-Erik Sjöberg, Karl-Johan Sundqvist, Mats Åhlberg, Per Olof Brasar, Anders Hedberg, Stig-Göran Johansson, Stefan Karlsson, Tord Lundström, Willy Lindström(7+5), Dan Labraaten, Ulf Nilsson, Lars-Göran Nilsson, Håkan Pettersson, Dan Söderström, Håkan Wickberg. (10 5 1 4 38-24).
4. Suomi: Antti Leppänen, Stig Wetzell, Jorma Valtonen; Seppo Lindström, Pekka Marjamäki, Juha Rantasila, Heikki Riihiranta, Timo Saari, Seppo Suoraniemi, Jouko Öystilä; Veli-Pekka Ketola(7+3), Seppo Ahokainen, Juhani Tamminen, Esa Peltonen, Timo Sutinen, Henry Leppä, Jorma Peltonen, Lasse Oksanen, Harri Linnonmaa, Seppo Repo, Matti Murto. (10 4 2 2 34-39).
1975
München, Düsseldorf
Nämä kisat vietiin läpi saksalaisella täsmällisyydellä: ensimmäinen viikko pelattiin Münchenin ylikuumassa hallissa. Ja vastineeksi toinen Düsseldorfin kylmässä hallissa. Ja Ruotsin Willy Lindström harrasti riipuntaa Münchenin kaukalon muikkuverkoissa.
Pohjois-Amerikka oli pitkästä aikaa edustettuna arvokisatasolla A-sarjassa USA:n väreissä. Ja mikäli edellisvuonna sattumalta liikkuneet puheet purkan efedriinistä olisivat olleet tosia, niin… Kisojen paras pohjoisamerikkalaisesitys oli Mike Polichin jäähykuninkuus 34 minuutilla. Sekä Länsi-Saksan tukikohdissa asuneitten jenkkien kannustus omilleen. Mutta jääkiekon ensimmäinen ulkomaa oli tukevasti sarjataulukon viimeinen. Eräs Puola oli varma viitonen.
Muutenkin kisat yllättivät varmuudellaan: Neuvostoliitto oli varma ykkönen, Tsekkoslovakia varma kakkonen, Ruotsi varma kolmonen. Lisäksi Suomi oli varma nelonen. Suomi oli voittanut Ruotsin 2-1 ensimmäisellä kierroksella, hävinnyt toisella 1-2. Tsekkoslovakiaa vastaan Suomi pärjäsi hyvin. Tosin lajina olisi pitänyt olla tolppaan ampumiskilpailu hävityn ottelun sijasta. Ja ”Tampereen ZSKA”:n maineen ja tyylin luoneen Kalevi Nummisen korvasi Seppo Liitsola. Mahdollisesti hänen vanha ”kanadalainen” suomalaistyylinsä sekoitti pelaajia… Tosin Pekka Marjamäki oli turnauksen All Stars-pelaaja, paras puolustaja, paras suomalainen pisteissä. Ja myöskin paras jäähyilijä. Tälläkin kertaa Antti Leppänen aiheutti harmaita hiuksia. Tosin nyt hänen epäröintinsä johtui Suomen avausottelussa USA:ta vastaan luistimista. Mutta hänen jatkaessaan USA-voiton jälkeenkin valmennusjohto lienee ollut jonkin verran huojentunut…
Neuvostoliitto: Vladislav Tretjak, Viktor Krivolapov; Valeri Vasiljev, Vladimir Lutshenko, Gennadi Tsigankov, Juri Ljapkin, Juri Fedorov, Aleksander Filipov, Juri Tjurin, Boris Mihailov, Vladimir Petrov, Valeri Harlamov, Aleksander Jakushev, Vladimir Shadrin, Vladimir Vikulov, Viktor Shalimov(11+8), Aleksander Maltsev, Vjatseslav Anissin, Juri Lebedev, Sergei Kapustin. (10 10 0 0 90-23).
2. Tsekkoslovakia: Jiri Holecek, Jiri Chra; Oldrich Machac, Frantisek Pospisil, Jiri Bubla, Miroslav Dvorak, Milan Kajkl, Milan Chalupa, Jiri Holik, Eduard Novak, Vladimir Martinec, Ivan Hlinka, Bohuslav Stastny(5+7), Jiri Kochta, Jiri Novak, Bohuslav Ebermann, Josef Augusta, Milan Novy, Jaroslav Pouzar. (10 8 0 2 55-19).
3. Ruotsi: Leif Holmqvist, Göran Högosta; Björn Johansson, Stig Östling, Stig Salming, Karl-Johan Sundqvist, Jan-Olof Svensson, Mats Waltin, Ulf Weinstock, Mats Åhlberg(5+12), Per-Olof Brasar, Hans Jax, Tord Lundström, Finn Lundström, Bengt Lundholm, Mats Lindh, Dan Labraaten, Håkan Pettersson, Dan Söderström, Kjell-ArneVikström. (10 5 0 5 51-34).
4. Suomi: Antti Leppänen, Jorma Valtonen; Pekka Marjamäki(6+2), Pekka Rautakallio, Seppo Lindström, Reijo Laksola, Timo Saari, Timo Nummelin, Jouko Öystilä; Lasse Oksanen, Lauri Mononen, Harri Linnonmaa, Henry Leppä, Seppo Repo, Juhani Tamminen, Matti Hagman, Matti Murto, Jorma Vehmanen, Jorma Peltonen. (10 5 0 5 36-34).
Olympia
Innsbruck
Ja jenkit sen tekivät! Kansanäänestyksessä denveriläiset totesivat, että kyllä talviolympialaiset. Mutta ei veroja. Minkään saaminen vastikkeetta ja puoli-ilmaiseksi onkin kovin epäamerikkalaista… Niinpä itävaltalaiset saivat odottaa peräti kaksitoista vuotta toisia talviolympialaisiaan. Ja enää parisenkymmentä vuotta, niin he olivat A-tasolla kotikisoissaan. Heidän naapurinsa Länsi-Saksa puolestaan oli nyt A-tasolla. Vuoden kuluttua kotikisoistaan.
Itse olympiaturnauksessa Ruotsi puolestaan käyttäytyi kanadalaisemmin kuin vaahteranlehtiset itse. Tre Kronor jäi virallisilla perusteilla ammattilaisvirtauksen vuoksi pois turnauksesta. Kanada oli mukana nytkin jostakin syystä tarkkailuporukalla… Niinpä ilmeisin syin Suomea pidettiin selvänä pronssisuosikkina. Tsekeistä Pospisil oli erittäin positiivinen jäädessään kodeiinista kiinni. Puolalaiset olivat vähemmän positiivisia saadessaan voiton ilman pisteitä.
Neuvostoliitto vei olympiakultaa Tsekkoslovakin päätavoitteesta huolimatta. Novy teki 0-1 ja Hlinka 0-2. Mutta neukut jyräsivät, vaikka Novak teki vielä kolmannen. Lopputulos oli 4-3. Neukkuvalmentajan mukaan Suomi ylimielistyi oman tsekkiottelunsa jälkeen. He hävisivät 1-2 erittäin hyvällä pelillä. Ja maalisarakekin oli edellisvuoden tavoin ottelusarjassa plussan puolella. Kerrankin ilman karsintaottelun lisämaaleja. Jopa Olympiaturnauksen alla pelattu neukkumaaottelu oli voitettu! Mutta mutta… itävaltalaisella täsmällisyydellä saatiin miinusmaalinen Länsi-Saksa olympiapronssille. Suomi-USA –ottelussa päätuomari Dombrovski (Neuvostoliitto) osoitti aitoa liennytystä hylkäämällä leijonien selvän tasoitusmaalin 4-5 –tilanteessa. Tasapeli olisi tiennyt sitä mitalia… Nyt sattuivat suomalaiset, sakut ja jenkit tasapisteisiin. Ja ynnättiin sattumoisin keskinäisiä otteluita maalisuhteiden sijaan. Suomalaiset tulivat myöhemmin tuntemaan tästä joukkueesta erittäin hyvin erään tsekinsaksalaisen. Hän oli muuan Erich Kühnhackl...
Neuvostoliitto: Vladislav Tretjak, Aleksander Sidelnikov; Vladimir Lutschenko, Gennadi Tsigankov, Aleksander Jakushev, Vladimir Shadrin(6+4), Valeri Vasiljev, Aleksander Maltsev, Vladimir Petrov, Valeri Harlamov, Boris Mihailov, Viktor Zluktov, Aleksander Gusev, Sergei Babinov, Juri Ljapkin, Sergei Kapustin, Viktor Shalimov, Boris Aleksandrov. (6 6 0 0 56-14).
2. Tsekkoslovakia: Jiri Holecek, Jiri Chra; Jiri Holik, Oldrich Machac, Frantisek Pospisil, Bohuslav Stastny, Ivan Hlinka , Eduad Novak, Vladimir Martinec, Miroslav Dvorak, Jiri Bubla, Milan Novy(5+0), Jiri Novak, Jaroslav Pouzar, Bohuslav Ebermann, Milan Chalupa, Milan Kajkl, Josef Augusta. (6 4 0 2 31-11).
3. Länsi-Saksa: Erich Weisshaupt, Anton Kehle; Ernst Köpf, Rudolf Thanner, Josef Völk, Lorenz Funk, Alois Shcloder, Rainer Philipp, Erich Künhacl(5+5), Martin Hinterstocker, Klaus Auhuber, Ignaz Berndaner, Franz Reindl, Udo Kiessling, Stefan Metz, Wolfgang Boos, Ferenc Vozar, Walter Köberle. (6 3 0 3 26-25).
4. Suomi: Antti Leppänen, Urpo Ylönen; Pekka Marjamäki, Reijo Laksola, Timo Nummelin, Hannu Haapalainen, Seppo Lindström, Timo Saari; Matti Rautiainen(6+1), Jorma Vehmanen, Matti Murto, Henry Leppä, Seppo Ahokainen, Pertti Koivulahti, Esa Peltonen, Matti Hagman, Hannu Kapanen, Tapio Koskinen. ( 3 0 3 30-21).
MM
Katowice
Ja jälleen oli välikisojen tuntua. Paitsi luonnollisesti tsekeillä heidän viedessään vuoden MM:n. Tämä oli nyt jopa ollut heidän päätavoitteensa… Suomessa pelaajat Pekka Marjamäen johdolla aloittivat kapinan valmentaja Seppo Liitsolaa vastaan. Uusi maalivahti JormaValtonen tuli loistavasta jääkiekkoseura Val Gardenasta Italiasta. Syksymmällä ensimmäistä Kanada Cupia valmistellessa nimettiin kakkosvalmentaja Antti Heikkilä päävalmentajaksi. Hän aluksi kaavaili Seppo Liitsolaa uudeksi kakkosvalmentajaksi. Suomalaisista Puolan maaperällä nähtiin kokoelma tulevaisuuden pelaajia, jotka rimaa hipoen pelasivat Suomen viidenneksi. Taitopeliään aina korostaneilla ruotsalaisilla näissä kisoissa taituroi Stig Salming 37 minuuttia jäähyjä.
Aivan aluksi Puola järjesti jymy-yllätyksen. He olivat olleet aiemmin neukkujen kanadalais-hämäläisnumerojen suuremmoisia avustajia. Nyt he voittivat neukut aluksi 6-4. Sittemmin polakat tippuivat A-tasolta. Jotenkin heidän lupaksensa jäi lunastamatta 1930-luvulla ja myöskin 1970-luvulla. Heitä vastaan sarjapaikan ratkaisevassa ottelussa länsisaksalaisista kunnostautui jälleen Erich Kühnhackl. Hän aiheutti myöhemminkin erään pohjoisen kiekkomaan pelaajille lähes luonnontuotteet housuun. Vain ilmestyessään kentälle.
Yleisesti ottaen nämä kisat jäivät sattumoisin erään syksyisen turnauksen varjoon. Myöhemmin Kanada Cupiksi nimetyssä turnauksessa Kanadan ja USA:n ammattilaiset ottelivat neukkuja, tsekkejä ja suomalaisia vastaan. Joista tietenkin ruotsalaisilla ja suomalaisilla oli omat ammattilaisensa mukana. Tässä vaiheessa vielä pääosin WHA:sta. Mainittakoon, että ruotsalaisten joukkueessa oli MM-jäähytaituri Stig Salming. Nyt Toronto Maple Leafsin seuran riveistä. Nykyään Cup kulkee vaatimattomasti Maailman Cupin nimellä.
Tsekkoslovakia: Jiri Holecek, Vlado Dzurilla; Oldrich Machac, Frantisek Pospisil, Jiri Bubla, Milan Kajkl, Milan Chalupa, Miroslav Dvorak, Frantisek Kaberle, Vladimir Martinec(9+11), Jiri Novak, Bohuslav Stastny, Marian Stastny, Ivan Hlinka, Jiri Holik, Eduard Novak, Milan Novy, Jaroslav Pouzar, Frantisek Cernik, Peter Stastny. (10 9 1 0 67-14).
2. Neuvostoliitto: Aleksander Sidelnikov, Viktor Krivolapov; Valeri Vasiljev, Juri Ljapkin, Gennadi Tsigankov, Vladimir Lutshenko, Juri Tjurin, Juri Fedorov, Aleksander Filippov, Boris Mihailov, Vladimir Petrov, Valeri Harlamov(4+10), Aleksander Maltsev, Vladimir Shadrin, Aleksander Jakushev, Vjatseslav Anissin, Juri Lebedev, Sergei Kapustin, Viktor Shalimov, Vladimir Vikulov. (10 6 1 3 50-23).
3. Ruotsi: William Löfqvist, Göran Högosta; Stefan Persson, Roland Bond, Lars-Erik Esbjörs, Björn Johansson, Stig Östling, Stig Salming, Mats Waltin, Ulf Weinstock, Mats Åhlberg, Per-Olof Brasar, Lars-Erik Eriksson, Roland Eriksson(8+7), Hans Jax, Martin Karlsson, Bengt Lundholm, Dan Labraaten, Lars Ölberg, Dan Söderström. (6 0 4 36-29).
5. Suomi: Jorma Valtonen, Markus Matsson; Timo Saari, Timo Nummelin, Tapio Flinck, Tapio Levo, Seppo Suoraniemi, Ari Kankaanperä; Tapio Koskinen(7+4), Matti Hagman, Esa Peltonen, Jouni Rinne, Henry Leppä, Kari Makkonen, Hannu Kapanen, Matti Murto, Jorma Vehmanen, Jouni Peltonen, Lasse Oksanen. (10 2 4 4 35-41).
1977
Wien
Wiener Stadthallessa nähtiin sitten ensimmäistä kertaa vaahteranlehtiset. Nimittäin 8 vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa eivät osallistujat olleet amatöörejä. Eivätkä edes alasarjan ammattilaisia. Näistä kisoista alkaen jääkiekon nykymuodon synnyinmaa lähetti NHL:n Stanley Cupista pudonneita. Heillä tuli olemaan lievää motivaation puutetta. Tämäkin joukkue nimettiin kotimaansa lehdistössä ”Team Zoo”:ksi. Kanadan symboliksi tänä aikana nousi Wilf Paiement. Hän loisti niin pisteissä kuin ennen muuta jäähyissä. Aivan erään 70-luvun alussa olleen Harlamovin, Neuvostoliitto, tavoin. Paiement teki tunnetuksi Euroopassa käsitettä poliisi. Muistetuin kanadalainen oli Phil Esposito kypäränheiton MM-yrityksestään. Hän saattoi ajatella, että kunnon ammattilainen ei moista tarvitse.
Tsekkoslovakia nousi ensi kertaa perättäisissä kisoissa kahdesti MM-voittajaksi. Ruotsi teki tsekeistä ruotsalaisempia kuin ruotsalaiset itse. Tre Kronorin voittaessa neukut kahdesti tsekit nousivat alkusarjan kolmossijalta ykköseksi loppusarjassa. Lisäksi tsekkien 3-3 maali kanukkeja vastaan sattui olemaan paitsio. Ruotsin kaksi neukkuvoittoa sattui myös pudottamaan neukut pronssille. He olivat ehkä pettyneitä jäätyään ko. sijalle ensi kertaa 16 vuoteen.
Suomi pelasi rutiininomaisesti viidenneksi plusmaalisaldolla. Tosin rutiini romanialaisia vastaan toi 14-1 –numerot. Suomi oli kisojen ykkönen. Saavutettuaan alemman loppusarjan voiton. Ja häviten saman sarjan joukkueista vain USA:lle. Päävalmentaja Lasse Heikkilä oli ehkä hieman rutiininomainen. Näiden kisojen jälkeen hän sitten keskittyikin valmentamaan Porin Ässät seuraavan vuoden Suomen mestariksi. Suomen maajoukkueelle seuraavana vuonna tulikin sitten tuulemalle lunta tupaan…
Tsekkoslovakia: Jiri Holecek, Vlado Dzurilla; Oldrich Machac, Frantisek Pospisil, Jiri Bubla, Milan Kajkl, Frantisek Kaberle, Miroslav Dvorak, Milan Chalupa, Vladimir Martinec, Milan Novy(7+9), Bohuslav Ebermann, Jiri Novak, Ivan Hlinka, Jiri Holik, Marian Stastny, Jaroslav Pouzar, Eduard Novak, Vincent Lukac. (10 7 1 2 54-32).
2. Ruotsi: Göran Högosta, Hardy Åström, C.Larsson: L.Lindgren, Jan-Erik Silfverberg, Stig Salming, Mats Waltin, Ulf Weinstock, Lennart Zetterström, Mats Åhlberg, Kent-Erik Andersson, Per-Olof Brasar, Lars-Erik Eriksson, Roland Eriksson((7+6), Rolf Edberg, Hans Jax, Martin Karlsson, Bengt Lundholm, Lars-Gunnar Lundberg, Bengt Lundholm, Nils-Olof Olsson. (10 7 0 3 43-19).
3. Neuvostoliitto: Vladislav Tretjak, Aleksander Sidelnikov; Valeri Vasiljev, Aleksander Gusev, Gennadi Tsigankov, Vladimir Lutshenko, Vjatseslav Fetisov, Vasili Pervuhin, Sergei Babinov, Boris Mihailov, Vladimir Petrov(7+14), Valeri Harlamov, Aleksander Maltsev, Vladimir Shadrin, Aleksander Jakushev, Sergei Kapustin, Viktor Shalimov, Helmut Balderis, Viktor Zhluktov, Aleksander Golikov. (10 7 0 3 77-24).
5. Suomi: Urpo Ylönen, Jorma Valtonen; Pekka Rautakallio, Hannu Haapalainen, Pekka Marjamäki, Seppo Lindström, Risto Siltanen, Timo Nummelin, Seppo Suoraniemi; Pertti Koivulahti(5+6), Timo Sutinen, Lasse Oksanen, Martti Jarkko, Jukka Alkula, Kari Makkonen, Esa Peltonen, Jukka Porvari, Seppo Ahokainen, Veli-Matti Ruisma, Antero Lehtonen. (10 5 0 5 45-43).
1978
Praha
Tsekit juhlivat tällä turnauksella jääkiekkonsa varsinaista alkamista 70 vuotta aikaisemmin. MM-titteliä sitten juhlivatkin neukut aloitettuaan jääkiekkonsa varsinaisesti 38 vuotta tsekkejä myöhemmin. Neukut saivat tittelinsä vähän onnen avittamana: he voittivat juuri tarvitsemallaan kahdella maalilla loppuottelussa Tsekkoslovakian. Pronssia vieneet vaahteranlehtiset olivat aloittaneet nykymuotoisen jääkiekon noin viitisenkymmentä vuotta tsekkejä aikaisemmin.
Kanukit johtivat avausottelussaan Suomea vastaan 4-1. Mutta sitten leijonat venyivät 6-4 –numeroihin ottaen toisen voittonsa ko. maasta. Suomea vastaan tsekit sitten tekivätkin suomet: 4-1 johto muuttui 4-6 tappioksi. Ja vielä neukkuja vastaan leijonat pelasivat erinomaisesti. Sitten tulikin eräs Erich Kühnhackl ja konseptit sekosivat hieman. Sen verran, että suomalaisten tärkein voitto oli loppujen lopuksi Itä-Saksasta 7-2. Näin Suomi sai viime hetkellä turvattua A-sarjapaikan. Ottelu oli nimittäin Suomen viimeinen. Saattaa olla, että Kalevi Nummisen tulo valmentajaksi oli kulttuurishokki. Etelärannikon kalastajakylän toinen joukkue pelasi rymykiekkoa. Samoin johtava satakuntalaisjoukkue. Hitaitten hämäläisten taitokiekon mukainen kiekko oli tästä vielä rajusti kaukana. Samoin Etelärannikon kalastajakylän toisella joukkueella. Turku, Suomen ikuinen kaupunki, yhdessä toisen satakuntalaisjoukkueen kanssa oli jotain siltä väliltä. Suomalainen jääkiekkokulttuuri oli siis vielä vähän hajanainen.
Mainittakoon, että Erich Kühnhackl oli ensimmäinen ei-mitalimaan pistepörssivoittaja (8+8). Tosin hän oli sattumoisin lähtöisin tsekeistä… Eräs yleisöosastokirjoittaja kommentoi: ”Argentiinan jalkapallon MM-kisoista sanotaan, että ei tiedetä, mitä maassa tapahtuu. Tiedetäänkö, mitä jääkiekon MM-kisojen aikana Tsekkoslovakiassa tapahtuu?”
Neuvostoliitto: Vladislav Tretjak, Aleksander Pashkov; Vladimir Lutshenko, Vjatseslav Fetisov, Vasili Pervuhin, Gennadi Tsigankov, Zinetula Biljaeletdinov, Juri Fedorov, Boris Mihailov, Vladimir Petrov, Valeri Harlamov, Aleksander Maltsev(5+8), Vladimir Golikov, Aleksander Golikov, Helmut Balderis, Viktor Zhlukotv, Sergei Kapustin, Juri Lebedev, Sergei Makarov. (10 9 0 1 91-26)
2. Tsekkoslovakia: Jiri Holecek, Jiri Chra; Sakac, Jiri Kralik, Oldrich Machac, Jiri Bubla, Miroslav Dvorak, Milan Kajkl, Frantisek Kaberle, Milan Chalupa, Zaijivek, Vladimir Martinec, Ivan Hlinka(4+10), Jiri Novak, Bohuslav Ebermann, Josef Augusta, Milan Novy, Marian Stastny, Peter Stastny, Jaroslav Pouzar, Frantisek Cernik, Pavel Richter. (10 9 0 1 54-21).
3. Kanada: Denis Herron, Daniel Bouchard; Mike Murphy, Pat Hickey, Rick Hampton, Robert Picard, Brad Maxwell, David Shand, Dennis Kearns, Tom Lysiak, Dennis Maruk, Marcel Dionne(9+3), Guy Charron, Glen Sharpley, Jean Pronovost, Don Lever, Bob McMillan, Wilf Paiement. (10 5 0 5 38-36).
7. Suomi: Urpo Ylönen, Antero Kivelä; Pekka Rautakallio, Timo Nummelin, Risto Siltanen, Tapio Levo, Reijo Ruotsalainen, Pekka Marjamäki; Pertti Koivulahti(1+8), Juhani Tamminen, Seppo Repo, Esa Peltonen, Seppo Ahokainen, Jukka Porvari, Matti Hagman, Martti Jarkko, Kari Makkonen, Mikko Leinonen. (10 4 4 6 37-44).
1979
Moskova
Neuvostoliitto sai mahdollisesti hyvityksenä edellisen vuosikymmenen arvokisojen puutteesta kahdet MM-turnaukset tällä vuosikymmenellä. Ja vei tittelin siistin tyylikkäästi. Vaahteranlehtisistä herättivät huomiota lähinnä kolme venäläisperäistä pelaajaa, hekin paikallisesti. Toisen pohjoisamerikkalaismaan pelaajat herättivät huomiota paljon enemmän. He viettivät aikaansa huomattavasti paikallisessa yökerhossa. Ja urbaani legenda kertoo erään pelaajan tulleen pelaamaan naisen vierestä. Enteenä joukkueen tulevasta otteesta he venyivät hopea-tsekkejä vastaan 2-2 tasapeliin. Ja alkupeleissä mitalijoukkueista neukut olivat tiukoilla länsisakuja vastaan (3-2). Kuin myös ruotsalaiset polakkeja vastaan (6-5). Loppusarja olikin sitten todella jännittävä neukkujen voittaessa mm. tsekit 11-1 ja 6-1. Neukkujen legendaarinen troikka Mihailov-Petrov-Harlamov suoritti joutsenlaulunsa, vaikkei Neuvostosiipiä ikinä edustanutkaan.
Suomi otti oppia edellisturnauksesta. He voittivat vuorenvarmasti alemman loppusarjan hankkien viidennen sijan. Ja vain jenkit aiheuttivat hankaluuksia 1-1 –tasapelillä ja 6-2-voitolla. Tähtilippulaisten olympiamahdollisuuksia ei otettu kovin vakavasti. Vuosikymmenen varsinainen suomalaistähti, Pekka Marjamäki, päätti näissä kisoissa maajoukkueuransa. Pikkuseikkana mainittakoon, että tämä ikitappara meni seuraavan vuosikymmenen alun merkeissä ruotsalaisen HV-79:n riveihin. Ruotsalaisetkin siis alkoivat hieman ymmärtää hyvän pelin päälle.
Aitoon tämänaikaiseen neukkutyyliin pelaajat vietiin tv-kameran sattumalta saattaessa linja-autolla hallille. Haastattelujen kera. Neukut olivatkin todella harjoitelleet MM-kisojaan varten sekä ennen 1973:a että 1979:ää. Järjestämällä Izvestija-turnauksia joulun paikkeilla. Jo 60-luvun lopulta alkaen. Toisinaan turnauksia värittivät pohjoisamerikkalaiset, mutta useimmiten mukana olivat vain Euroopan parhaat.
Neuvostoliitto: Vladislav Tretjak, Vladimir Myshkin; Gennadi Zigankov, Vladimir Lutshenko, Valeri Vasiljev, Sergei Babinov, Zinetula Biljaletdinov, Vasili Pervuhin, Jurek Gimajev, Sergei Starikov, Boris Mihailov, Vladimir Petrov(7+8), Valeri Harlamov, Helmut Balderis, Viktor Zhluktov, Sergei Kapustin, Sergei Makarov, Vladimir Golikov, Aleksander Golikov, Aleksander Skvortsov, Juri Lebedev, Aleksander Jakusev. (9 9 0 0 70-17).
2. Tsekkoslovakia: Jiri Kralik, Marcel Sakac; Jiri Bubla, Miroslav Dvorak, Frantisek Kaberle, Milan Chalupa, Milan Figala, Viteslav Duris, Josef Bukovinsky, MilanKucela, Vladimir Martinec, Ivan Hlinka, Jiri Novak, Bohuslav Ebermann(5+4), Milan Novy, Marian Stastny, Peter Stastny, Jaroslav Pouzar, Libor Havlicek, Ladislav Svozil, Miroslav Frycer, Anton Stastny. (9 5 2 2 36-33).
3. Ruotsi: Göran Högosta, Sune Ödling, Peter Lindberg; Sune Ödling, Sune Andersson, Tomas Jonsson, Tord Nänsen, Leif Svensson, Mats Waltin, Ulf Weinstock, Lars-Erik Eriksson, Rolf Edberg, Bengt-Åke Gustavsson, Leif Holmgren, Inge Hammarström, Bengt Lundholm, Roger Lindström, Per Lundqvist, Dan Labraaten, Mats Näslund(5+2). (9 3 1 5 36-55).
5. Suomi: Jorma Valtonen, Antero Kivelä; Pekka Rautakallio, Pekka Marjamäki, Reijo Ruotsalainen, Lasse Litma, Hannu Haapalainen, Timo Nummelin, Kari Eloranta, Pertti Valkeapää; Antero Lehtonen(3+3), Jukka Porvari, Seppo Repo, Juhani Tamminen, Jouni Rinne, Pertti Koivulahti, Matti Rautiainen, Tapio Koskinen, Mikko Leinonen, Seppo Ahokainen, Veli-Matti Ruisma, Jukka Koskilahti. ( 9 3 3 3 38-32).
Vuosikymmenen parhaat:
Maalivahti: Jiri Holecek (Tsekkoslovakia 1970-78)
Puolustaja: Vladimir Lutshenko (Neuvostoliitto 1967-81)
Hyökkääjä: Valeri Harlamov (Neuvostoliitto 1970-79)
Vuosikymmenen joukkue:
Neuvostoliitto 1973.
Mitalit:
Neuvostoliitto 7(Olympia:2)-0(Olympia:1)-1
Tsekkoslovakia 3-5(Olympia:1)-2(Olympia:1)
Ruotsi 0-3-6
USA 0-0(Olympia:1)-0
Kanada 0-0-1
Länsi-Saksa 0-0-0(Olympia:1)
1980-luku
Tämä vuosikymmen oli sitten ensimmäinen mitalinen suomalaisille. Punakone jyräsi edelleen, mutta Kylmän Sodan päättyminen alkoi tehdä tehtäväänsä vuosikymmenen loppupuolella. Ja kulta aivan uuden vuosikymmenen aluksi piristi kummasti pohjoisamerikkalaista mielenkiintoa maailman pohjoisamerikkalaisimman joukkuelajin suhteen. Ja ruotsalaiset saivat kovin ruotsalaista jatkoa kultamitaleilleen…
Olympia
1980
Lake Placid
Yhdysvallat osoitti hyvää makuaan. Olympialaisten kisakylä oli tuleva nuorisovankila. Ja vaatimattomuuttaan amerikkalaiset rakensivat kolmentuhannen asukkaan paikkakunnalle kahdeksantuhatta katsojaa vetävän jäähallin. Vielä hyvää hyvyyttään herra James Earl Carter ajoi kesäolympialaisiin boikotin vieden maanmiestensä mitalit. Kuulemma Neuvostoliiton Afganistanin miehityksen vuoksi. Tietenkään Jimmy Carter ei ajatellut uudelleenvalintaa presidentiksi…
Itse turnauksessa hänen maanmiehensä pelasivat tasan ruotsalaisten kanssa. Se oli nyt hyvää onnea… Sitten USA voitti tsekit ja loppusarjan myötä vielä neukutkin. Vieden samalla Olympiakultaa. Kyseessä olikin ensimmäinen pohjoisamerikkalaiskulta 19 vuoteen. Tehdessään uutta historia toistaa itseään: jenkit voittivat nimettömällä opiskelijajoukkueella, hieman kuin Squaw Valleyssa. Sattumoisin tätä jenkkijoukkuetta valmensi 1960 kultajoukkueen ensimmäinen varamies: Herb Brooks. Ja Dave Christianin isä oli kultavoittaja mallia 1960. Eric Strobel rupesi kisojen jälkeen veljeslaji jääpallon pioneeriksi kotimaassaan. Jenkkien ja neukkujen takana Ruotsi sijoittui varmasti pronssille. Mainittakoon ihan sattumalta, että ko. sija tuli Tre Kronorille kaikissa vuosikymmenen Olympiaturnauksissa.
Suomi aloitti turnauksen sensaatiomaisesti. Puola voitti leijonat 5-4. Sitten Suomi selvitti Japanin jotenkuten 6-3. Mutta Olympiakuvioihin palannut Kanada tippui 4-3. Ja sen jälkeen leijonat hankkivat ensimmäisen kiistatta ansaitun neljännen sijan. Tosin leijonat jaksoivat näissä kisoissa täysillä kaksi kolmasosaa otteluista. Suomi johti kaikkia otteluitaan toisen erän jälkeen ja lopahti aina kolmannessa. Onneksi ei kuitenkaan hävinnyt kaikkia. Voi olla, että fyysinen ja henkinen kunto oli aivan viittä vailla…
USA: James Craig, Steve Janaszak: William ”Buzz” Schneider, John Harrington, Philip Verchota, John O’Callahan, William Baker, Kenneth Morrow, Michael Ramsey, Robert Suter, David Christian, David Silk, Mark Johnson(5+6), Robert McClanahan, Mark Pavelich, Steven Christoff, Neal Broten, Mike Eruzione, Eric Strobel, Mark Wells. (7 6 1 0 34-15).
2. Neuvostoliitto: Vladislav Tretjak, Vladimir Myshkin; Valeri Vasiljev, Vladimir Petrov, Valeri Harlamov, Aleksander Maltsev, Boris Mihailov, Zinetula Biljaletdinov, Vasili Pervuhin, Aleksander Skvortsov, Aleksei Kasatonov, Vjatseslav Fetisov, Sergei Starikov, Sergei Makarov, Vladimir Krutov, Aleksander Golikov(7+6), Juri Lebedev, Helmut Balderis. (7 6 0 1 63-17).
3. Ruotsi: Pelle Lindbergh, William Löfqvist; Mats Åhlberg(6+4), Mats Waltin, Thomas Eriksson, Tommy Samuelsson, Bo Berglund, Lars Molin, Mats Näslund, Tomas Jonsson, Sture Andersson, Jan Eriksson, Ulf Weinstock, Håkan Eriksson, Leif Holmgren, Bengt Lundholm, Per Lundqvist, Harald Lückner, Lennart Norberg, Dan Söderström. (7 4 2 1 31-19).
4. Suomi: Antero Kivelä, Jorma Valtonen; Tapio Levo, Seppo Suoraniemi, Kari Eloranta, Lasse Litma, Hannu Haapalainen, Olli Saarinen; Jukka Porvari(7+4), Mikko Leinonen, Reijo Leppänen, Markku Kiimalainen, Markku Hakulinen, Esa Peltonen, Jari Kurri, Hannu Koskinen, Jukka Koskilahti, Ismo Villa, Jarmo Mäkitalo, Timo Susi. (7 3 1 3 31-25).
MM
1981
Tukholma
Ja Punakone jyräsi jälleen! Olympiatappion jälkeen Viktor Tihonov uusi joukkueensa reippaanlaisesti. Aloittaen samalla ylimaallisen inhimillisen treeniohjelman. Se kesti vuosikausia ja pelaajat näkivät peräti kolmekymmentä(=30) päivää vuodessa läheisiään. Tihonoville joukkue oli mahdollisesti perhettä läheisempi… Edes Valeri Harlamovin poissaolo ei vaikuttanut. Hänet oli vienyt auto-onnettomuus muille arvokisajäille edellisvuonna.
Loppusarja oli hieman vähemmän tasokas edellisvuoteen verrattuna Ruotsin hävitessä Neuvostoliitolle 1-13. Tre Kronorin lisäksi myös pronssi-tsekkoslovakialaiset jäivät miinusmaaleille loppusarjan saldossa. Vaahteranlehtiset innostuivat lopussa venymään 4-4 tasapeliin ylivoimaista maailmanmestaria vastaan. Aina, kun eräs hieman rumasti pelannut kanadalainen tuli kentälle, hienostuneet ruotsalaiset buuasivat koko ajan. Swedujen parhaat pistemiehet Håkansson ja Sundström tekivät puhtaat jalkapallonumerot (4+0). Mutta he eivät olleet aivan niin tyylipuhtaita kuin Eduard Novak (Tch) kuusi vuotta aikaisemmin (9+0). Puhtaan pöydän pisteissä vei tässä turnauksessa vaihteen vuoksi joku kuuden parhaan ulkopuolelta, ei suomalaisten aika hyvin tuntema Erich Kühnhackl. Vaan saman joukkueen Holger Meitinger (8+12).
Suomen lataus kisoissa loppui ilmeisin syin lyhyeen.Alkulohkossa tuli tappio Kanadalle 3-4 ja niin leijonien lataus hävisi. Leijonat pelasivat sittemmin tasapelin Länsi-Saksan kanssa 4-4 ja kultaansa nuolevan USA:n kanssa 3-3. Rutiinilla loppuun pelaamisesta huolimatta leijonat eivät nyt repsahtaneet, vaan pelasivat ottelut kunnolla. Kuudes sija plusmaalisuhteella saattoi osoittaa pientä kehittymistä sitten 70-lukujen läskimenokisojen… Ja mahdollisesti samaa kertoi myös jutut ”aukinaisista” takeista jo ennen kisojen alkua.
Neuvostoliitto: Vladislav Tretjak, Vladimir Myshkin; Vjatseslav Fetisov, Aleksei Kasatonov, Valeri Vasiljev, Nikolai Makarov, Zinetula Biljaletdinov, Vasili Pervuhin, Sergei Babinov, Sergei Makarov, Vladimir Petrov, Vladimir Krutov, Viktor Shalimov, Sergei Shepelev, Sergei Kapustin, Aleksander Maltsev(6+7), Vladimir Golikov, Nikolai Drozdetski, Aleksander Skvortsov, Viktor Zhluktov, Andrei Homutov, Juri Lebedev. (9 7 2 0 73-15).
2. Ruotsi: Peter Lindmark, Reino Sundberg, Christer Abrahamsson; Tomas Jonsson, Tommy Samuelsson, Helander, Stig Östling, Anders Eldebrink, Mats Waltin, Göran Lindblom, Lars Molin, Harald Lückner, Dan Söderström, Inge Hammarström, Patrick Sundström(4+0), Stolz, Mats Näslund, Lennart Norberg, Thomas Steen, Ulf Isaksson, Roland Eriksson, Roland Eriksson, Bengt-Åke Gustavsson, Anders Håkansson(4+0). (9 5 2 2 27-31).
3. Tsekkoslovakia: Karel Lang, Jaromir Sindel; Milan Dvorak, Milan Chalupa, Jan Neliba, Hajdusek, Miroslav Horava, Arnold Kadlec, Petr Misek, Vladimir Martinec, Ivan Hlinka, Bohuslav Ebermann, Jaroslav Korbela, Darius Rusnak, Frantisek Cernik, Miroslav Frycer, Jaroslav Pouzar, Jiri Lala(7+3), Jindrich Kokrment, Pavel Richter, Norbert Kral. (9 4 3 2 40-29).
6. Suomi; Hannu Kamppuri, Hannu Lassila; Tapio Levo, Reijo Ruotsalainen, Timo Nummelin, Lasse Litma, Kari Eloranta, Pertti Lehtonen, Seppo Suoraniemi, Juha Tuohimaa; Mikko Leinonen(5+3), Markku Kiimalainen, Kari Jalonen, Jorma Sevon, Seppo Ahokainen, Juhani Tamminen, Jukka Porvari, Pekka Arbelius, Antero Lehtonen, Pertti Koivulahti, Ilkka Sinisalo, Hannu Koskinen. (9 4 2 3 49-35).
1982
Helsinki, Tampere
Kaikkein eteläisimmässä Hämeessä tapahtui: Espooseen piti rakentaa moderni monitoimihalli. Espoon tehtyä Helsinki-kuusiviitoset Tampereen ja Helsingin Wanhat Arvokkaat Jäähallit toimivat MM-näyttämönä. Itse kisoissa Suomi jatkoi valmentajien jäähyväisturnausten perinteitä: rutiinisuorituksella väsähtänyt rutiinisija. Itse asiassa Suomen lataus purkautui jo ottelussa Kanadaa vastaan. Jetlagista toipuvat Vaahteramäen Eemelit voittivat leijonat 9-2 heti alussa. Suomella oli ottelussa hieman ylilatausta…
Ylemmässä loppusarjassa neukut olivat maailmanmestareita. Kanadalaisten paras 1980-luvun miehistö oli aivan hopean tuntumassa. Wayne Gretzky vakuutti pelaajana mm. erään alun perin epäillen suhtautuneen Möllin. Sivumennen sanoen Gretzky voitti pistepörssinkin. Hopean edellytyksenä vain tsekkien piti hävitä Neuvostoliitolle. Ja katso: tsekit ja neukut pelasivat sattumalta 0-0. Kummankin peli oli niin jumissa, että he olisivat hävinneet kakkosdivisioonan Keuruun Pallollekin. Mistä kiitos Keuruun Pallolle. Ihme ja kumma, yleisö buuasi itäblokin johtavien kiekkomaiden ottelulle. Tasapainona vaahteranlehtisten hyvälle esitykselle toinen pohjoisamerikkalainen joukkue lähti jälleen B-sarjaan. Tosin aivan sattumalta A-sarjaan pitkästä aikaa jääneen Italian joukkueessa puhuttiin jenkkiaksenttista englantia…
Suomi koki vaikeita hetkiä vielä alun jälkeen erään Kühnhacklin kanssa. Mutta Länsi-Saksa hävisi kuitenkin lopulta 3-4. Suomella oli kuitenkin alkushokin jälkeen saumat ylempään loppusarjaan. Aivan viimeisessä ottelussa voitto olisi riittänyt. Leijonat nousivatkin 1-3 –tilanteesta vielä tasoihin. Mutta se jäi siihen. Sattumoisin tasurivastustajana oli Ruotsi…
Neuvostoliitto: Vladislav Tretjak, Vladimir Myshkin; Vjatseslav Fetisov, Aleksei Kasatonov, Valeri Vasiljev, Sergei Babinov, Zinetula Biljaletdinov, Vasili Pervuhin, Jurek Gimajev, Vladimir Subkov, Sergei Makarov, Igor Larionov, Vladimir Krutov, Aleksander Kozhevnikov, Vladimir Golikov, Viktor Tjumenev, Andrei Homutov, Viktor Zhluktov, Sergei Kapustin, Viktor Shalimov(8+5), Nikolai Drozdetski, Sergei Shepelev. (10 9 1 0 58-20)
2. Tsekkoslovakia; Karel Lang, Jiri Kralik; Milan Dvorak, Milan Chalupa, Miroslav Horava, Arnold Kadlec, Oldrich Svoboda, Eduard Uvira, Jaroslav Korbela, Darius Rusnak, Frantisek Cernik, Milan Novy, Jaroslav Pouzar, Jiri Lala(6+3), Jindrich Kokrment, Pavel Richter, Vincent Lukac, Antonin Planovsky, Dusan Pasek, Jiri Hrdina, Peter Ihnacak, Igor Liba. (10 5 2 3 38-20).
3. Kanada: Gilles Meloche, Greg Millen; Curt Glies, Brad Maxwell, Graig Hartsburg, Rick Green, Kevin Lowe, Paul Reinhart, John van Boxmeer, Bill Barber, Ryan Walter, Mike Gartner, Mark Napier, Bobby Smith, Bobby Clarke, Rick Vaive, Dino Ciccarelli, Dale Hawerchuk, Bob Gainey, Brian Propp, Darryl Sittler, Wayne Gretzky(6+8). (10 5 2 3 46-30).
5. Suomi: Hannu Kamppuri, Hannu Lassila; Pertti Lehtonen, Tapio Levo, Raimo Hirvonen, Hannu Helander, Pertti Valkeapää, Hannu Haapalainen; Jari Kurri(4+3), Kari Jalonen, Reijo Leppänen, Kari Makkonen, Arto Javanainen, Matti Forss, Juhani Tamminen, Ilkka Sinisalo, Pekka Arbelius, Juha Nurmi, Pertti Koivulahti, Seppo Repo, Seppo Ahokainen. (7 3 1 3 221-31).
1983
Dortmund, Düsseldorf, München
Länsisaksalaiset sitten ehtivät nyt A-sarjaan omissa kisoissaan! Mutta ei mitään uutta itärintamalta neukkujen viedessä kultaa ja tsekkien hopeaa. Vaahteranlehtiset sitten veivätkin toisen kerran peräkkäin mitalin Olympia-MM-tasolla. Edellisestä kerrasta oli kulunut vaatimattomasti viisitoista vuotta. Kisojen All-Stars oli seuraava: Neuvostoliitto, Neuvostoliitto, Neuvostoliitto, Neuvostoliitto, Neuvostoliitto, Neuvostoliitto. Yhtämittaisia voittoja MM-tasollakin kertyi 42 kappaletta. Mikäli edellisen ennätyksen tehneen maan aikana (1937-49) olisi ollut All-Stars-lista, se olisi ollut seuraava: Kanada, Kanada, Kanada, Kanada, Kanada, Kanada. Eli niinkuin aikakauden viilimainoksessa: Tietyt asiat pysyy ja paranoo. Vaikka taso olikin ehtinyt hieman muuttua reilussa kolmessakymmenessä vuodessa…
Suomessa tapahtui sama asia kuin Kalevin Nummisen toisen kauden alussa valmentajana: Suomi pelasi erinomaisesti suuria vastaan. Ja 4-4 –tasapeli sweduja vastaan takasi tappiottoman putken jatkumisen vielä vuosia… Ja sitten möhlittiin heikompia vastaan. Mutta myöhempi Porin Jazz ja Turun Kaupunginteatterin johtaja Alpo Suhonen takoi idean. Hän sanoi ensimmäisenä Suomen päävalmentajana vaikutteiden ajan olevan ohi. Ja oli tehtävä oma pelityyli. Hän sai mm. Tapparassa vaikuttajana toimineen Lars Sandbackan takajaloilleen. Mm. siksi, että Suhonen palveli aseettomana. Mitähän aikakauden armeijaa käymättömät NHL-valmentajat olisivat sanoneet… Ai niin, Suhonenhan vaikutti myöhemmin NHL-valmentajana.
Tämä Suomen MM-episodi osoitti, että maan kiekkokulttuurissa oli hieman liian kaukana toisistaan olevia koulukuntia. Vieläkin. Hämeen ja Jokereiden taitopelaajien lisäksi oli Ässien ja HIFK:n kaltaisia rymykiekkoilijoita. Tepsin ja Lukon ollessa vielä jotain siltä väliltä. Ja kaiken lisäksi, Länsi-Saksan riveissä oli vieläkin Erich Kühnhackl…
Neuvostoliitto: Vladislav Tretjak, Vladimir Myshkin; Sergei Babinov, Zinetula Biljaletdinov, Jurek Gimajev, Vladimir Subkov, Aleksei Kasatonov, Vasili Pervuhin, Sergei Starikov, Vjatseslav Fetisov, Helmut Balderis, Vjatseslav Bykov, Andrei Homutov, Mihail Vasiljev, Viktor Zhluktov, Sergei Kapustin, Vladimir Krutov, Igor Larionov, Sergei Makarov(8+9), Aleksander Maltsev, Sergei Shepelev, Aleksander Skvortsov. (10 9 1 0 54-10).
2. Tsekkoslovakia: Jiri Kralik, Dominik Hasek; Milan Dvorak, Milan Chalupa, Arnold Kadlec, Oldrich Svoboda, Eduard Uvira, Jaroslav Benak, Frantisek Musil, Darius Rusnak, Frantisek Cernik, Jiri Lala(10+5), Pavel Richter, Vincent Lukac, Dusan Pasek, Jiri Hrdina, Igor Liba, Ladislav Svozil, Frantisek Cerny, Vladimir Ruzicka, Oldrich Valek, Vladimir Caldr. (10 6 2 2 40-21).
3. Kanada: Rick Walmsley, Mike Veisor; Doug Halward, Scott Stevens, Rick Lanz, James Patrick, Tim Watters, Brian Engblom, Craig Hartsburg, Paul Reinhart, Gord Sherven, Mike Gartner, Marcel Dionne(6+4), Michel Goulet, Dave Taylor, Dennis Maruk, Charles Simmer, Bob Gainey, Pat Flatley, Brian Propp, Darryl Sittler, Glen Anderson. (10 6 0 4 35-30).
4. Suomi: Kari Takko, Hannu Kamppuri; Pekka Rautakallio, Tapio Levo, Hannu Helander, Pertti Lehtonen, Matti Kaario, Lasse Litma, Risto Siltanen; Anssi Melametsä(6+3), Matti Hagman, Petri Skriko, Tony Arima, Kari Jalonen, Risto Jalo, Arto Javanainen, Raimo Summanen, Kari Makkonen, Ilkka Sinisalo, Arto Sirviö, Timo Susi, Juha Nurmi. (10 2 2 6 30-40).
Olympia
1984
Sarajevo
Olympiapaikoille kävi Orwellilaisesti. Myöskin Zetran ja Skenderian jäähalleille: ne ovat tänä päivänä sökönä. Aivan kuin idea Jugoslaviasta eteläslaavien yhteisenä kotina. Samoin amatööri-idea oli säröillä aivan näissä kisoissa: Kansainvälisellä Olympiakomitealla oli hieman vaihteleva linja WHA:n entisten pelaajien kanssa. Samoin HIFK:n riveissä pelanneitten kanadalaisveljesten Wilson amatööriys aiheutti tiedusteluja. He kun olivat pesulan kirjoilla. Neukkujen ja Tsekkien kaksikymppiset everstiluutnantit olivat luonnollisesti täysin puhtaita amatöörejä…
Suomi selvitti helpoista Itävallan hermoillenkin 4-3. Ja Norjan jopa riemuiten 16-2. Tosin Jorma Valtonen rikkoi maalissa mailansa. Kamppuri ei toistanut edellisvuoden MM:n temppuaan Suomen ensimmäisenä pisteen syöttäneenä maalivahtina. Mutta sitten Kanada vei, samoin tsekit. Jenkit eivät kestäneet edellisen Olympiamenestyksen tuomia paineita. Mutta Suomea vastaan tasan. Näin sitten Suhosen suojatit päätyivät pelaamaan sijasta 5.-6. Vastassa olikin sitten Erich Kühnhackl… Sekä siinä sivussa muut länsisaksalaiset. Vaikka ”Isona-Erkkinä” tunnetuksi tullut kaveri voitti pistepörssin 8+6, hän ei lähtenyt NH:ään. Ilmeisesti hän piti itseään liian hitaana. Gordie Howehan ja Mario Lemieuxhan olivat kanadalaisia kärppiä…
Lake Placidin tavoin tänä vuonna ei järjestetty rääppiäis-MM-kisaa. Ja tällä tavoin tsekit eivät saaneet ylimääräistä MM-titteliä. Heidän oli siis tyydyttävä Olympiahopeaan. Ja ruotsalaistenkin oli tyytyminen vain pronssimitaliin. Loppusarjan maalisuhteen ollessa komeasti 3-12. Yhdellä voitolla. Niinpä neukut veivät vaivatta kuudennen Olympiakullan ja tasoittivat vaahteranlehtisten kanssa tilit. Ja he olivatkin ainoita aitoja eurooppalaisia Olympiakultaa voittaneita…
Neuvostoliitto: Vladislav Tretjak, Vladimir Myshkin; Aleksander Skvortsov, Vasili Pervuhin, Zinetula Biljaletdinov, Aleksei Kasatonov, Sergei Makarov, Sergei Starikov, Vladimir Krutov, Vjatseslav Fetisov, Aleksander Kozhevnikov, Igor Stelnov, Andrei Khomutov, Sergei Shepelev, Igor Larionov, Aleksander Gerasimov, Mihail Vasiljev, Nikolai Drozdetski(9+3), Viktor Tjumenev, Vladimir Kovin.(8 8 0 0 58-6).
2. Tsekkoslovakia: Jiri Kralik, Jaromir Sindel; Milan Chalupa, Arnold Kadlec, Vincent Lukac, Dusan Pasek, Eduard Uvira, Jaroslav Benak, Jiri Hrdina, Jiri Lala, Igor Liba, Miroslav Horava, Vladimir Ruzicka(5+5), Darius Rusnak, Frantisek Cernik, Jaroslav Korbela, Pavel Richter, Radoslav Svoboda, Vladimir Caldr, Vladimir Kyhos. (8 7 0 1 44-9).
3. Ruotsi: Rolf Ridderwall, Göte Wälitalo; Mats Waltin, Håkan Eriksson, Håkan Södergren, Jens Öhling, Michael Hjälm, Thom Eklund, Thomas Rundqvist, Tomas Sandström, Bo Ericsson, Göran Lindblom, Håkan Nordin, Mats Hessel, Mats Thelin, Michael Thelven, Per-Erik Eklund, Peter Gradin(9+4), Thomas Åhlen, Tommy Mörth. (8 4 1 3 37-27).
6. Suomi: Kari Takko, Jorma Valtonen; Petteri Lehto, Arto Ruotanen, Markus Lehto, Simo Saarinen, Ville Siren, Pertti Lehtonen, Timo Jutila; Petri Skriko(6+4), Raimo Summanen, Risto Jalo, Anssi Melametsä, Jarmo Mäkitalo, Harri Tuohimaa, Arto Javanainen, Arto Sirviö, Erkki Laine, Raimo Helminen, Hannu Oksanen. (6 2 1 3 31-26).
MM
1985
Praha
Ja sitten tuli 1970-luvun tapaan neukut Olympiaturnauksen jälkeisessä MM-pippalossa. Vaikka Neuvostoliitto aloitti komeasti alkusarjan, niin tsekit venyivät kotiyleisön edessä 2-1 voittoon ja saman tien maailmanmestaruuteen loppusarjassa. Jossa vuoden 1983 tapaan nollattiin alkusarjan tulokset. Tsekkijuhlan sivussa kanadalaiset hankkivat ensimmäisen MM-Olympiatason hopean sitten 1962 3-1 voitolla, Neuvostoliitosta hekin. Ja se voitto noteerattiin jopa keskellä Stanley Cup –huumaa Pohjois-Amerikassa. Joukkueen valmentajakin innostui toteamaan: ”Voiton arvoa vain nostaa, ettemme ole supertähtiä. Vaan Stanley Cupista pudonneita pelaajia.” Tosin muuan Mario Lemieux teki neukkuja vastaan kaksi maalia… Lopulta siis neukut olivat pronssilla. Tosin heidän pelinsä oli täysin shokissa tsekkitappion jälkeen vaahteranlehtisiä vastaan. Jenkit tekivät historiaa olemalla ensi kertaa neljän parhaan joukossa sitten Olympiaturnauksen Lake Placidissä.
Suomi puolestaan teki Suhosen kauden tasapainoisimman esityksensä. Vaikka erästä Länsi-Saksaa ei millään voitettu, niin Suomi teki 5-0 ja 6-1 voitot Ruotsista. Eikä itäinen Saksakaan ollut Suhosen leijonille kovin helppo pala. Ruotsi jäi ensi kertaa viidettä heikommaksi sitten Lontoon 1937. Norja seilaili B-sarjassa ja Tanska C-tasolla. Eli Suomi oli nyt ensi kertaa paras pohjoismaa. No, näin oli ollut myös debyyttikisassa 1939. Mutta Suomi oli silloin sattumalta kisojen ainoa Pohjolan edustaja… Hannu Järvenpää teki historiaa kisojen maalikuninkaana yhdeksällä osumalla.
Suunta alkoi siis kaikesta huolimatta olla ylöspäin. Mutta hiekkalaatikolla nimeltä suomalainen edustuskiekkoilu oli silti jo henki: ”Pallo on sulla, mutta me ei leikitä sun kanssa!” Miten, se ilmenee seuraavana vuonna…
Tsekkoslovakia: Jiri Kralik, Jaromir Sindel; Drahomir Kadlec, Miroslav Horava, Eduard Uvira, Jaroslav Benka, Antonin Stavjana, Frantisek Musil, Radoslav Svoboda, Vincent Lukac, Darius Rusnak, Igor Liba, Jiri Hrdina, Vladimir Ruzicka, Pavel Richter, Jiri Lala(8+5), Dusan Pasek, Jiri Sejba, Oldrich Valek, Vladimir Kames, Michal Pivonka, Petr Rosol. (10 7 1 2 48-42).
2. Kanada: Steve Weeks, Rick Walmsley, Pat Riggin; Doug Halward, Doug Lidster, Larry Murphy, Scott Stevens, Jamie Macoun, Steve Konroyd, Grant Ledyard, Brian McLellan, Dave Taylor, Mario Lemieux(4+6), Kirk Muller, Rick Vaive, Glenn Anderson, Ron Francis, Stan Smyl, Bernie Nicholls, Don Malony, Kevin Dineen, Steve Yzerman, Tony Tanti. (10 6 1 3 42-31).
3. Neuvostoliitto: Vladimir Myshkin, Sergei Mylnikov; Vjatseslav Fetisov, Aleksei Kasatonov, Zinetula Biljaletdinov, Vasili Pervuhin, Irek Gimajev, Sergei Starikov, Aleksei Gusarov, Sergei Makarov(8+6), Igor Larionov, Vladimir Krutov, Aleksander Skvortsov, Nikolai Drozdetski, Andrei Homutov, Vjatseslav Bykov, Viktor Tjumenev, Mihail Vasiljev, Sergei Svetlov, Varnkov, Sergei Jashin, Vladimir Kovin. (10 8 0 2 64-16).
5. Suomi: Kari Takko, Jukka Tammi; Arto Ruotanen, Kari Suoraniemi, Reijo Ruotsalainen, Juha Huikari, Timo Blomqvist, Markus Lehto, Jouko Narvamaa, Ville Siren; Hannu Järvenpää(9+2), Pekka Arbelius, Raimo Helminen, Esa Tikkanen, Pekka Järvelä, Petri Skriko, Mikko Mäkelä, Risto Jalo, Anssi Melametsä, Harri Tuohimaa, Christian Ruuttu, Kari Makkonen. (10 4 2 4 39-31).
1986
Moskova
Keskushyökkääjät uusiksi ja silti neukku jyräsi! Luhznikin illoissa ei ollut oikeastaan missään vaiheessa todellista epäselvyyttä kisojen ykkösestä. Luonnollisesti Tihonovin hieman ankarat harjoitus- ja otteluohjelmat vaikuttivan jonkin verran asiaan. Glasnost ei vielä ollut heijastunut urheilun puolelle. Tsekeille kävi tällä kertaa suomalaisesti ja he olivat ensi kertaa sitten Cortinan 1956 neljättä sijaa huonompia. Tsekkilän lehden pilakuvassa kaveri huuti maalihuutoa ”Do Toho!” ja potkaisi sitten telkun sisään.
Alpo Suhonen sai tarpeekseen ja lähti juuri ennen kisoja päävalmentajan paikalta. Suomen Korpivaelluksen hoiteli Rauno Korpi yhdessä Matti ”Molla” Hietasen kanssa. Ja kömpelön 4-3 USA-voiton jälkeen pikavauhtia palkatut valmentajat nostivat leijonat ylempään loppusarjaan. Hetken aikaa näytti myös ensimmäinen kiistatta ansaittu neljäs sija muuttuvan pronssiksi. Mutta toiseksi viimeisessä ottelussa lupaava 4-2 –johto enteili tulevia MM-finaaleja. Aikaa oli jäljellä 41 sekuntia. Sitten tuli nopeassa tahdissa kaksi maalia. Mainittakoon, että maalit teki Anders Carlsson ja joukkue oli Ruotsi.
Sitten Suomi olikin tasatilanteessa 3-3 Kanadan kanssa kolmannen erän 17. minuutille. Ja tämän jälkeen muuan Tony Tanti teki 4-3 pronssimaalin. Ja tsekkien sekä swedujen jälkeen jopa vaahteranlehtiset osasivat nousta miinusmaalisuhteella mitalille. Korpi vakuutteli kyyneleet silmissä, että vielä se mitali tulee. Yllättävän tasaisen esityksen ohessa leijonilla oli tuuriakin. Kun tsekkien leiritys oli mennyt pieleen, eikä pohjoisamerikkalaisilla ollut aivan tasokkaimpia joukkueita. Neljäs sija oli kuitenkin ansaittu ilman muiden huippujen poissaoloa. Seuraavissa kisoissa sitten kyynelehdittiin eri syistä…
Neuvostoliitto: Vladimir Myshkin, Jevgeni Belosheikin; Vjatseslav Fetisov, Aleksen Kasatonov, Zinetula Biljaletdinov, Vasili Pervuhin, Sergei Starikov, Aleksei Gusarov, Igor Sztelnov, Vladimir Konstantinov, Sergei Makarov(4+14), Igor Larionov, Vladimir Krutov, Andrei Homutov, Vjatseslav Bykov, Viktor Tjumenev, Sergei Svetlov, Mihail Varnakov, Sergei Jashin, Juri Hmylev, Valeri Kamenski, Sergei Ageikin. (10 10 0 0 50-15).
2. Ruotsi: Åke Lilljebjörn, Peter Lindmark, Peter Äslin; Tomas Jonsson, Tommy Samuelsson, Fredrik Olausson, Anders Eldebrink, Mats Kihlström, Tommy Albelin, Robert Nordmark, Thomas Steen, Per-Erki Eklund, Thom Eklund, Thomas Rundqvist, Matti Pauna, Michael Hjälm, Jonas Bergqvist, Dan Labraaten, Staffan Lundh, Lars-Gunnar Pettersson, Anders Carlsson(6+6), Kenneth Andersson. (10 6 2 2 46-30).
3. Kanada: Jacques Cloutier, Kelly Hrudy, Micalef; Craig Redmond, Mark Hardy, Jay Wells, Phil Russel, Ken Daneyko, Dennis Potvin, Dale Hawerchuk, Marcel Dionne, Dave Taylor, Jimmy Fox, Phil Sykes, Mike Foligno, Brent Sutter(4+7), Tony Tanti, Dave Andreychuk, Mike Bullard, Kirk Muller, Creg Adams. (10 4 0 6 37-38).
4. Suomi: Jukka Tammi, Hannu Kamppuri; Kari Eloranta, Jouko Narvamaa, Jukka Virtanen, Arto Ruotanen, , Jari Grönstrand, Kari Suoraniemi, Pekka Laksola, Harry Nikander; Kari Jalonen(4+6), Hannu Järvenpää, Pekka Arbelius, Erkki Lehtonen, Christian Ruuttu, Kari Makkonen, Timo Susi, Tommi Pohja, Kai Suikkanen, Jukka Vilander, Ari Vuori, Hannu Oksanen. (10 4 3 3 35-34).
1987
Wien
Näissä kisoissa sitten puhutti Miroslav Sikora! Ja näitten kisojen aikana oli vähemmän mukavaa olla suomalainen. Kun suomalaiset yllättäen hävisivät Länsi-Saksalle, niin muuan Kalervo Kummola, Finland, noudatti fair play –henkeä hakemalla Miroslav Sikoran pelit Puolan nuorten riveissä. Ja ottelu käännettiin Suomen eduksi. Seuraava ottelu pelattiin sitten Wienin alioikeudessa. Arvannette tuloksen. Sattumoisin Kansainvälisen Jääkiekkoliiton silloinen päämaja sijaitsi Wienissä. Kummola ehkä hieman ajatteli suomalaistenkin mainettakin. Ihmeellistä, paikallinen yleisö teki buuaamisen epävirallisen maailmanennätyksen jokaisessa Suomen pelaamassa ottelussa. Sikoran varjossa All Stars -joukkueeseen tuli ensimmäisen kaksi saksalaista pelaajaa: puolustaja Udo Kiessling sekä keskushyökkääjä Gerd Truntschka.
Neukut puolestaan saivat sympatiaa teen ohessa. He nimittäin jäivät hopealle häviämättä otteluakaan! Syynä oli luonnollisesti loppusarjan nollattava sarja. Mainittakoon, että Kanada nollasi sekä itsensä että neukut 0-0 -tasapelillä. Mutta sitten ei luistin enää kulkenut, vaan Ruotsi vei kanukkeja 9-0 -numeroin. Tällaisissa kisoissa maailmanmestari oli luonnollisesti Tre Kronor. Tsekkoslovakia palasi nyt tasaisen varmalla esityksellä terävimmälle huipulle. Ja sai pronssin. Neukkujen hopean mahdollistanut nollattava loppusarja tuli käyttöön vuonna 1983. Syynä oli edellisvuoden hieman palaneen käryä sisältänyt 0-0 tasapeli…
Pelillisesti Suomi oli varjo edellisvuodesta. Ja Korpi lähti tämän jälkeen jatkamaan Jääkiekkoliitossa. Sekä myöhemmin Tapparan legendaarista taivalta. Rutiininomaisesta esityksestä huolimatta menestys odotti jo ovella. Tarvittiin enää valmentaja, joka osaisi laittaa palikat oikealle kohdalle. Tosin tämä oli saattanut olla leijonien ongelma jo jonkun aikaa. Kun muuan Tarasov totesi 1970-luvun alussa: ”Miten niin hyvistä yksilöistä voidaan koota niin huono joukkue?”…
Ruotsi: Anders Bergman, Åke Lilljebjörn, Peter Lindmark; Anders Eldebrink, Tommy Albelin, Mats Kihlström, Lars Karlsson, Peter Andersson, Robert Nordmark, Magnus Svensson, Tom Eklund, Thomas Rundqvist, Matti Pauna, Mikael Andersson, Bengt-Åke Gustavsson(3+8), Peter Sundström, Jonas Bergqvist, Lars-Gunnar Pettersson, Håkan Södergren, Lars Molin, Anders Carlsson, Peter Sandström, Håkan Loob. (10 5 2 3 44-22).
2. Neuvostoliitto: Sergei Mylnikov, Jevgeni Belosheikin; Vjatseslav Fetisov, Aleksei Kasatonov, Zinetula Biljaletdinov, Vasili Pervuhin, Sergei Starikov, Aleksei Gusarov, Igor Stelnov, Sergei Makarov, Igor Larionov, Vladimir Krutov(9+5), Andrei Homutov, Vjatseslav Bykov, Mihail Vasiljev, Sergei Svetlov, Mihail Varnakov, Juri Hmylev, Valeri Kamenski, Aleksander Semak, Sergei Prjahin, Anatoli Semjonov. (10 8 2 0 52-15).
3. Tsekkoslovakia: Jaromir Sindel, Jiri Kralik; Miroslav Horava, Drahomir Kadlec, Radoslav Svoboda, Eduard Uvira, Miroslav Benak, Frantisek Musil, Antonin Stavjana, Darius Rusnak, Jiri Lala, Pavel Richter, Vincent Lukac, Dusan Pasek(6+2), Jiri Hrdina, Igor Liba, Vladimir Ruzicka, Oldrich Valek, Jiri Sejba, Petr Rosol, Kames, Pivonka. (10 6 2 2 32-34).
5. Suomi: Jarmo Myllys, Jukka Tammi; Teppo Numminen, Pekka Laksola, Timo Jutila, Hannu Virta, Jarmo Kuusisto, Jukka Virtanen, Arto Ruotanen; Pekka Järvelä(4+5), Jari Torkki, Risto Kurkinen, Janne Ojanen, Kari Jalonen, Timo Susi, Risto Jalo, Raimo Summanen, Iiro Järvi, Petri Skriko, Reijo Mikkolainen, Jukka Seppo Christian Ruuttu. (10 5 1 4 32-34).
Olympia
1988
Calgary
Nyt vaahteranlehtiset saivat sitten sellaiset kisat, joita ei peruuteltu! Vaahteranlehtiset saivat kuitenkin huomata kotikisojen paineet. He hävisivät mm. alussa Suomelle 1-3. Kanukit hankkivat fair play -hengessä maalivahti Jarmo Myllykselle kakkosen väärästä maskista. Lopulta kanukit olisivat ansainneet ensimmäisistä kotikisoistaan pronssin. Mutta eräs joukkue, joka hävisi lopuksi neukuille 2-9, oli pronssilla. Joukkueella oli keltainen pelipaita ja kolme sinistä kruunua.
Suomi aloitti kisansa perinteisen pohjoisamerikkalaisesti; häviö Sveitsille 1-2. Onneksi Ranska hävisi Suomella 1-10. Mutta sitten tuli voitto Kanadasta em. numeroin.. Ruotsia vastaan leijonat tekivät ruotsalaisesti: nousemalla 1-3 -tilanteesta 3-3 tasuriin. Kun suomalaiset silmiinpistävästi jännittäenkin voittivat Puolan 5-1, alkoi ounastella jotakin. Ylemmän loppusarjan aluksi Suomi-Länsi-Saksa: 8-0. Saksalaispanos oli yksi tolppalaukaus, nyt ilman Kühnhacklia… Sitten tsekit pääsivät yllättämään voittamalla 5-2, leijonien saatua jo ennen ottelun alkua onnittelut mitalista. Viimeisessä ottelussa neukkuja vastaan tulikin voitto 2-1. Neukut keskittyivät jo enemmän ostoksiin. Ruotsalaiset arvelivat neukkujen hävinneen Sikoran takia tahallaan. Suomen Jääkiekkoliitton johtotehtävissä ollut pakkilegenda Lalli Partinen ihmetteli, mitä tällä joukkueella oli verrattuna edellisiin. Jostakin syystä tämä äkäinen puolustaja liikuttui kyyneleisiin asti, kun Suomi sai hopean…
Pentti Matikainen loi oman pelityylin ilman suhosmaisia julistuksia. Ja tätä pelityyliä ovat hänen seuraajansa lähinnä jalostaneet. Vaikka suuret mitaliputket vielä odottivat tulemistaan, ”Pena” teki 75% suomalaisen kiekon huipulle noususta, yleisön huomatessa sen loput 25%. Hopeapelaajien vastaanotto vastasi Asterixin triumfeja liigaotteluissa kukituksineen.
Neuvostoliitto: Sergei Mylnikov, Jevgeni Belosheikin, Vitali Samoilov; Vjatseslav Fetisov, Aleksei Kasatonov, Sergei Makarov, Vladimir Krutov(6+10), Igor Stelnov, Aleksander Kozhevnikov, Andrei Homutov, Igor Larionov, Vjatseslav Bykov, Aleksei Gusarov, Valeri Kamenski, Igor Kravtsuk, Ilja Prjahin, Sergei Jashin, Sergei Savetlov, Aleksander Tsernyh, Andrei Lomahin, Aleksander Mogilny, Anatoli Semjonov. (8 7 0 1 35-13).
2. Suomi: Jarmo Myllys, Jukka Tammi; Reijo Ruotsalainen, Kari Eloranta, Teppo Numminen, Timo Blomqvist, Arto Ruotanen, Simo Saarinen, Jukka Virtanen, Jyrki Lumme; Erkki Lehtonen(4+6), Raimo Helminen, Timo Susi, Iiro Järvi, Erkki Laine, Reijo Mikkolainen, Kari Laitinen, Janne Ojanen, Pekka Tuomisto, Esa Keskinen, Jari Torkki, Kai Suikkanen. (8 4 2 2 34-11).
3. Ruotsi: Peter Äslin, Peter Lindmark, A.Bergman; Tommy Samuelsson, Bo Berglund, Lars Molin, Thomas Eriksson, Michael Hjälm, Håkan Södergren, Jens Öhling, Tom Eklund, Thomas Rundqvist, Peter Andersson, Mikael Johansson, Jonas Bergqvist, Mikael Andersson, Anders Eldebrink(4+5), Lars Ivarsson, Lars Karlsson, Mats Kihlström, Peter Eriksson, Lars-Gunnar Pettersson, Ulf Sandström. (8 4 3 1 33-21).
MM
1989
Tukholma
Tukholman Olympiastadionin ja Johanneshovin perinteikkään hallin jälkeen ruotsalaiset sitten tekivätkin maailman suurimman golfpallon! Kyseessä oli monitoimihalli Globen. Joka nousi kaupungin surkeamman pään alueella nostamaan profiilia. Neuvostopelaajat nostivat profiilia lähtemällä lopulta hekin Glasnostin myötä NHL:ään, tehoviisikko luvalla ja Aleksander Mogilny ilman. Elämän koulun käyneet kaverit pärjäsivät, mutta ikänsä ZSKA:n huolenpitämä Krutov ei. Tämä supertähti päätyi flopanneen kauden jälkeen lihavana ja masentuneena Ruotsin kakkosdivisioonaan. Myös Punakoneen akkuna toiminut hillitön keskittäminen Moskovan ZSKA:han loppui. Niinpä venäläiskiekkoilijoista tuli seuraavalla vuosikymmenellä tavallisia kuolevaisia…
Vaahteranlehtiset kävivät toisen kerran pronssia korkeammalla tällä vuosikymmenellä. Mikä myös alkoi viitata tulevaan vuosikymmeneen. Viidenneksi Calgaryssä hiipuneet tsekkoslovakialaiset hakivat nyt pronssia. Heidänkin pelaajansa alkoivat tähyillä entistä tehokkaammin rapakon taakse. Jos kohta eräästä Prahan kevään seurauksista johtuen heidän piti odottaa kuluvan vuoden syksyä voidakseen mennä laillisesti. Niinpä ruotsalaisten oli aika jäädä mitalitta kotikisoissa. Mikä oli tapahtunut viimeksi 1949. Ehkäpä hallin nimi Globen oli hieman liian vaativa jopa ruotsalaiselle itsetunnolle... Alkusarjassa kolme kruunua oli muuten kakkonen.
Suomalaiset pelasivat tasaisen varman turnauksen edellisvuoden mitalidebyytin jälkilöylynä. Ja Matikainen oli saanut selän takana potkujen sijasta jatkopestin vuoteen 1992. Saattoi siis luulla, että suomalaisen jääkiekon lastentauti johtamisessa olisi ollut takanapäin…
Neuvostoliitto: Artur Irbe, Sergei Mylnikov, Vladimir Myshkin; Vjatseslav Bykov(6+6), Sergei Fjodorov, Andrei Homutov, Sergei Makarov, Valeri Kamenski, Vladimir Krutov, Dimitri Kvartalnov, Valeri Shirjajev, Vjatseslav Fetisov, Sergei Hmylev, Igor Larionov, Vladimir Konstantinov, Aleksei Gusarov, Aleksander Mogilny, Sergei Nemtsinov, Aleksei Kasatonov, Ilja Bjakin, Aleksander Tsernyh, Sergei Jashin, Svjatoslav Hasilov. (10 10 0 0 47-16)
2. Kanada: Sean Burke, Grant Fuhr, Peter Sidorkiewicz; James Patrick, Mario Marois, Ken Daneyko, Dave Babych, Dave Ellet, Randy Carlyle, Scott Stevens, Pat Verbeek, Glenn Anderson, Gerard Gallant, Ray Ferraro, Kirk Muller, Brent Ashton, Brian Bellows(8+5), Steve Yzerman, Dale Hawerchuk, Kevin Dineen, Mark Messier, John McLean, Henry McBain. (10 7 0 3 57-29).
3. Tsekkoslovakia: Jaromir Sindel, Dominik Hasek; Arnold Kadlec, Antonin Stavjana, Bedrich Scerban, Frantisek Kucera, Jiri Latal, Frantisek Prochazka, Jergus Baca, Leo Gudas, Vladimir Ruzicka(7+7), Oldrich Valek, Jiri Sejba, Jiri Kucera, Jiri Dolezal, Robert Kron, Otakar Janecky, Vladimir Svitek, Rostislav Vlach, Otto Hascak, Tomas Jelinek, Zdeno Ciger. (10 4 2 4 38-21).
5. Suomi: Jukka Tammi, Sakari Lindfors, Markus Ketterer; Hannu Virta, Reijo Ruotsalainen, Kari Eloranta, Pertti Lehtonen, Jarmo Kuusisto, Jouko Narvamaa, Timo Blomqvist, Simo Saarinen; Kari Jalonen(5+9), Jukka Vilander, Jari Kurri, Esa Keskinen, Esa Tikkanen, Jukka Seppo, Hannu Järvenpää, Timo Susi, Reijo Mikkolainen, Iiro Järvi, Pauli Järvinen, Ari Vuori. (10 5 1 4 35-27).
Vuosikymmenen parhaat:
Maalivahti: Jim Craig(USA 1980), Jarmo Myllys(Suomi 1988)
Puolustaja: Vjatseslav Fetisov (Neuvostoliitto)
Hyökkääjä: Vladimir Krutov (Neuvostoliitto)
Vuosikymmenen joukkue: USA 1980
Mitalit:
Neuvostoliitto 5(Olympia:2)-0(Olympia:1)-1
Tsekkoslovakia 1-2(Olympia:1)-3
Ruotsi 1-2-0(Olympia.3)
USA 0(Olympia:1)-0-0
Kanada 0-2-3
Suomi 0-0(Olympia:1)-0
1990-luku
Kylmän sodan loppu muutti Neuvostoliiton perilliseksi Venäjän ja Tsekkoslovakian seuraajaksi Tsekin. Ja pelin muuttuminen näkyi kolmannen maalivahdin ottamisena arvokisatasolle. Tunnelma muuttui myös Pohjois-Amerikan alkaessa panostaa aiempaa enemmän perinteiseen arvokisakiekkoon. Pelaajavaihdon lisääntyminen myös muutti nimenomaan pohjoisamerikkalaiskiekkoa taitopainotteisemmaksi. Tosin MM-Olympia-kuvioissa sattui joskus venäläisillä ja tsekeillä olemaan muutama Euroopan valioliigoista…
MM 1990
Bern, Fribourg
Ja niin neukutkin joutuivat turvautumaan NHL-apuihin. Sattumoisin joukkueessa pelasi myöskin TPS:n Suomen mestari. Lopputulos olikin sitten Sveitsin illoissa viimeinen MM-titteli Neuvostoliiton nimellä. Tosin vuosikymmenen tulevaa kulkua ennakoivat Vaahteramäen Eemelit. He voittivat alkusarjan pelaten vain tasan neukkujen kanssa. Mutta vielä ei motivaatio aivan riittänyt ylemmässä loppusarjassa… Kanada oli lopulta nelonen Eric Lindrosin johdolla. Hänet oli eräs valmentaja määritellyt ”hyväksi kaikessa ja loistavaksi ei-missään”. Kaveri itse sanoi pelaavansa kaikki muut paikat paitsi maalivahtina. Ja Suomi teki suomet Kanadaa vastaan: johto 4-0 kuihtui lopulta 5-3 -johdon jälkeen 5-6 tappioksi.
Yleisesti ottaen leijonat pelasivat Matikaisen kauden heikoimmat kisat. Aivan aluksi suomalaiset pelasivat mm. tasan 3-3 Norjan kanssa. Sekä hävisivät niukasti jenkeille sekä aluksi että lopuksi. Ja Länsi-Saksakin pelasi tasan 1-1 Suomea vastaan. Tämä olikin eräs viimeisistä Kühnhacklin turnauksista. Glasnostin elämää suuremmin edetessä tippui saksalaisten kohdalta maantieteellinen määrite nimestä… Samoin katkesi itäsaksalaismestareiden Dynamo Weiswasser ja Dynamo Berliinin legendaarinen mestaruusketju. Kyseiset seurat olivat ratkaisseet kahden joukkueen sarjassa muinoin lupaavan Itä-Saksan mestaruudet.
Turnaukset järjestettiin perinteisessä jääkiekkomaassa. Niinpä Hannu Jortikan mukaan olosuhteetkin olivat todella perinteiset. Niin perinteiset, että halliolot vastasivat Suomen Länsi-Rannikon murjuja. Mutta erään purjehtijan pajatson alkaessa menestyä ja kilkuttaa hynää NHL:stä matkitun systeemin mukaisesti, oli katettuja tekojääratoja pakko alkaa eräillä liigapaikkakunnilla remontoida. Mainittakoon, että kyseisillä paikkakunnilla olleilla 1970-luvun jäähalleilla oli puhuttu remonteista vasta vaivaiset kaksikymmentä vuotta…
Neuvostoliitto: Artur Irbe, Sergei Mylnikov, Vladimir Myshkin; Andrei Homutov, Mihail Tatarinov, Vjatseslav Fetisov, Valeri Kamenski, Jevgeni Davidov, Sergei Nemtsinov, Sergei Fedorov, Pavel Bure, Dimiri Hristitsh, Igor Kravtshuk, Vjatseslav Bykov, Aleksander Semak, Vladimir Konstantinov, Aleksei Gusarov, Sergei Makarov, Ilja Bjahin, Juri Leonov, Viktor Tjumenev, Vladimir Malahov, Sergei Prjahin, Andrei Homutov(11+5). (10 8 1 1 53-13).
2. Ruotsi: Rolf Ridderwall, Peter Åslin; Tommy Samuelsson, Ulf Samuelsson, Tomas Eriksson, Pär-Olov Djoos, Magnus Svensson, Peter Andersson, Tomas Jonsson, Anders Eldebrink, Thomas Rundqvist, Per-Erik Eklund, Anders Carlsson, Kent Nilsson(10+2), Mikael Johansson, Håkan Loob, Johan Garpenlöv, Patrick Ericksson, Magnus Roupé, Anders Huss, Johan Strömwall, Mats Sundin. (10 7 1 2 40-23).
3. Tsekkoslovakia: Dominik Hasek, Petr Briza; Mojmir Bozik, Jergus Baca, Arnold Kadlec, Bedrich Scerban, Frantisek Prochazka, Antonin Stavjana, Leo Gudas, Robert Reichel(5+6), Jaromir Jagr, Robert Holik, Zdenko Ciger, Jiri Dolana, Ladislav Lubina, Tomas Jelinek, Oto Hascak, Martin Hostak, Robert Kron, Jiri Hrdina, Jiri Dolezal, Jiri Kucera. (10 5 1 4 36-30).
6. Suomi: Sakari Lindfors, Jukka Tammi, Markus Ketterer; Jyrki Lumme, Simo Saarinen, Arto Ruotanen, Pekka Laksola, Hannu Henriksson, Jarmo Kuusisto, Heikki Leime, Kai Rautio; Christian Ruuttu(5+3), Raimo Summanen, Pauli Järvinen, Jukka Vilander, Esa Keskinen, Risto Jalo, Pekka Tirkkonen, Ari Vuori, Juha Järvenpää, Pekka Arbelius, Reijo Mikkolainen, Raimo Helminen. (10 6 0 4 35-43).
1991
Turku, Helsinki, Tampere
Suomen ikuisella kaupungilla vei pienen ikuisuuden saada MM-tason jäähalli. Turkulaiset hankkivat kylläkin tekojääradan 1962. Ja sitten kun 70-luvulla oli pelattu yksi kausi Hämeessä Forssassa kotiottelut, sitten… Katettiin Kupittaan tekojää. Tunnetusti kohteliaitten auranrantalaisten Kupittaan peltipurkiksi nimeämä areena olikin sitten pääareena vuodesta 1973. Loppujen lopuksi tämän vuoden MM toi Turku-hallin. Turun Yhdyspankin hankkimien oikeuksien mukaan Typhooniksi nimetty areena muuntui luonnollisesti Pythooniksi. Nimittäin upean areenan hintataso vasta upea olikin! Tosin eräät nimesivät Areenan ulkonäön perusteella Turun suurimmaksi viljasiiloksi.
Waka Wanha Tampere ja Helsinki olivat sitten kakkosisäntiä ikiwanhoilla halleillaan. Jotka olivat tosin vieläkin aivan liian tasokkaita muihin verrattuna… Suomalaiset valtakunnallisesti satsasivat ehkä eniten koskaan kotikisoissa menestymiseeen. Ja loistava peliesitys olikin. Sattui vain… että Ruotsia vastaan kävi ruotsalaisesti: 4-2 -johto vaihtui 4-4 tasapeliksi. No, maalit tehnyt Sundin teki myöhemmin hiipuvia neukkuja vastaan MM-tittelin ratkaisseen 2-1 -maalin. Sensijaan Kühnhacklista ei ollut vastusta suomalaisille enään… Mutta jenkki Jeremy Roenick teki sen maalin, joka viime hetkellä tiputti leijonat mitalisarjasta. Mutta päinvastoin kuin aiemmalla vuosikymmenellä, Suomi pelasi alemman loppusarjan loistavasti.
Ylemmässä loppusarjassa kanukit innostuivat tekemään keskivertoa paremman esityksen ja veivät hopeaa. Jenkkien naapuriapu tosin ei aivan riittänyt. Ruotsalaiset kun hankkivat varsinaisen tittelin kunnon pelillä Neuvostoliittoa vastaan. Ja niinpä neukut jättivät tämännimisinä arvokisa-areenat pronssilla. Tre Kronorin hankkiessa ensimmäistä kertaa tittelin ilman muttia lahden länsipuolelta kuului suuri helpotuksen huokaus…
Ruotsi: Rolf Ridderwall, Peter Lindmark; Håkan Loob, Thomas Rundqvist, Johan Garpenlöv, Per-Erik Eklund, Mikael Johansson, Peter Andersson, Tomas Jonsson, Mats Sundin(9+5), Jonas Bergqvist, Kjell Samuelsson, Charles Berglund, Calle Johansson, Bengt-Åke Gustavsson, Kenneth Kennholt, Nicklas Lidström, Fredrik Stillman, Mats Näslund, Jan Viktorsson, Anders Carlsson, Patrick Erickson, Tommy Södderström. (10 5 5 0 43-29).
2. Kanada: Sean Burke, Mike Vernon, Craig Billington; Doug Lidster, Steve Konroyd, Steven Bozek, Jamie Macoun, Rob Blake, Yves Racine, Brad Schlegel, Trent Yawney, Eric Natress, Joe Sakic(6+5), Theoren Fleury, Steve Thomas, Russ Courtnall, Trevor Linden, Cliff Ronning, Murray Craven, Dave Archibald, Ryan Smyth. (10 5 3 2 39-30).
3. Neuvostoliitto: Vladimir Myshkin, Andrei Trefilov, Aleksei Marin; Vjatseslav Fetisov, Aleksei Kasatonov, Vladimir Malahov, Boris Mironov, Aleksei Gusarov, Vladimir Konstantinov, Igor Kravtshuk, Ilja Bjahin, Sergei Makarov, Vjatseslav Bykov, Sergei Nemtsinov, Pavel Bure, Vjatseslav Butsajev, Valeri Kamenski(6+5), Andrei Lomahin, Aleksander Semak, Aleksei Zhamnov, Vjatseslav Koslov, Valeri Zelepuhin, Dimitri Kvartalnov. (10 7 2 1 51-25).
5. Suomi: Markus Ketterer, Kari Takko, Sakari Lindfors; Jyrki Lumme, Ville Siren, Teppo Numminen, Hannu Virta, Hannu Henriksson, Arto Ruotanen, Timo Jutila; Jari Kurri(6+6), Teemu Selänne, Mika Nieminen, Christian Ruuttu, Esa Keskinen, Hannu Järvenpää, Pekka Tirkkonen, Risto Kurkinen, Raimo Summanen, Timo Peltomaa, Pekka Tuomisto, Pauli Järvinen, Teppo Kivelä. (10 6 1 3 35-21).
Olympia
1992
Albertville
Ja jälleen Olympiaturnaus Ranskassa. Tällä kertaa vaatimattomien isäntien sijoitus ei ollut kovin vaatimaton: paikka kahdeksan joukossa. Kylmäkin sota suli lopullisesti Neuvostoliiton muututtua tässä turnauksessa Itsenäisten Valtioiden Yhteisöksi. Ja jo rääppiäis-MM:ssä Venäjä korvasi neukut jääden neloseksi. Mutta vielä Albertvillessä IVY oli kunnialla Olympiakullalla. Vaahteranlehtisten ilme oli pirteän hopeinen. Edellisestä Olympiamitalista olikin kulunut vasta kaksikymmentäneljä vuotta. Ja edellisestä pronssia korkeammasta mitalista kolmekymmentäkaksi vuotta. Suomalaisten lohduksi Tsekkoslovakia oli tiputtava ruotsalaiset neljänneksi. Ruotsi puolestaan tiputti suomalaiset kuuden joukosta voittamalla sijoitusottelun 3-2…
Suomi yritti toistaa Calgaryn menestyksen. Mutta hieman liiallisellakin toistolla, muutamien veteraanipelaajien ollessa selvästi jäljessä. Teemu Selänteen pelaaminen sai hyvin suurta huomiota. Kuten tavallisesti, hänelle tilanteet pelannut Mika Nieminen jäi ”Mikä-Niemiseksi”. Sijaksi tuli vaisu seitsemäs. Sivuseikkana mainittakoon, että Pentti Matikainen valmensi Suomelle Canada Cupin(nykyinen Maailman Cup) ensimmäisen merkittävän menestyksen kolmannelle sijalle. Tämä tapahtui Olympiakisaa edeltäneenä syksynä. Ja piiri pieni pyöri Jääkiekkoliiton kuvioissa jälleen selän takana potkut -mentaliteetilla…
Ja Kansainvälisellä Jääkiekkoliitolla pyöri isompi piiri. Järkevän 1980-luvun jälkeen alettiin järjestää sitten taas MM-turnauksia Olympiavuosina. Jälleen 1970-luvun tyyliin homma tuotti aluksi näyttäviä tuloksia. Sitten tuli vaivaantuneita rutiinikisoja muodon vuoksi. Paitsi sitten kun Slovakia itsenäistyi. Luonnollisesti Kansainvälisen Jääkiekkoliiton toiminnan takana ei ollut lainkaan rahallisia motiiveja…
IVY: Mihail Stalenkov, Andrei Terfilov, Nikolai Habibulin; Dimitri Mironov, Andrei Homutov(7+7), Vjatseslav Bykov, Andrei Kovalenko, Dimitri Juskevitsh, Aleksei Zhitnik, Aleksei Kovalev, Vladimir Malakhov, Darius Kasparaitis, Aleksei Zhamnov, Sergei Bautin, Igor Boldin, Nikolai Borshevski, Vjatseslav Butsajev, Jevgeni Davidov, Juri Khmylov, Sergei Peterenko, Vitali Prokhorov, Sergei Zubov. (8 7 0 1 46-14).
2. Kanada: Sean Burke, Trevor Kidd, Sam St. Laurent; David Tippett, Wally Schreiber, Fabian Joseph, Brad Schlegel, Eric Lindros, David Archibald, Todd Brost, Kevin Dahl, Curt Giles, David Hannan, Gordon Hynes, Joe Juneau(6+9), Patrick Lebeau, Chris Lindberg, Kent Manderville, Adrian Plavsic, Daniel Ratushny, Randy Smith, Jason Wooley. (8 6 0 2 37-17).
3. Tsekkoslovakia: Petr Briza, Oldrich Svoboda, Jaromir Draga; Igor Liba, Miroslav Horava, Petr Rosol, Bedrich Scerban, Petr Hrbek, Otakar Janecky, Drahomir Kadlec, Kamil Kastak, Radek Toupal, Richard Zemlicka, Robert Svehla, Jiri Slegr, Robert Lang(5+8), Richard Smehlik, Patrik Augusta, Leo Gudas, Tomas Jelinek, Ladislav Lubina, Frantisek Prochazka, Petr Veselovsky. (8 6 0 2 36-21).
7. Suomi: Jukka Tammi, Markus Ketterer; Timo Jutila, Arto Ruotanen, Kari Eloranta, Ville Siren, Simo Saarinen, Janne Laukkanen, Harri Laurila; Teemu Selänne(7+4), Hannu Järvenpää, Mika Nieminen, Mikko Mäkelä, Petri Skriko, Pekka Tuomisto, Jari Lindroos, Raimo Helminen, Raimo Summanen, Keijo Säilynoja, Timo Saarikoski, Timo Peltomaa. (7 3 1 3 25-20).
MM
Praha, Bratislava
Ja näin valtion kahden osan pääkaupunkiin rääppiäis-MM. Bratislavaan jopa uusi jäähalli. Itse turnauksessa Neuvostoliitosta IVY:n kautta Venäjäksi muuttunut maa teki historiaa. Jäämällä ensi kertaa neljänneksi. Tsekkoslovakia puolestaan oli ensimmäistä kertaa kotikisoissaan hopeaa heikommalla sijalla sitten 1959. Mutta saavutti pronssia. Sveitsi oli puolestaan ensimmäistä kertaa neljän parhaan joukossa sitten 1953. Luonnollisesti tämä kertoo Olympiavuoden MM-turnauksen arvostuksesta…
Suomen joukkue puolestaan remontoitiin lähestulkoon kokonaan. Ja leijonat voittivat kaikki finaalia edeltäneet ottelut. Maailmanmestaruuden voittikin sitten Ruotsi… Swedut voittivat alkusarjassa vain yhden ottelun ja pelasivat kaksi tasan. Häviten myös kaksi. Mutta he pelasivat sitten jatko-ottelut ruotsalaisesti. Ja suomalaiset tyytyväisyyttään hävisivät ensimmäisen MM-finaalinsa. Leijonien ensimmäistä MM-mitalia juhlisti Yle menettämällä kisat tv:n puolella leijonien saavuttaessa ”maailman tv-mäisimmän” joukkuelajin ensimmäisen MM-mitalin. Kanada teki omalta osaltaan historiaa jäämällä ensimmäistä kertaa arvoturnauksessa kuuden ulkopuolelle. Suomi tiputti vaahteranlehtiset kovin kanadalaisesti: leijonien poliisimaisin pelaaja Timo Peltomaa teki hattutempun Kanadaa vastaan. Ja Jarkko Varvio teki historiaa voittamalla ensimmäisenä pistepörssin. Samalla leijonat sai ensi kertaa All Starsiin maalivahdin ja lisäksi hyökkääjän sekä puolustajan. Aivan ilmeisistä syistä päävalmentaja Pentti Matikaisen potkut lykättiin vuodella…
Canada Cup, Olympia ja MM-kisojen läpimurtojen jälkeen Suomi oli lopullisesti kuuden parhaan jääkiekkomaan joukossa. Ja ilman näitä suorituksia seuraavilla joukkueilla ei olisi ollut mahdollisuuksia nousta vielä korkeammalle…
Ruotsi: Håkan Algotsson, Tommy Söderström, Peter Åslin; Petri Liimatainen, Fredrik Stillman, Arto Blomsten, Tommy Sjödin, Kenneth Kennholt, Peter Ottosson, Mats Sundin(2+6), Kent Roger Hansson, Patrick Carnbäck, Michael Nylander, Daniel Rydmark, Jan Larsson, Johan Garpenlöv, Peter Forsberg, Joakim Esbjörs, Calle Johansson, Anders Huss, Patrick Kjellberg, Lars Karlsson, Bo Mikael Andersson. (8 4 2 2 25-15).
2. Suomi: Markus Ketterer, Sakari Lindfors, Ari-Pekka Siekkinen; Timo Jutila, Janne Laukkanen, Arto Ruotanen, Waltteri Immonen, Harri Laurila, Erik Hämäläinen, Kai Rautio; Jarkko Varvio(9+1), Mikko Mäkelä, Mika Nieminen, Timo Saarikoski, Rauli Raitanen, Juha Riihijärvi, Timo Peltomaa, Vesa Viitakoski, Hannu Järvenpää, Keijo Säilynoja, Pekka Tuomisto, Jere Lehtinen, Christian Ruuttu. (87 0 1 41-18).
3. Tsekkoslovakia: Petr Briza, Radoslav Svoboda, Milan Hlinicka; Drahomir Kadlec, Leo Gudas Robert Svehla, Frantisek Musil, Bedrich Scerban, Richard Smehlik, Jiri Jonak, Frantisek Prochazka, Tomas Jelinek(4+5), Otakar Janecky, Ladislav Lubina, Petr Rosol, Karel Lang, Kamil Kostak, Petr Veselovsky, Robert Reichel, Igor Liba, Patrick Augusta, Petr Hrbek, Richard Zemlicka. (8 6 0 2 33-.13).
1993
München, Dortmund
Ja yhdistynyt Saksa sai Kylmän sodan jälkimainingeissa MM-turnauksen. Edellisen kerran vastaava oli tapahtunut 1936, mutta nyt ilmassa ei ollut samanlaista uhoa. Kommunismin mannekiinina kunnostautunut Boris Mihailov esiintyi nyt jälkihippimäisessä tukassaan, valmentajana. Mutta Venäjä vei maailmanmestaruuden. Tämän jälkeen neuvosto/venäläiskiekossa on ollutkin samanlainen etsikkoaika kuin vaahteranlehtisillä 1960-luvulta lähtien: kanadalaiset eivät enää menestyneet seurajoukkueillaan, neukut/venäläiset eivät enää hillittömyyksiin keskitetyllä seuramaamajoukkueellaan. Moskovan ZSKA kun joutui nyt olemaan vain yksi huippuseura muiden joukossa…
Ja jälleen Vaahteramäen Eemelit melkein menestyivät aluksi erinomaisesti, upeana lohkovoittajana. Sitten loppusarjan puolella vielä paukut hiipuivat. Puolivälierässä Kanada tiputti vielä Suomen. Mutta finaaliin tai edes pronssiin ei Stanley Cupista pudonneitten motivaatio vielä(kään) löytynyt. Mitalin vei Tsekkoslovakiasta Tsekiksi muuttunut maa. Ja Slovakia esiintyi omana maanaan ensi kertaa arvokisatasolla. Tosin heidän lieväksi harmikseen aloittaen C-tasolta. 20-0 -tason voitot kuluvina vuosina ehkä kertovat maan oikeasta tasosta tähän aikaan…
Suomi pelasi räkäturnauksen. Jääden alkusarjassa neloseksi, jopa Saksan taakse. Kun sitten vaahteranlehtiset jättivät leijonat sijalle 7, alkoi selkäänpuukotus. Kertomatta sen kummemmin Matikaiselle Kalervo Kummola palkkasi ensimmäisen vastaantulleen kaverin päävalmentajaksi. Ja jotenkin valinta herätti ihmetystä lahden molemmin puolin. Curt Lindströmiä kun satuttiin pitämään jo valmennuskuvioissa raakkina… Episodi kertoo tietenkin suomalaisesta kehittyneestä jääkiekkokulttuurista.
Venäjä: Ilja Bjakin, Sergeri Shendelev, Andrei Trefilov; Maksim Mihailovski, Andrei Zujev, Aleksander Karpovtsev, Sergei Sorokin, Aleksander Mironov, Dimitri Frolov, Andrei Shaposnikov, Dimitri Juskevits, Igor Varitsky, Sergei Petrenko, German Titov, Andrei Homutov(5+7), Jan Kaminski, Aleksei Jashin, Sergei Putshkov, Aleksei Nikolishin, Valeri Karpov, Konstantin Astrtantsev, Vjatseslav Bykov, Vjatseslav Butsajev. (8 5 1 2 30-18).
2. Ruotsi: Tommy Söderström, Peter Åslin, Mikael Sundlöv; Peter Popovic, Arto Blomsten, Kenneth Kennholt, Fredrik Stillman, Roger Äkerström, Stefan Larsson, Peter Andersson II, Stefan Nilsson, Patrick Juhlin, Thomas Rundqvist, Håkan Åhlund, Ulf Dahlen, Jonas Bergqvist, Markus Näslund, Jan Larsson, Peter Forsberg, Charles Berglund, Michael Nylander, Michael Renberg(5+3), Bo Mikael Andersson. (8 5 0 3 27-22).
3. Tsekki: Peter Briza, Roman Turek, Zdenek Orct; Leo Gudas, Milos Holan, Drahomir Kadlec, Bedrich Scerban, Antonin Stavjana, Milos Horava, Ales Flasar, Peter Rosol(4+5), Kamil Kastak, Richard Zemlicka, Jiri Kucera, Jan Caloun, Peter Hrbek, Tomas Kapusta, Otakar Janecky, Roman Horak, Martin Hostak, Radek Toupal, Jiri Dolezal, Josef Beranek. (8 6 1 1 33-10).
7. Suomi: Markus Ketterer, Sakari Lindfors, Ari Sulander; Timo Jutila(1+2), Kari Harila, Janne Laukkanen, Mikko Haapakoski, Ville Siren, Erik Hämäläinen, Waltteri Immonen; Juha Riihijärvi(1+2), Jarkko Varvio, Mika Alatalo, Vesa Viitakoski, Saku Koivu, Timo Saarikoski, Jari Korpisalo, Marko Palo, Keijo Säilynoja, Mika Nieminen, Esa Tikkanen, Timo Peltomaa, Juha Ylönen. (6 2 1 3 8-12).
Olympia
1994
Lillehammer
Norjassa toteutettiin kisat luonnollisesti nykyajan talviurheilun edelläkävijän vaatimattomuudella. Ja talviurheilullisesti puhuttiin ”Vihreistä Kisoista”. Hamariin kiekkoilu vietiin upouuteen jäähalliin. Mutta pääareenana toimi upean komea Håkons-halli. Mieliinpainuvin suorituspaikka oli kuitenkin Gjövikin luolaan koverrettu halli. Ehkä urheilullisuuden lisäksi ajateltiin väestönsuojelua…
Ja suomalaisilla oli siis sweduraakiksi luokiteltu uusi päävalmentaja. Aivan aluksi leijonat voittivat tsekit 3-1, sitten Venäjän 5-0, Norjan 4-0… Kunnes pudotuspelivaiheessa vaahteranlehtiset hyödynsivät Suomen ainoan nukahtamisen. Mutta tällä kertaa leijonat tekivät lopunajan neukut itse venäläisille: voitto 4-0. Vastaaviin lukuihin venäläisiä vastaan olivat pystyneet vain kanadalaiset(1955 5-0) sekä tsekkoslovakialaiset(1974 7-2) neuvostaikoina. Lindström hioi Matikaisen luomaa suomityyliä ”lite bättre”. Ja latasi hieman korvien väliä. Kuten Raimo Häyrinen totesi kisojen aikana: ”Kun tulee ulkomainen valmentaja sanomaan suomalaisille: ”Tehän olette hyviä”…” Slovakia teki A-tason debyyttinsä kunnialla pelaamalla mm. tsekkejä vastaan. Kuutossija debyyttiturnauksessa osoitti C-sarjatasolta aloittamisen olevan hieman vähäteltyä…
Kanadalaiset hakivat toistamiseen tosissaan Olympiakultaa sitten vuoden 1952. Tällöin kultaa oli voittanut amatööriseura Edmonton Mercurys Oslossa. Ja sattumoisin joukkueen sponsorin pääartikkeli oli Ford Mercury. Nyt kuitenkin asenteet olivat jonkin verran muuttuneet. Kanadalaiset olivat vain rangaistuslaukauksen päässä historian pölyn pyyhkimisestä. Mutta vastustajan maalivahti kesti. Se maalivahti oli muuten sattumalta ruotsalainen Tommy Salo…
Ruotsi: Tommy Salo, Håkan Algotsson, Mikael Sundlöv; Tomas Jonsson, Mats Näslund, Jonas Bergqvist, Charles Berglund, Håkan Loob, Daniel Rydmark, Fredrik Stillman, Patrick Kjellberg, Peter Forsberg, Kenny Jönsson, Jörgen Jönsson, Andreas Dackell, Christian Due-Boje, Niklas Eriksson, Roger Hansson, Roger Johansson, Patrik Juhlin(7+7), Leif Rohlin, Magnus Svensson, Stefan Örnskog. (7 6 1 0 33-18).
2. Kanada: Corey Hirsch, Manny Legace, Allain Roy; Wally Schreiber, Fabian Joseph, Brad Schlegel, Paul Kariya(3+4), Mark Astley, Adrian Aucoin, David Harlock, Todd Hlushko, Creg Johnson, Chris Kontos, Ken Lovsin, Derek Mayer, Peter Nedved, Dwayne Norris, Gregory Parks, Jean-Yves Roy, Brian Savage, Chris Therrien, Brad Werenka. (7 5 1 1 27-19).
3. Suomi: Jarmo Myllys, Jukka Tammi, Pasi Kuivalainen; Marko Kiprusoff, Mika Strömberg, Hannu Virta, Timo Jutila, Janne Laukkanen, Erik Hämäläinen, Pasi Sormunen; Mika Nieminen(3+5), Ville Peltonen, Saku Koivu, Janne Ojanen, Esa Keskinen, Raimo Helminen, Mikko Mäkelä, Marko Palo, Jere Lehtinen, Mika Alatalo, Petri Varis, Sami Kapanen, Tero Lehterä. (7 7 0 1 38-10).
MM
1994
Milano, Canazei
Ja näin tasan jaetaan onnen lahjat! Kun Italia sai 60 vuoden tauon jälkeen MM-turnauksen. Nimittäin Canazein halli vastasi oloiltaan Hämeenlinnan vastaavaa. Mistä kunnia Hämeenlinnalle. Samaan aikaan Suomeen edellytettiin uutta huippuhallia MM-turnaukselle… Italia oli kuudenkymmenen vuoden aikana sen verran rauhoittunut, että tämä oli a.d. 1994 ainoa joukkuelajin MM-turnaus.
Olympiadin siirryttyä kahdella vuodella nyt pelattiin rääppiäis-MM jo kahden vuoden jälkeen. KOK:n temppu oli luonnollisesti täysin markkinakikkailun ulkopuolella. Itse MM-turnaus ei sitten ollutkaan rääppiäinen. Leijonat aloittivat viime hetken tasapelillä 4-4 Tsekkiä vastaan. Sen jälkeen Suomi pelasi jopa toisen peräkkäisen ehjän turnauksen ja saavutti melkeinpä MM-tittelin. Suomen esteeksi tuli vain yksi pieni rankkari… Mutta tällä kertaa se ei ollut ruotsalainen, vaan Luc Robitaille, Kanada. Yhden rankkarin myötä Mika Nieminen saattoi olla sen hetken Suomen murtunein mies. Ja vaahteranlehtiset pääsivät maailmanmestareiksi. Edellisestä oli kulunut vasta vaivaiset 33 vuotta. Niinpä Trail Smoke Eatersin elossaolevat jäsenet lähettivät sähkeitä Milanoon. Pieni sensaatio oli ehkä vanhan rymykiekkomaan fair play:n voittaminen…
Ja tässä sitten olikin Pohjois-Amerikan uuden tulemisen perusjuttu. Vanhan ilmasilta-ajattelun sijasta joukkue koottiin innokkaista pelaajista etukäteen. Tulevaisuudessa ei riemumarssi ollut kuitenkaan aivan tällainen kuin ottelusarja osoittaa. Kanadassa siis oltiin viimein toivuttu seuramaajoukkueiden arvokisatason lipsumisesta. Mutta amatöörimestarit edustavat modernin jääkiekon kotimaata edelleen. Mm. Taiwanin tapaisissa kutsuturnauksissa. Siinä, missä vaahteranlehtiset elvyttivät vanhoja perinteitään, Suomella ne olivat vasta alkamassa… Muuten, nyt swedut olivat pahainen pronssiporukka.
Kanada: Bill Ranford, Stephane Fiset, Jamie Store; Luke Richardson, Joe Sakic, Bobby Dollas, Patrick Verbeek, Shayne Corson, Geoff Sanderson, Luc Robitaille, Kelly Buchberger, Marc Bergewin, Yves Racine, Stephane Fiset, Paul Kariya(5+7), Mark Recchi, Jason Arnott, Rob Blake, Rod Brind’Amour, Steve Thomas, Nelson Emerson, Darryl Sydor, Steve Duchesne, Brendan Shanahan. (8 8 0 0 35-10).
2. Suomi: Jukka Tammi, Jarmo Myllys, Pasi Kuivalainen; Timo Jutila, Hannu Virta, Waltteri Immonen, Mika Strömberg, Marko Kiprusoff, Erik Hämäläinen, Janne Laukkanen; Saku Koivu(5+6), Jari Kurri, Mikko Mäkelä, Jere Lehtinen, Sami Kapanen, Raimo Helminen, Ville Peltonen, Mika Nieminen, Esa Keskinen, Christian Ruuttu, Janne Ojanen, Marko Palo, Mika Alatalo. (8 6 1 1 48-11).
3. Ruotsi: Tommy Salo, Roger Nordström, Johan Hedberg; Mikael Andersson, Peter Andersson, Charles Berglund, Jonas Bergqvist, Patrik Carnbäck, Roger Hansson, Mikael Johansson, Roger Johansson, Patrik Juhlin, Kenny Jönsson, Jan Larsson, Tommy Sjödin, Fredrik Stillman, Mats Sundin, Magnus Svensson(8+1), Stefan Örnskog, Andreas Dackell, Jörgen Jönsson, Thomas Forslund, Nicklas Lidström. (8 5 1 2 36-21).
1995
Tukholma, Gävle
Suomi aloitti sitten nämä kisat vähän vähemmän hohdokkaasti. Häviten tsekeille 0-3 ja Saku Koivu hieman hermostui ottaen kympin. Mutta sitten leijonat hoitelivatkin kummankin naapurin tyylikkäästi. Sitten kevyt jääharjoitus nimeltä Itävalta-ottelu. Niinpä hillittömien vaikeuksien jälkeen Suomi ja jenkit tasasivat pisteet 4-4. Tämän jälkeen homma sujui sitten erittäin tyylikkäästi aina finaaliin asti. Vaikka Sylvain Bibeau tiukkapipoisesti jäähytti suomalaisia, pohjan pojat etenivät. Aina 4-0 -tilanteeseen asti. Jostakin syystä aivan ottelun lopulla Erik Hämäläisen mailasta maalivahti Jarmo Myllyksen yli maaliin kohonnut kiekko toi ”joko taas”-tunnelmia… Luonnollisesti Sergelin torin valtaaminen suomalaispelaajilla tuntui upealta. Ja Suomessa puhkesi jopa iloinen kevätkarnevaali. Peräti suomilätkän syntysijoilla Hämeen Tampereellakin. Pienenä sivuseikkana mainittakoon, että NHL:n työsulun myötä Curt Lindströmillä oli hieman tuuria. Sellaista, josta edes Pentti Matikainen ei voinut uneksiakaan…
Ja NHL:n työsulun myötä pohjoisamerikkalaisista USA toi jälleen joukon yliopistosarjalaisia. Joiden motivaatio riitti erinomaisesti. Kunnes tuli ennakkoon täysin alakanttiin arvioitu pohjoinen naapuri. Vaahteranlehtiset keräsivät ne farmisarjalaiset ja eurooppasarjalaiset, jotka kehiin ehtivät. Niinpä kaukalossa hihkuttiin pronssimitalia sellaisella innolla, että…
Kauppatorin karnevaali 100 000 henkineen sekä sitä seuranneet riemusaatot piristivät lamasta toipuvaa tunnelmaa. Ja luonnollisesti lujitti uskoa lätkän tulevaisuuteen Suomessa. Mutta nurkan takana odotti jo uusi tilanne. Takaa-ajettavana on vaikeampi olla kuin takaa-ajajana… Maailmanmestareiden kunniaksi järjestetty tv-huutokauppa meni hieman läskiksi. Huijareitten johdosta. Curt Lindström luopui omasta kultamitalistaan huumetyön hyväksi…
Suomi: Jarmo Myllys, Ari Sulander, Jukka Tammi; Timo Jutila, Mika Strömberg, Janne Niinimaa, Marko Kiprusoff, Hannu Virta, Petteri Nummelin, Erik Hämäläinen; Ville Peltonen(6+5), Saku Koivu, Raimo Helminen, Mika Nieminen, Jere Lehtinen, Esa Keskinen, Sami Kapanen, Juha Ylönen, Janne Ojanen, Raimo Summanen, Tero Lehterä, Marko Palo, Antti Törmänen. (8 6 1 1 34-18).
2. Ruotsi: Thomas Östlund, Roger Nordström, Boo Ahl; Tommy Sjödin, Fredrik Stillman, Robert Nordmark, Tomas Johnsson, Marcus Ragnarsson, Mikael Johansson(3+6), Andreas Johansson, Andreas Dackell, Daniel Alfredsson, Erik Huusko, Stefan Örnskog, Per-Erik Eklund, Tomas Forslund, Jonas Johnson, Roger Hansson, Charles Berglund, Jonas Bergqvist, Stefan Nilsson. (8 5 1 2 28-25).
3. Kanada: Corey Hirsch, Dwayne Roloson, Andrew Verner; Jamie Heward, Brad Schlegel, Dale DeGray, Leonard Esau, Peter Allen, Brian Tutt, Greg Andrusak, Tom Tilley, Andrew McKim(8+1), Iain Fraser, Ralph Intranuovo, Todd Hlusko, Jean-Francois Jomphe, Luciano Borsato, Chris Bright, Rick Chernomaz, Michael Maneluk, Mark Freer, Chris Govedaris, Brandon Convery. (8 4 1 3 27-22).
1996
Wien
Että näin! Järjestettyään Olympia/MM:n 1964, Olympiaturnauksen 1976 sekä MM-turnaukset 1967, 1977 ja 1987 Itävalta pääsi nyt viimein A:han omissa kisoissaan. Tosin vain kokeillakseen B-sarjaa seuraavana keväänä. Ja tämäkin vuoristoseutu oli sentään ollut mitalitasoa…
Suomi aloitti pirteästi lahjoittamalla Norjalle pisteen 1-1 -tuloksella. Tsekkejä vastaan peli sitten sujui 2-4 tappiosta huolimatta. Ja Ranskaa sekä Italiaa vastaan luonnollisesti leijonat leikittelivät. Sitten sitten… Ruotsi otti Suomea vastaan kaksi jäähyä peräkkäin. Ja tasapeli tuli 5-5. Ja välieriin vastustajaksi vaahteranlehtiset. Tre Kronorilla saattoi olla taktikoinnin makua… Vaahteranlehtisiä vastaan suomalaiset pelasivat minuutin viidellä kolmea vastaan. Mutta lopulta kanukit veivät ottelun 3-1. Leijonat saattoivat olla hieman hermostuneita tehottomuudestaan. Vaahteramäen Eemelit sittemmin tiputtivat kisojen tasokkaimmassa ottelussa venäläiset jälleen pronssiotteluun. Mutta rangaistuslaukauskisan kautta. Niinpä jenkit veivät pronssiottelussa potin. Ja tekivät maalin vaikka molarin takaa, nousten 0-3 tappiotilanteesta 4-3 voittoon. Mitali sattui olemaan USA:n ensimmäinen MM-kisoissa 34 vuoteen. Ai niin, syksyllä pelattiin muuten sattumalta Maailman Cup, entinen Canada Cup…
Ennen sitä kuitenkin Tsekki ja Kanada järjestivät MM-finaalista loistavan trillerin. Tilanne oli nimittäin 2-2, kunnes Patera tekaisi 3-2. Peliaikaa oli jäljellä runsaasti: 19 sekuntia. Tsekeillä alkoikin näistä kisoista hienoinen mitaliputki. Se päättyi seuraavan vuosituhannen puolella Salt Lake Cityyn. Ja varsin monella kultalenkillä. Naapurislovakitkin olivat jo tulossa seuraavana vuonna A-sarjan puolelle. He aloittivat oman mitalinkeruunsa seuraavalla vuosituhannella. Tosin jokainen voi miettiä, jos jonkun saatanan slovakin joukkue joskus olisikin NHL:n pudotuspeleissä…
Tsekki: Roman Turek, Roman Cechmanek, Peter Franek; Radek Bonk, Robert Reichel, Robert Lang(5+4), Michael Sykora, Otakar Vejvoda, Martin Prochazka, Frantisek Kucera, Drahomir Kadlec, Jiri Veber, Robert Kysela, Frantisek Kaberle, David Vyborny, Jiri Dopita, Radek Belohlav, Pavel Patera, Antonin Stavjana, Viktor Ujcik, Roman Meluzin, Stanislav Neckar, Jiri Vykoukal. (8 7 1 0 42-14).
2. Kanada: Curtis Joseph, Martin Brodeur, Andrew Verner; Yannick Perreault(5+3), Travis Green, Paul Kariya, Steve Thomas, Ray Ferraro, Jason Dawe, Jeff Friesen, Steve Duschesne, Derek Mayer, Darryl Sydor, Garry Galley, Doug Bodger, Dean McAmmond, Andrew Cassels, Blake Wesley, Jean-Francois Jomphe, Kelly Buchberger, Luke Richardson, Brad May, David Matsos. (8 4 1 3 25-12).
3. USA: Parris Duffus, John Grahame, Tim Thomas; Kevin Stevens, Brian Rolston, Chris Tancill(5+2), Joe Sacco, Marty McInnis, Tom Chorske, Daniel Plante, Craig Johnson, Derek Plante, Darby Hendrickson, Chris Luongo, Tom Pederson, Brian Bonin, Mike Crowley, Paul Stanton, Scott Lachance, Mike Lalor, Keith Aldbridge, Tom O’Regan, Bobby Reynolds. (8 5 0 3 22-24).
5. Suomi: Markus Ketterer, Ari Sulander; Janne Niinimaa, Kimmo Timonen, Teppo Numminen, Timo Jutila, Jyrki Lumme, Petteri Nummelin, Mika Strömberg, Hannu Virta; Teemu Selänne (5+3), Mika Nieminen, Kai Nurminen, Ville Peltonen, Sami Kapanen, Esa Keskinen, Raimo Helminen, Juha Riihijärvi, Janne Ojanen, Christian Ruuttu, Juha Ylönen, Esa Tikkanen. (6 2 2 2 24-18).
1997
Helsinki, Turku, Tampere
Tähän sitten tultiin. Tampereen Teltan, Nordenskjöldin Jääreen ja Pythoonin jälkeen tuli vielä uudeksi MM-areenaksi Harkimon Hiekkalaatikko. Lindström päätti uransa Suomi sydämmessään, mutta joukkueen rutiinisuorituksella. Samppanjaa riitti kuitenkin. Ainoa, joka muisti kiitellä Matikaista tehdystä pohjatyöstä, oli muuan Curt Lindström. Ja historia toisteli uskollisesti itseään: 1960-luvun tähtien mielestä silloisesta noususta teki kanadansuomalainen Joe Wirkkunen leijonanosan. Mutta sen Bubnikin harja muistetaan.
Itse kisoissa sitten vaahteranlehtiset aloittivat hywän wanhan ajan rymykiekolla. Joukkueessa oli mukana pahimpana tappelupukarina Owen Nolan. Hän oli syntynyt sellaisessa jääurheilun mekassa kuin Dublin. Kyseessä oli nimenomaan se alkuperäinen. Kanukit muuttuivat kisojen mittaan siinä määrin taitopelaajiksi, että mestaruus meni sweduilta tällä kertaa sivu suun. Jopa Owen Nolan muuttui taitopelaajaksi. Ruotsin tähdet luonnollisesti vähättelivät turnauksen tärkeyttä… Tsekit hankkivat jälleen pronssin. Ja Venäjä jäi edelleen haihattelemaan neuvostoaikojen perään… Kanukkien riveissä oli historiallisesti ensimmäiset afroperäiset maailmanmestarit: Jerome Iginla sekä Anson Carter.
Suomen turmaksi mitalisarjaan pääsemiselle tuli tällä kertaa päätylaidan alatiiviste. Josta kimmonnut kiekko livahti Suomen maalivahdin selän taakse. Ehkäpä Hartwall Areenalle olisi tarvinnut kutsua apuun hometalojen remontoijat… Siltikin Suomi olisi voinut tehdä suomet. Ja etukäteen valiteltiin uutta valmentajaa. Kyseessä ei ollut tällä kertaa epäilyä ammattitaidosta. Vaan siitä, että ”Muoti-Matikaisen” ja ”Curren” myötä yleisö oli tottunut värikkäisiin päävalmentajiin. Mutta ”virkamies” Hannu Aravirta onnistui kuitenkin aikaa myöten hankkimaan yhtä monta mitalia kuin molemmat edeltäjät yhteensä…
Kanada: Sean Burke, Rick Tabaracci, Dominic Roussel; Brian McCabe, Steve Chiasson, Chris Gratton, Jerome Iginla, Geoff Sanderson, Rob Blake, Travis Green(3+6), Jeff Friesen, Rob Zamuner, Bob Errey, Cory Cross, Mark Recchi, Dean Evason, Keith Primeau, Owen Nolan, Don Sweeney, Anson Carter, Joel Boucahrd, Sean Donovan, Chris Pronger. (11 6 1 4 28-18).
2. Ruotsi: Johan Hedberg, Tommy Salo; Ronnie Sundin, Tommy Albelin, Magnus Svensson, Mattias Norström, Mattias Öhlund, Marcus Ragnarsson, Roger Johansson, Stefan Nilsson, Johan Lindbom, Marcus Thureson, Nicklas Falk, Per Eklund, Jörgen Jönsson, Per Svartvadet, Andreas Carlsson, Niklas Sundblad, Magnus Arvedson, Niklas Andersson, Jonas Höglund, Michael Nylander(6+5). (11 7 1 3 32-21).
3. Tsekki: Milan Hnilicka, Roman Cechmanek; Jiri Vykoukal, Libor Prochazka, Jiri Veber, Ladyslav Benysek, Frantisek Kaberle, Vlastimil Kroupa, Jiri Slegr, David Vyborny, Pavel Patera, Viktor Ujcik, Richard Zemlicka, Rostislav Vlach, Martin Prochazka(7+7), Robert Lang, Ondrej Kratena, David Moravec, Vladimir Vujtek, Robert Reichel, Jiri Dopita, Roman Cimicek. (9 6 0 3 30-20).
5. Suomi: Jarmo Myllys, Ari Sulander, Jani Hurme; Mika Strömberg, Teppo Numminen, Timo Jutila, Jyrki Lumme, Hannu Virta, Marko Kiprusoff, Petteri Nummelin; Mika Nieminen(4+3), Olli Jokinen, Janne Ojanen, Raimo Helminen, Petri Varis, Ville Peltonen, Saku Koivu, Kai Nurminen, Antti Aalto, Marko Jantunen, Juha Lind, Antti Törmänen, Jarkko Varvio. (8 5 0 3 29-15).
1998
Olympia
Nagano
Ja nyt odotettiin Pohjois-Amerikan paraatimarssia, NHL:n tauottua Talviolympialaisten ajaksi. Vaahteranlehtiset saivat runsaasti julkisuutta paikallisessa mediassa. Ja kanadalaiset tekivätkin kisojen upeimman maalin. Al McInnis harhautti valelaukauksella viivan tuntumasta porukat. Siirtyen hieman eteenpäin valelaukauksella. Niinpä kaikki siirtyivät ruotsalaisvahti Tommy Salon eteen. Kolmas laukaus olikin sitten maali. Ja vaahteranlehtiset voittivat 3-2.
Mutta mutta… Sitten vastaan tulikin Dominik Hasek, Tsekki. Rankkarikisan myötä vaahteranlehtiset tippuivat pronssiotteluun. Fair Play-kanadakannattajien mukaan Eric Lindrosin olisi pitänyt laukaista tsekkimolaria päähän. Jenkitkin tippuivat ja he toimivat yhtä reilusti: he remontoivat omaehtoisesti oman kisakylähuoneistonsa. Ruotsin Michael Nylander puolestaan edusti ruotsalaista taitopeliperinnettä huitaisemalla tahallaan Esa Tikkasen silmäkulman auki. Ruotsi hävisi 1-2 ja hankki muutaman sekunnin lisää peliaikaa toimitsijoilta kolmannessa erässä.
Suomi puolestaan jatkoi yllättäen finaalikarsintoihin. Sitten Venäjän Aleksei Jashin teki Erich Kühhacklit tekemällä pääosan maan seitsemästä maalista. Mutta pronssiottelussa sitten Suomi teki euroopat. Leijonat voittivat kanadalaiset 3-2. Ville Peltonen oli jälleen ratkaisevassa osassa Tukholman 1995 tapaan. Vaahteranlehtiset eivät poistuneet pukukopistaan 45 minuuttiin. Finaalissa Tsekki-Venäjä kuin muistutuksena vanhasta kylmästä sodasta kolmannen erän viimeisessä erässä maalin teki tsekki Svoboda, vanha loikkari. Mutta luultavasti ilman ”Dominaattori” Hasekin virettä tsekkien ensimmäinen olympiakulta ei olisi ollut mahdollinen. Kumma kyllä, Vaclavin aukio Prahassa keräsi noin 200 000 juhlijaa…
Tsekki: Dominik Hasek, Roman Cehcmanek, Milan Hnilicka; Vladimir Ruzicka, Jiri Slegr, Richard Smehlik, Robert Lang, Jaromir Jagr, Jaroslav Spacek, Jiri Dopita, Martin Rucinsky, Milan Hejduk, Pavel Patera(2+3), Roman Hamrlik, David Moravec, Frantisek Kucera, Jan Caloun, Libor Prochazka, Martin Prochazka, Martin Straka, Petr Svoboda, Robert Reichel. (6 5 0 1 19-6).
2. Venäjä: Mihail Stalenkov, Andrei Trefilov, Oleg Tsevtsov; Aleksei Gusarov, Valeri Kamenski, Igor Kravtshuk, Aleksei Zhitnik, Andrei Kovalenko, Dimitri Mironov, Dimitri Juskevitsh, Aleksei Zhamnov, Darius Kasparaitis, Aleksei Jashin(3+3), Boris Mironov, Pavel Bure, Sergei Fedorov, Sergei Gonchar, Valeri Bure, Aleksei Morozov, German Titov, Sergei Krivokrasov, Sergei Nemtsinov, Valeri Zelepuhin. (6 5 0 1 19-8).
3. Suomi: Jarmo Myllys, Ari Sulander, Jukka Tammi; Janne Niinimaa, Teppo Numminen, Jyrki Lumme, Kimmo Timonen, Tuomas Grönman, Janne Laukkanen, Aki Berg; Teemu Selänne(4+6), Saku Koivu, Jere Lehtinen, Jari Kurri, Ville Peltonen, Mika Nieminen, Raimo Helminen, Esa Tikkanen, Kimmo Rintanen, Sami Kapanen, Juha Lind, Antti Törmänen, Juha Ylönen. (6 3 0 3 20-19).
MM
Basel, Zürich
Ja jälleen järjestettiin mielenkiintoinen MM Olympiavuonna. Järjestäjät mainostivat muutaman kerran Hallenstadionia Euroopan vanhimmaksi vielä toimivaksi halliksi. Suomen vanhan debyyttipaikkakunnan hallissa puolestaan oli kuulemma grogimainen tekojää. Jolla vielä pelattiin ensimmäistä kertaa ylipäätään. Sveitsillä on siis todella pitkät eurolätkän perinteet. Niin pitkät, että jää halutaan pitää luomumaisena… Mahdollisesti leijonat eivät pitäneet svissien pyrkimyksistä vuoden 1939 tunnelmiin. Kun raitis ulkoilma piti tekojään sään armoilla.
Itse turnauksessa ruotsalaiset hakivat sitten revanssin Olympiamenestykselleen. Vastassa finaalissa oli luonnollisesti Suomi. Tällä kertaa ruotsalaisille teki ruotsalaiset jenkkituomari Alex Dell. Ja hänen nimensä tuli hyvinkin tunnetuksi Suomessa. Finaalisarja sujui Olympiamerkeissä: toinen ottelu 0-0 sekä toinen 0-1. Muut Olympian epäonnistujat, eli siis USA ja Kanada, eivät tällä kertaa tehneet revanssia. Olympiafinalisti puolestaan kunnostautui pronssiottelussa. Jossa luonnollisesti vastassa oli isäntämaa Sveitsi. Mutta he eivät enää kyenneet vastustamaan tsekkien matkaa peräkkäisissä arvokisoissa mitaleille. Venäläiset osoittivat kykenenvänsä puolustamaan neuvostoaikojen tuomia perinteitä vain Olympian puolella. Mutta heidän suurin katastrofinsa tuli tapahtumaan vasta seuraavalla vuosituhannella omien edessä.
Niinpä Hannu Aravirta osoitti kestävänsä edeltäjiensä luomat paineet. Ja aloitti tähän mennessä pisimmän Suomen mitaliketjun. Tosin debyyttiä sumentaa tuplatappio kevään molemmissa turnauksissa Venäjälle. Tässä turnauksessa se tosin oli siedettävämpi 2-4. Pronssitsekit veivät pisteen, mutta ne olivatkin ainoat menetykset alkuvaiheessa. Jatkossa Kanada venyi tasapeliin 3-3 . Ja jatkolohkon toisen pistemenetyksen teki… Ruotsi. Luonnollisesti numeroin 0-1.
Ruotsi: Johan Hedberg, Tommy Salo; Matthias Öhlund, Kim Johansson, Hans Jonsson, Niclas Hävelid, Christer Ohlsson, Mikael Renberg, Peter Nordström, Fredrik Modin, Niklas Sundström, Mikael Johansson, Mats Sundin, Niklas Falk, Peter Forsberg(7+6), Anders Huusko, Jonas Bergqvist, Ulf Dahlen, Patrick Kjellberg, Jörgen Jönsson, Matthias Nordström, Johan Tornberg, Jan Metzig, Tommy Westlund, Magnus Eriksson. (10 9 1 0 38-9).
2. Suomi: Ari Sulander, Jarmo Myllys; Kimmo Timonen, Jere Karalahti, Marko Kiprusoff, Toni Lydman, Janne Laukkanen, Petteri Nummelin, Antti-Jussi Niemi; Raimo Helminen(2+9), Ville Peltonen, Sami Kapanen, Antti Törmänen, Juha Ikonen, Mika Alatalo, Mikko Eloranta, Kimmo Rintanen, Jarkko Ruutu, Joni Lius, Olli Jokinen, Marko Tuomainen, Toni Mäkiaho. (10 4 3 3 43-17).
3. Tsekki: Milan Hnilicka, Roman Cechmanek, Martin Prusek; Radek Belohlav(9+6), Pavel Patera, Martin Prochazka, David Vyborny, Ladislav Lubina, Frantisek Kucera, Jiri Dopita, Marian Kacir, Jan Hlavac, Frantisek Kaberle, Robert Reichel, David Moravec, Josef Beranek, Jiri Vykoukal, Petr Sykora, Libor Prochazka, Patrick Elias, Robert Kantor, Jiri Veber, Jiri Slegr, Vaclav Burda, Milan Hejduk. (9 6 2 1 33-14).
1999
Lillehammer, Oslo, Hamar
Ja kaikissa otteluiden pitopaikoissa oli leima ”Olympia”. Håkons-halli Lillehammerissa oli hyvässä kunnossa, mutta Hamarin jäähalli oli jo yrityssaneerausmallia. Jordal Amfi oli 27 vuotta vanha jäähalli. Mutta sitä ennen se oli palvellut MM-turnauksessa 1958 ja Olympiaturnauksessa 1952 tekojäänä. Ja on tässä suhteessa arvokisahistoriassa varsin ainutlaatuinen. Mahdollisesti ainoa vastaava on Stavnice Tsekkoslovakiassa (MM 1933, 1947, 1949, 1959 sekä 1972). Norjakin osoitti pikkuvanhan maan perinteitä olemalla A-sarjassa jokaisissa kisoissaan, myös näissä. Espen ”Shampoo” Knutsen oli jopa NHL-kaliiperia…
Itse kisoissa sitten Leijonat osoittivat ainutlaatuista kestoa. Alkusarjan trilleriottelussa Venäjää vastaan Suomi tasoitti aivan viime sekunneilla 3-3:een. Maalin teki leijonalätkän matti nykänen, Jere Karalahti. Sen jälkeen alkaneissa puolivälieräotteluissa leijonat olivat alussa tiukoilla USA:n kanssa voittaen 4-3. Mutta sitten kaikki sujui todella hyvin semifinaaleihin asti. Jonka Suomi voitti ensin 3-1. Ja muuan ruotsalaiset toisen 2-1. Mutta näitten kisojen kummajainen, jatkoaika , päättyi leijonien eduksi 1-0. Tre Kronor oli sitä mieltä, että he olivat vähintään yhtä hyviä kuin Suomi. Ja oli tällä kertaa Meihin liittyviä puheita hannu hanhesta…
Sitten vuosituhannen viimeinen MM-finaali pelattiin kaksiosaisena ottelusarjana. Tsekit voittivat ensimmäisen 3-1. Ja Suomi toisen 4-1. Kummajainen nimeltä jatkoaika riitti pitkän aikaa. Kunnes Suomi-pakilta pääsi tsekki karkuun tekemään yhden maalin… Tuo onneton oli Toni Lydman. Kun suomalaiset olivat hannu hanhia, niin ilmeisesti tsekit olivat midaksia. Ja Prahassa oli kansanjuhla. Muttei aivan edellisvuoden malliin. Niin kuin menestysputkien aikaan tuppaa olemaan. Alla olevissa tilastoissa olevat ottelusarjat on merkitty niin, että jatkoajat ovat varsinaisen ottelutuloksen nimissä.
Tsekki: Milan Hnilicka, Roman Cechmanek Martin Prusek; Frantisek Kucera, Libor Prochazka, Jaroslav Spacek, Ladislav Benysek, David Vyborny, Pavel Patera, Viktor Ujcik, Frantisek Kaberle, Roman Meluzin, Petr Sykora, Radek Dvorak, Martin Prochazka, David Moravec, Pavel Kubina, Tomas Vlasak, Martin Rucinsky, Jan Hlavac(5+5), Roman Simicek, Tomas Kucharcik, Jan Caloun, Jiri Vykoukal. (9 8 0 1 43-16).
2. Suomi: Ari Sulander, Miikka Kiprusoff, Vesa Toskala; Jere Karalahti, Marko Kiprusoff, Kimmo Timonen, Kari Martikainen, Antti-Jussi Niemi, Toni Lydman, Petteri Nummelin, Aki Berg; Saku Koivu(4+12), Teemu Selänne, Marko Tuomainen, Juha Lind, Ville Peltonen, Olli Jokinen, Raimo Helminen, Tomi Kallio, Mikko Eloranta, Kimmo Rintanen, Toni Sihvonen, Antti Törmänen. (9 6 0 3 29-22).
3. Ruotsi; Tommy Salo, Johan Hedberg, Peter Rönnqvist; Christer Olsson, Pär Djoos, Kim Johansson, Anders Eriksson, Ove Molin, Daniel Alfredsson, Daniel Sedin, Jesper Mattsson, Jan Huokko, Nicklas Falk, Hans Jonsson, Thomas Johansson, Peter Nordström, Henrik Sedin, Jörgen Jönsson, Niklas Sundström, Samuel Påhlsson, Jan Larsson, Markus Näslund(6+4), Michael Nylander. (9 7 0 2 26-15).
Vuosikymmenen parhaat:
Maalivahti: Dominik Hasek (Tsekki) 1998
Puolustaja: Timo Jutila
Hyökkääjä: Luc Robitaille (Kanada) 1994
Vuosikymmenen joukkue: Kanada 1994
Mitalit:
Ruotsi 2(Olympia:1)-0(Olympia:1)-1
Tsekki/Tsekkoslovakia 2(Olympia:1)-0-5(Olympia:1)
Venäjä/Neuvostoliitto 2(Olympia: 1)-0(Olympia:1)-1
Kanada 2-2(Olympia:2)-1
Suomi 1-4-0(Olympia:2)
USA 0-0-1
Vuosituhannen tähtipelaajat:
Maalivahti: Kaikki vuosikymmenien maalivahdit.
Puolustaja: Kaikki vuosikymmenien puolustajat.
Hyökkääjä: Kaikki vuosikymmenien hyökkääjät.
Vuosituhannen joukkue: Kaikki vuosikymmenien joukkueet
2000-luku
2000
Pietari
Niinpä sitten venäläisetkin järjestivät vuosituhannen ensimmäisen MM-turnauksen ilman Moskovan Luzhniki-hallia. Mutta pietarilaisilla oli tarjota komea lasipalatsi vastineeksi. Venäläisillä oli myöskin mukana nimivahva nippu. Joka pelasi erittäin merkittävästi: neuvostoajat mukaan lukien tämä joukkue oli ensimmäinen kotona neljän ulkopuolella, ”komeasti” yhdestoista. Eteläamerikkalaisen jalkapallon mallin mukaisesti joukkueen pelaajat saivat kerätä kentältä runsaasti vessapaperia… Suomen joukkueen pelaajista Jyrki Lumme muisteli vessapaperin olleen yhtä karheaa neuvostoaikoina.
Suomikin pelasi alkulohkossa Itävaltaa vastaan 3-3 tasapelin. Leijonat olisivat iloinneet 1940-luvulla itävaltalaisten ollessa mitalitasoa, mutta nykyään… Slovakia -tasapeli numeroin 2-2 oli sentään kovatasoisempaa maata vastaan. Kisojen mittaan Suomella ilmeni todella suuria heikkouksia ylivoimapelissä, alivoimapelissä, jne. Mutta yleistason puitteissa Suomi loppujen lopuksi veti kivirekensä pronssille. Slovakiassa hullaannuttiin leijonien tippuessa finaalikarsinnoissa. Bratislavan torin varrelle kokoontui lähemmäs kaksisataatuhatta ihmistä. Mutta sitten vanha isoveli voitti kuitenkin finaaliottelun. Kanada sovelsi samaa kaavaansa kuin aiemminkin: alussa kompurointia heikompia vastaan ja hoiperrellen eteenpäin, sitten… Tällä kertaa vaahteranlehtiset joutuivat kuitenkin leijonien kasvojenkohotuksen kohteiksi häviten pronssiottelun.
Suomi siis saalisti nyt jo neljännen mitalin peräkkäin. Ja suomalaiset alkoivat jo tottua menestykseen. Niin paljon, että sen ulkopuolelle jäämisen uhkaakin pidettiin katastrofina. Ruotsalaiset puolestaan pitivät katastrofina häviämistä 1-2 neljännesfinaaleissa. Kun suomalaiset lauloivat ”Den Glider In”:iä Ruotsin seitsemänneksi päätymisen kunniaksi. Viimeksi ruotsalaiset olivat pelanneet yhtä kehnosti Lontoossa 1937…
Tsekki: Roman Cechmanek, Vladimir Hudacek, Dusan Salficky; Petr Buzek, Frantisek Kucera, Ladislav Benysek, Michal Bros, Radek Martinek, David Vyborny, Pavel Patera, Frantisek Kaberle, Vaclav Prospal, Martin Spanhel, Martin Havlat, Petr Cajanek, Jan Tomajko, Martin ProchazkaRobert Reichel, Vaclav Varada, Tomas Vlasak, Michal Sykora, Jiri Dopita(4+7), Martin Stepanek. (10 9 0 1 43-22).
2. Slovakia: Jan Lasak, Miroslav Lipovsky, Pavol Rybar; Zdenko Chara, Radoslav Suchy, Martin Strbak, Stanislav Jasecko, Vlastimil Plavucha, Ronald Petrovicky, Lubomir Vaic, Petr Podhradsky, Peter Pucher, Lubomir Visnovsky, Miroslava Satan(10+2), Lubormi Hurtaj, Miroslav Hlinka, Lubos Bartecko, Jan Pardavy, Ivan Droppa, Peter Bartos, Richard Kapus, Michal Handzus, Michal Hreus, Lubomir Sekeras. (10 6 1 3 40-24).
3. Suomi: Vesa Toskala, Ari Sulander, Pasi Nurminen; Petteri Nummelin, Jyrki Lumme, Janne Niinimaa, Jere Karalahti, Aki Berg, Toni Lydman, Antti-Jussi Niemi; Niko Kapanen(4+3), Juha Lind, Tomi Kallio, Kimmo Rintanen, Jukka Hentunen, Marko Tuomainen, Raimo Helminen, Olli Jokinen, Ville Peltonen, Esa Tikkanen, Tony Virta, Toni Sihvonen, Antti Aalto. (10 6 2 2 36-23).
2001
Hannover, Köln, Nürnberg
Saksassa Suomi pelasi Aravirran kauden tasaisimman sarjansa. Ainoa miinus alkulohkon jälkeen oli jatkosarjan ensimmäinen ottelu USA:ta vastaan. Tappioluvut olivat 1-4. Kotiyleisön kovasta kannustuksesta huolimatta Suomi tiputti isännät puolivälierissä 4-1. Kuitaten sitten semeissä jenkkitappion 3-1. Antti Laaksonen aloitti turnauksen vaisusti, mutta kasvoi vähitellen yhdeksi tärkeimmistä pelaajista. Tämä HPK:n riveistä maailmalle lähtenyt forssalainen puhui suomea ämericcalaisesti vääntäen, Jenkkilän yliopistokiekkokuvioissa pelattuaan. Hänenkin panoksestaan huolimatta finaali oli valitettavasti sitten vanhan toisintoa. Tällä kertaa Aki Bergiltä pääsi tsekki karkuun tekemään 3-2. Aravirta osoitti todellisuudentajuaan laittamalla jetlagistaan toipuvan pakin peliin. Seppo Rädyn filosofialla tuuristamme: ”Saksa on paska maa…” No, Ruotsi sentään hävisi leijonille kakkoskierroksella 4-5. Vaikka Tre Kronor ei nyt tehnytkään lontoita edellisvuoden tapaan, he kuitenkin kipusivat vaivaiselle pronssille.
Vaahteranlehtiset jäivät ensi kertaa neljän ulkopuolelle turnauksessa, joka ei ollut Olympia-rääppäiäinen. USA luonnollisesti kotikisojen edellä nousi neljänneksi. Venäjä paransi suoritustaan omista kotikisoistaan huomattavasti: kuudes. Mainittakoon, että isäntämaa oli pääsemässä jo lähes entiselle tasolleen, toipuen viidestä oman maan pelaajan säännöstä. Jostakin syystä sakemannit kävivät edellisen vuosituhannen lopulla jo B-sarjankin puolella…
Suomen jääkiekolla siis meni vielä kaikesta huolimatta hyvin. Mitaliketju oli edellistä pidempi. Mutta se kultainen lenkki jäi puuttumaan. Tällöisistä vastaväitteistä huolimatta ulkomainen päävalmentaja olisi enää tuskin sitä viimeistä piikkiä tuonut. Kaikki odottivat jännittyneinä jo seuraavaa arvokisaa, kovapanosampuja Osama Bin Ladenin ansiosta…
Tsekki: Milan Hnilicka, Vladimir Hudacek, Dusan Salficky; Martin Richter, Jaroslav Spacek, Radek Martinek, Filip Kuba, David Vyborny, Pavel Patera, Viktor Ujcki, Frantisek Kaberle, Pavel Kubina, Petr Cajanek, Jaroslav Hlinka, Radek Dvorak, Martin Prochazka, Robert Reichel((5+7), David Moravec, Tomas Vlasak, Martin Rucinsky, Karel Pilar, Jiri Dopita, Jan Tomajko. (10 8 2 0 34-16).
2. Suomi: Pasi Nurminen, Mikka Kiprusoff, Jarmo Myllys; Petteri Nummelin, Sami Salo, Kimmo Timonen, Marko Kiprusoff, Ossi Väänänen, Antti-Jussi Niemi, Aki Berg, Janne Grönvall; Juha Ylönen(5+9), Sami Kapanen, Tony Virta, Timo Pärssinen, Antti Laaksonen, Raimo Helminen, Tomi Kallio, Niko Kapanen, Toni Sihvonen, Jukka Hentunen, Juha Lind, Kimmo Rintanen, Jarkko Ruutu. (8 0 2 45-18).
3. Ruotsi: Andreas Hadelöv, Tommy Salo, Mikael Tellqvist; Mattias Öhlund, Kim Jöhnsson, Christer Olsson, Kristofer Ottosson, Andreas Johansson, Per-Johan Axelsson(3+6), Daniel Sedin, Henrik Sedin, Mathias Johansson, Jimmie Olvestad, Mikael Renberg, Henrik Zetterberg, Jörgen Jönsson, Kristian Huselius, Andreas Salomonsson, Daniel Alfredsson, Leif Rohlin, Björn Nord, Fredrik Modin, Daniel Tjärnqvist, Peter Andersson. (10 7 1 2 44-18).
2002
Olympia
Salt Lake City
Näiden Olympialaisten suurin osanottaja olivat turvamiehet. Edeltäneenä syksynä iskut World Trade Centeriin iskivät pelon ilmapiirin muihinkin länsimaihin kuin isäntämaahan. Kisoihin saapunut George W.Bush ei tietenkään pyrkinyt saavuttamaan lisää valtaa tässä tilanteessa… Vaalikampanjansakin aikana hän oli osoittanut oivallisen tietämyksensä maailman menosta, pitäen Putinia Kanadan pääministerinä quebeciläisen(Kanada) roskaruoan mukaan…
Itse kisoissa USA osoitti sitten rautaisen osaamisensa ja jyräsi tyylikkäästi NHL-ammatilaisilla finaaliin. Tuntemattomien yliopistosarjalaisten (1932 Lake Placidi, 1960 Squaw Valley ja 1980 jälleen Lake Placid) tyyliin. Vaahteranlehtiset Wayne Gretzkyn manageroimina aloitti todella vaatimattomammin, 1990-luvulta opitun tavan mukaisesti terästäytyen loppua kohti. Sitten pohjoisamerikkalaisessa finaalissa Kanada passitti lukemin 5-2 edmontonilaiset autokauppiaat viimeisimmän Olympiakultajoukkueen paikalta. Helpottuneimpia olivat Edmonton Mercurysit itse… Ja luonnollisesti Kanada sekosi. Mm. Montrealissa eräs hienostunut kanadanranskalainen makasi umpitunnelissa pakettiauton päällä vaahteranlehtilippu kourassa. Martin Brodeur koristi maskinsa tekstillä: ”Cortina 1956 – Salt Lake City 2002”. Hänen isänsä kun oli ollut jo Olympiamolari 1956… Venäjä parhaana eurooppalaisena oli pronssilla.
Suomi pelasi niin hyvin kuin pystyi. Häviten USA:lle 0-6, voittaen Valko-Venäjän 8-1 sekä Venäjän 3-1. Sitten kanukit tekivät pudotuspelivaiheessa nopeasti 2-1 ja jarruttelivat taitavasti peliä. Leijonat olivat kuitenkin mitaliketjun katkeamisesta huolimatta siedettävästi kuudensia. Ensimmäisissä Jenkkilän kaupunkikisoissa antisankari oli viimeinkin ruotsalainen: Tommy Salo lipsautti kiekon Valko-Venäjä -ottelussa räpsästä maaliin. Latauksen lauetessa saavutettu neljäs sija lienee pitkään Belarusin paras…
Kanada: Martin Brodeur, Curtis Joseph, Ed Belfour; Eric Lindros, Paul Kariya, Rob Blake, Theo Fleury, Adam Foote, Al McInnis, Joe Nieuwendyk, Chris Pronger, Joe Sakic(4+3), Brendan Shanahan, Steve Yzerman, Eric Brewer, Simon Gagne, Jerome Iginla, Ed Jovanovski, Mario Lemieux, Scott Niedermayer, Owen Nolan, Mike Peca, Ryan Smyth. (6 4 1 1 22-14).
2. USA: Mike Richter, Mike Dunham, Tom Barrasso; Chris Chelios, Scott Young, Brian Leetch, Keith Tkachuk, Brian Rolston, Tony Amonte, Adam Deadmarsh, Bill Guerin, Brett Hull(3+5), John LeClair, Mike Modano, Jeremy Roenick, Gary Suter, Doug Weight, Chris Drury, Phil Housley, Aaron Miller, Tom Poti, Brian Rafalski, Mike York. (6 4 1 1 26-10).
3. Venäjä: Maksim Afinogenov, Nikolai Habibulin, Ilja Bryzgalov; Igor Larionov, Igor Kravchuk, Aleksei Kovalev(3+1), Vladimir Malahov, Darius Kasparaitis, Aleksei Zhamnov, Andrei Nikolishin, Pavel Bure, Valeri Bure, Sergei Fedorov(3+1), Sergei Gonchar, Boris Mironov, Aleksei Jashin, Pavel Datsjuk, Ilja Kovalchuk, Oleg Kvasha, Danil Markov, Sergei Samsonov, Oleg Tverdovsky. (6 3 1 2 19-14).
6. Suomi: Jani Hurme, Pasi Nurminen, Jussi Markkanen; Janne Niinimaa, Aki Berg, Ossi Väänänen, Jyrki Lumme, Teppo Numminen, Kimmo Timonen, Sami Salo; Teemu Selänne(3+0), Olli Jokinen, Niklas Hagman, Tomi Kallio, Jere Lehtinen, Sami Kapanen, Mikko Eloranta, Raimo Helminen, Ville Nieminen, Juha Ylönen, Juha Lind, Jarkko Ruutu, Antti Aalto. (4 2 0 2 12-10).
MM
Göteborg, Jönköping, Karlstad
Ja nyt sen tekivät slovakit! Hankkivat ensimmäisen maailmanmestaruutensa omana valtionaan. Lisäksi ehkä voi mainita, että nämäkin olivat Olympiarääppiäiset. Mahdollisesti tätä mieltä olivat kisojen järjestäjätkin ja pohjoisamerikkalaiskaksikko ei ollut edes neljän parhaan joukossa. Ja jospa joskus eräs Satans spelare olisikin Stanley Cupin pudostuspeleissä… Venäläiset hankkivat ensimmäisen MM-puolen mitalinsa yhdeksään vuoteen. Joka tapauksessa voi todeta, että silti Slovakian MM-titteli oli melkoinen saavutus. Asukasmäärältään upouusi valtio on Suomen kokoinen, mutta halli- sekä pelaajamäärä neljännes leijonien vastaavasta. Ilmeisin syin slovakialaiset laittoivat tittelin kunniaksi pystyyn pippalot kotimaassaan.
Suomi aloitti todella mukavasti. Voittamalla selvästi alkulohkonsa. Ja häviämällä vain Ruotsille jatkolohkossa. Venäjäkin voitti vasta rankkareilla. Ja Ruotsia vastaan leijonat todella pelasivat hyvin ja johtivat selvästi. Sitten sitten… alkoi se sama tunnelma kuin 1980-luvun puolivälissä. Swedut voittivat lopulta 5-3 vieden pronssia. Täten Aravirta joutui Matikaisen ja Lindströmin tavoin palaamaan päävalmentajan arkeen.
Ja tämä kausi olikin ensimmäinen Suomelle neljään vuoteen ilman mitalia. Eräät julistivat jo katastrofia. Mitähän tästä mahtoivat ajatella Prahan 1978 pelaajat. Tai Squaw Valleyn Tyynenmeren sarjan pelaajat 1960. Tai vaikkapa debyyttimaajoukkueen Saksa-ottelun pelaajat 1939 (tappio 1-12). No, he tekivät pohjat tuleville juhlille. Ja mitä suuremmat juhlat, sitä ankeampi arki.
Neljäntoista vuoden ja kolmen päävalmentajan voimin leijonat olivat kuitenkin nousseet mitalitaulukossakin sille paikalle, joka pistetilaston perusteella Suomelle kuuluikin. Eikä yhdessäkään mitalissa tarvittu selityksiä. Kuten mm. Ruotsin ensimmäisessä MM-tittelissä 1953. Kun kaikki muut huiput jäivät jostakin syystä pois…
Slovakia: Jan Vlasak, Miroslav Simonovic, Rastislav Stana; Radoslav Hecl, Jergus Baca, Martin Strbak, Peter Smrek, Dusan Milo, Peter Bondra, Josef Stümpel, Vladimir Orzagh, Lubomir Visnovsky, Miroslav Satan(5+8), Rastislav Pavlikovsky, Radovan Somik, Lubomir Bartecko, Zigmund Palffy, Michal Handzus, Ladislav Nagy, Miroslav Hlinka, Peter Pucher, Robert Petrovicky, Richard Lintner, Robert Tomik, Ladislav Cierny, Marek Uram. (10 9 0 1 42-26).
2. Venäjä: Jegor Podomatski, Maksim Afinogenov, Maksim Sokolov; Aleksander Judin, Sergei Vyshedkevitsh, Dimitri Bykov, Anton Voltsenkov, Aleksander Guskov, Sergei Gusev, Aleksei Kosnev, Dimitri Satonski, Dimitri Rjabkin, Ivan Tkatshenko, Aleksander Prokopjev(3+4), Vjatseslav Butsajev, Ravil Gusmanov, Roman Ljashenko, Viktor Tsistov, Maksim Sushinski, Valeri Karpov, Dimitri Kalinin, Andrei Kovalenko. (10 5 1 4 36-26).
3. Ruotsi: Stefan Liv, Tommy Salo, Rolf Wanhanen; Pierre Hedin, Kim Johnsson, Magnus Johansson, Per Gustafsson, Andreas Johansson, Per-Johan Axelsson, Niklas Falk, Mathias Johansson, Thomas Johansson, Markus Näslund, Henrik Zetterberg, Jörgen Jönsson, Ulf Dahlen, Ronnie Sundin, Niklas Andersson, Thomas Rhodin, Mattias Weinhandl, Jonas Johnson, Daniel Tjärnqvist, Kristian Huselius(5+6), Johan Davidsson, Michael Nylander. (10 8 0 2 45-20).
4. Suomi: Jussi Markkanen, Fredrik Norrena, Kari Lehtonen; Jere Karalahti, Janne Niinimaa, Tom Koivisto, Kimmo Timonen, Marko Tuulola, Toni Lydman, Petteri Nummelin; Timo Pärssinen(3+5), Niklas Hagman, Antti Miettinen, Tomi Kallio, Kimmo Rintanen, Janne Ojanen, Niko Kapanen, Vesa Viitakoski, Olli Jokinen, Raimo Helminen, Antti Aalto, Juha Lind, Lasse Pirjetä. (9 7 0 2 28-10).
2003
Helsinki, Turku, Tampere
Ja Prahan jäähalli viivästyi vuodella. Niinpä suomalaiset vaihtoivat vuoroa hämäläistäkin rauhallisempien tsekkien kanssa. Hartwall Areena, Elysee Areena (entinen Pyth..Typhoon) ja Hakametsän jäähalli tarjosivatkin mukavaa tapahtumaa. Varsinkin tanskalaisille. He osoittivat tasapelillä vaahteranlehtisiä vastaan hieman kehittyneensä, vuonna 1949 juutit hävisivät vain 0-47 kanukeille. Enää ei tarvittaisikaan kuin Islantiin kanukkivalmentaja hankkimaan kaikki pohjoismaat A-sarjaan. Kanadan olympiavoittajat 1920 olivat tosin islantilaisten lapsia…
Suomi aloitti lupaavasti alkulohkon takomalla Sloveniaa vastaan vaatimattomasti 12-0. Ja jatkolohkokin sujui mukavasti Slovakia -tappiota lukuunottamatta. Niin, ja sakemannit vielä tasapeliin lopuksi. Mutta sitten jatkon kannalta kävi kovin suomalaisesti: ruotsalaiset kirivät selvän johdon lopulta numeroihin 5-6. Eikä siinä auttanut loitsu eikä rukous. Leijonat siis jäivät jälleen kotikisojensa rutiinisijalle viisi. Aravirta päätti näin uransa aivan yhtä väsähtäneissä merkeissä kuin Suomen päävalmentajat yleensä, jopa Mitalidebytantti-Matikainen ja Super-Lindström. Ja slovakian saatanatkin menivät pronssille…
Itse finaali sitten oli swedujen ja kanukkien uusinta vuodelta 1997. Areenakin oli sama. Tasokkaan ottelun päätteeksi vaahteranlehtiset alkoivat tuulettamaan. Tuomari huomasi aiheelliseksi vasta sen jälkeen pelin katkaisun. Aikamoisen pitkän videotarkistuksen jälkeen sitten lopulta rastamies Carterin maali tuomittiin keskiviivalle. Paitsi Ruotsissa ja päävalmentaja Hardy Nilssonin silmissä. Tälläkin kertaa Tre Kronor puhui finskien kostosta… No, videokuvat ovat jokaisen nähtävillä ja uusittavana. Niissä kiekko todellakin menee längistä viivan yli… Paitsi Ruotsissa tietenkin. Edellisvuoden Olympiahopeamitalisti USA käväisi B-sarjan porteilla. Mutta selvitti homman syyskarsintaotteluissa yliopistoporukalla.
Kanada: Sean Burke, Roberto Luongo, Martin Biron; Eric Brewer, Jay Bouwmeester, Jamie Heward, Daniel Briere, Shawn Horcoff, Mathien Dandenault, Patrick Merleau, Dany Heatley(7+3), Kyle Calder, Kirk Maltby, Shane Doan, Anson Carter, Cory Cross, Steve Staios, Steven Reinprecht, Kris Draper, Krys Kolanos, Craig Rivet, Mike Comrie, Ryan Smyth. (10 9 1 0 48-27).
2. Ruotsi: Henrik Lundqvist, Tommy Salo, Mikael Tellqvist; Magnus Johansson, Per Gustafsson, Niklas Kronwall, Peter Nordström, Per-Johan Axelsson, Mats Sundin(6+4), Matthias Norström, Mathias Johansson, Marcus Nilson, Mikael Renberg, Henrik Zetterberg, Peter Forsberg, Ronnie Sundin, Niklas Andersson, Thomas Rhodin, Dick Tärnström, Henrik Lundqvist, Daniel Tjärnqvist, Jonas Höglund, Mika Hannula , Jörgen Jönsson, Johan Davidsson. (10 7 1 2 37-20).
3. Slovakia: Jan Lasak, Pavol Rybar, Rastislav Stana; Radoslav Suchy, Martin Strbak, Lubomir Vaic, Dusan Milo, Peter Bondra, Josef Stümpel, Vladimir Orzagh, Lubomir Visnovsky, Miroslav Satan, Richard Zednik, Zdeno Ciger, Richard Kapus, Ivan Majesky, Zigmund Palffy(7+8), Ladislav Nagy, Miroslav Hlinka, Pavol Demitra, Richard Lintner, Robert Svhela, Ladislav Cierny, Peter Cejna. (10 8 1 1 54-20).
5. Suomi: Pasi Nurminen, Jani Hurme, Kari Lehtonen; Kimmo Timonen, Petteri Nummelin, Aki Berg, Ossi Väänänen, Toni Lydman, Janne Niinimaa, Marko Kiprusoff, Sami Helenius; Teemu Selänne(8+3), Saku Koivu, Kimmo Rintanen, Ville Peltonen, Tomi Kallio, Esa Pirnes, Niklas Hagman, Olli Jokinen, Mikko Eloranta, Lasse Pirjetä, Antti Miettinen, Tommi Santala, Tony Virta, Juha Ylönen. (8 4 1 3 30-17).
2004
Praha, Ostrava
Jälki-sosialistinen Tsekki siis rakensi jäähallinsa jälkijunassa. Mutta jälki oli sitten komea. Komeassa hallissa tapahtui komeaa historiaa tsekkien jäädessä ensimmäisen kerran koskaan ilman mitalia kotikisoissa. Tosin 1912 EM-turnauksen kohdalla on sakujen protestien vuoksi kysymysmerkki. Slovakitkaan eivät lohduttaneet nykyistä rajanaapuriaan millään Satanin konstilla.Nämä pippalot olivat Pohjois-Amerikkaa USA:n saadessa rankkarien jälkeen ensimmäisen MM-puolen mitalin kahdeksaan vuoteen. Sattumoisin syksyllä oli Maailman Cup…
Loppuottelu oli toisinto edelliskeväästä. Nyt ruotsalaiset näyttivät ensin vievän selvästi finaalin. Sen jälkeen ruotsalaisvalmentaja antoi järkevästi pelaajiensa löysätä. Niinpä vaahteranlehtiset veivät sitten lopulta tittelin lukemin 5-3. Eikä maalikamerasta tietoakaan. Tupla-MM oli ensimmäinen Stanley Cupista pudonneilla pelaajilla saavutettu. Edellinen peräkkäinen voitto oli hieman kaukaa: Vuosilta 1958-59. Asialla olivat silloin amatöörijoukkueet Whitby Dunlops sekä Belleville McFarlands. Tietenkin asiaa tuntematon voi miettiä, kuinka moni Whitbyn pelaaja todella vulkanoi traktorin renkaita…
Suomella oli uusi vuosi ja uusi päävalmentaja, Raimo Summanen. Aluksi tuntui jenkit vievän leijonia, mutta lopulta Suomi voitti 4-2. Jatko sujui kuin käsikirjoituksen mukaan, Ruotsille aluksi tasan 1-1 ja Venäjästä voitto 4-0. Ja niitä ennen tappio Slovakialle 2-5. Mutta Sehän tapahtui melkein slovakkien kotona… Sitten neljännesfinaaleissa leijonat hävisivät jatkoajalla Kanadalle 4-5. Summanen selitteli, että tämä on nykytilanne. Suomalaisvalmentajien perinne rikkoontui: Matikaisen ajoista alkaen päävalmentaja oli aloittanut mitalilla… Syksymmällä Summanen sitten paransi osakkeita Maailman Cupin finaaliin pääsyllä. Tosin muuan Janne Niinimaa voi olla eri mieltä… Kehittyneen suomalaisen kiekkokulttuurin mukaisesti Summanen sai potkut.
Kanada: Roberto Luongo, Jean-Sebastien Giguere, Marc Denis; Eric Brewer, Jay Bouwmeester, Willie Mitchell, Steve Staios, Scott Niedermayer, Derek Morris, Nick Schultz, Brendan Morrison, Shawn Horcoff, Justin Williams, Jeff Friesen, Dany Heatley(8+3), J-P Dumont, Brendan Morrow, Matt Cooke, Glen Murray, Patrice Bergeron, Rob Niedermayer, Danny Briere, Ryan Smyth. (9 7 1 1 30-18).
2. Ruotsi: Daniel Henriksson, Stefan Liv, Henrik Lundqvist; Per Hallberg, Christian Backman, Niclas Hävelid, Ronnie Sundin, Dick Tärnström(4+2), Daniel Tjärnqvist, Magnus Kahnberg, Andreas Johansson, Andreas Salomonsson, Jonathan Hedström, Jörgen Jönsson, Niklas Andersson, Samuel Pålsson, Fredrik Sjöström, Jonas Höglund, Johan Davidsson, Matthias Tjärnqvist, Daniel Alfredsson(4+2). (9 6 2 1 27-14).
3. USA: Mike Dunham, Ty Conklin, Alex Westlund; Brett Hauer, Andy Roach, Hal Gill, Paul Mara, Keith Ballard, Blake Sloan, Aaron Miller, Erik Westrum, Dustin Brown, Jeff Halpern, Ryan Malone, Bates Battaglia, Andy Hilbert, Matt Cullen, Richard Park(5+3), Chris Drury, Mike Grier, Adam Hill, Jeff Jillson. (9 5 1 3 30-21).
6. Suomi: Jussi Markkanen, Mika Noronen, Fredrik Norrena; Peteri Nummelin, Sami Salo, Antti-Jussi Niemi, Jere Karalahti, Tuukka Mäntylä, Toni Söderholm, Janne Niinimaa; Ville Peltonen(4+6), Niklas Hagman, Olli Jokinen, Tony Virta, Lasse Pirjetä, Niko Kapanen, Antti Laaksonen, Jukka Hentunen, Timo Pärssinen, Kimmo Rintanen, Jarkko Ruutu, Esa Pirnes, Tomi Kallio. (7 4 1 2 26-14).
2005
Wien, Innsbruck
Tässä turnauksessa Vapun hallien jäät olivatkin sitten kevään alkamisen kunniaksi grogilasin tasoa. Toisin kuin joukkueet, jotka olivat NHL-tasoa, ainakin mitaleille yltäneet. Koskapa maailman johtavassa ammattilaisliigassa oli työsulku. Mainittakoon, että Suomen World Cup –joukkueen pelaajista viisitoista(=15) kieltäytyi maajoukkuetehtävistä MM-kisoissa. Mahdollisesti raha meni suomalaiskiekkoilijoilla vielä pohjoisamerikkalaisiakin enemmän päähän… vaahteranlehtisillä ja jenkeillä nimittäin parhaat lähtivät mukaan, jopa keskenkuntoisinakin.
Itse kisoissa venäläiset tekivät historiaa menettämällä pisteen Sveitsille 3-3 tasapelillä. Mutta sittemmin venäläiset selvittivät itsensä aina pronssille asti. Kanadalaiset selvittivät itsensä hämmästyttävällä tahdonvoimalla finaaliin asti. Joukkueen pelaajien keskenkuntoisuus näkyi koko turnauksessa, ja silti kanukit voittivat jopa kolme pistepörssin ensimmäistä sijaa (1. J. Thornton, 2. C.Nash, 3. S.Gagne). Maalivahti Martin Brodeur haparoi, paitsi semifinaalissa ja finaalissa. Tsekit haparoivat sen verran vähemmän, että veivät kuitenkin tittelin. Tosin ehkä hieman liioittelematta on mainittava nimi Jaromir Jagr. Vladimir Ruzicka ilmoitti MM-tittelistä huolimatta jäävänsä pois valmentajan tehtävistä. Häntä saattoi kiehtoa ajatus poistua voittamattomana…
Ja sitten nämä mainiot suomalaiset… Paras anti olivat rutiinivoitot Tanskasta ja Ukrainasta. Muuten palattiin 1980-luvulle… Tätä osoittaen leijonat pelasivat tajuttoman tasapelin 0-0 Latviaa vastaan. Ja sitten rankkareissa Venäjää vastaan (Suomi nousi 1-3 tilanteesta 3-3 tasuriin) nähtiin ehkä hienoinen henkisen kantin puutos. Valmennusjohto saattoi vain todeta, että oho, taisi yksilö unohtua junnuvalmennuksessa… Mainittakoon, että syksyinen valmentajasähläily Maailman Cupin tienoilla osoitti ehkä lievää Jääkiekkoliiton johdon henkistä kehittymättömyyttä… No, ainakin swedut eivät saavuttaneet pronssimitalia.
Tsekki: Tomas Vokoun, Milan Hnilicka, Adam Svoboda; Jiri Fischer, Marek Zidlicky, Jaroslav Spacek, Frantisek Kaberle, Pavel Kubina, Tomas Kaberle, Jan Hejda, Jiri Slegr; David Vyborny, Petr Zajanek, Radek Dvorak, Vaclav Varada, Martin Rucinsky, Martin Straka, Petr Sykora, Vaclav Prospal, Josef Vasicek, Jaromir Jagr(2+7), Petr Prucha, Ales Hemsky. (9 8 0 1 26-9).
2. Kanada: Roberto Luongo, Martin Brodeur, Marty Turco; Chris Philips, Wade Redden, Scott Hannan, Dan Boyle, Robyn Regehr, Sheldon Sourayl, Ed Jovanovski; Brendan Morrison, Brenden Morrow, Dany Heatley, Mike Fisher, Kirk Maltby, Shane Doan, Simon Gagne(6+10), Patrick Marleau, Scott Walker, Kris Draper, Rick Nash(6+10), Ryan Smyth, Joe Thornton(6+10). (9 6 1 2 35-24).
3. Venäjä: Maksin Sokolov, Sergei Zivanin; Sergei Gusev, Aleksander Karpotshev, Vitali Proshkin, Denis Denisov, Sergei Vysodkevitsh, Aleksander Rjantsev, Dimitri Kalinin, Andrei Markov; Aleksander Ovetshkin(5+3), Pavel Datsjuk, Jevgeni Markin, Aleksander Haritonov, Ivan Neprjaev, Viktor Kozlov, Aleksei Kovalev, Vladimir Antipov, Maksim Afinogenov, Ilja Kovaltsuk, Aleksei Jashin, Fedor Fedorov, Sergei Zinovjev. (9 6 2 1 30-20).
7. Suomi; Niklas Bäckström, Fredrik Norrena, Pasi Nurminen; Jere Karalahti, Toni Söderholm, Pekka Saravo, Petteri Nummelin, Lasse Kukkonen, Ossi Väänänen, Kimmo Timonen, Antti-Jussi Niemi; Olli Jokinen(1+4), Niko Kapanen(1+4), Riku Hahl, Jari Viuhkola, Petri Pakaslahti, Ville Peltonen, Tomi Kallio, Timo Pärssinen(1+4), Jukka Hentunen, Niklas Hagman, Jani Rita, Jarkko Ruutu, Mikko Eloranta, Jussi Jokinen. (7 2 3 2 17-18).
2006
Olympia
Torino
Ja jälleen historia soitti itseään! Ruotsalaiset osoittivat jälleen osaavansa pelata nimenomaan Suomea vastaan. Muuan swedu nakkasi kiekon Niittymäen selän taakse vain kymmenen sekuntia kolmannen erän alusta ja suomalaiset jatkoivat kisojen ensimmäistä haparoimistaan päätösottelussa. Ja Helsingin kauppatori veti ruhtinaalliset parituhatta Koti-Suomessa. Vaikka mitali oli ensimmäinen viiteen vuoteen, siihen tuli surureunus. Siitäkin huolimatta, että kanadalainen The Gazette suositteli Suomi-Venäjä ottelua malliksi joukkuepelistä junnuille. Ja vielä siitäkin huolimatta, että Tornion… tota, Torinon… All Stars vilisi suomalaisia.
Tämä mainio mies seitkytlukuisessa kypärässään aiheutti monenlaista polemiikkia, kun Jarkko Ruutu teki taklauksensa. Mitä luultavimmin Jaromir Jagr olisi selvinnyt ilman vammoja nykyaikaisemmalla kypärämallilla. Tosin tsekit muistivat auliisti Jarkko Ruutu -nimisen hifkisian aiemmatkin tsekki-”ilottelut”. Myös hänen kakaramainen kukkoilunsa eräälle ruotsalaiselle eräissä MM-kisoissa tuli huomioitua. Alkulohkossaan Tsekit tapansa mukaan ailahtelivat. Mutta ailahtelevuudestaan huolimatta tsekit veivät jälleen kerran pronssiottelun nimiinsä. Ruotsi myös ailahteli. Suomi rupesi valitettavasti, kuten tuli sanottua, ailahtelemaan vasta viimeisessä ottelussa.
Sveitsi osoitti olevansa jälleeen parhaimmillaan piristysruiske ja muutakin kuin entinen huippumaa. Tosin NHL on tehnyt tässäkin osittain tehtävänsä. Pohjoisamerikkalaisilla oli perinteinen alkusarjan ailahtelunsa. Mutta nyt Kanada ja USA olivat ensi kertaa kumpikin täysin kesäterässä jo alkutalvella. Ei liene ennen turnausta, jolloin pohjoisamerikkalaiset joukkueet ovat olleet seitsemäs (7.) ja kahdeksas (8.). Tosin on sanottava, että USA olisi luultavasti NHL-mallisessa kaukalossa voittanut leijonat. Leijonien venyminen ei-niin ennakkosuosikista nosti Suomen jälleen 2000-luvulle…
Ruotsi: Stefan Liv, Henrik Lundqvist, Mikael Tellqvist; Christian Bäckman, Kenny Jönsson, Daniel Tjärnqvist, Nicklas Lidström, Mattias Öhlund, Nicklas Hävelid, Ronnie Sundin; Daniel Alfredsson (5+5), Per-Johan Axelsson, Peter Forsberg, Mika Hannula, Tomas Holmström, Jörgen Jönsson, Fredrik Modin, Samuel Påhlsson, Mikael Samuelsson, Daniel Sedin, Henrik Sedin, Mats Sundin, Henrik Zetterberg. (8 6 0 2 31-19).
2. Suomi: Nicklas Bäckström, Fredrik Norrena, Antero Niittymäki; Aki-Petteri Berg, Toni Lydman, Teppo Numminen, Antti-Jussi Niemi, Sami Salo, Kimmo Timonen, Petteri Nummelin; Jukka Hentunen, Olli Jokinen, Niko Kapanen, Ville Nieminen, Mikko Koivu, Saku Koivu, Antti Laaksonen, Jere Lehtinen, Niklas Hagman, Ville Peltonen, Jarkko Ruutu, Teemu Selänne (6+5), Jussi Jokinen. ( 8 7 0 1 29-7).
3. Tsekki: Milan Hnilicka, Tomas Vokoun, Dusan Saflicky; Frantisek Kaberle, Tomas Kaberle, Filip Kuba, Marek Malik, Jaroslav Spacek, Marek Zidlicky; Jan Bulis, Petr Cajanek, Martin Erat, Milan Hejduk, Ales Hemsky, Jaromir Jagr, Robert Lang, Rostislav Olesz, Vaclav Prospal, Martin Rucinsky, Martin Straka (2+6), David Vyborny, Ales Kotalik. (8 4 0 4 23-20).
MM
Riika
Ja Riikan kevään olympiarääppiäis-MM ei tuntunut aivan aluksi olympiarääppiäiseltä. Latvialaisyleisö osoitti todellista fair play –henkeä, kunnes eräs tuomari ei heidän mielestään osoittanut fair play –henkeä. Isäntämaan ottelu Kanadaa vastaan piti keskeyttää yleisön riehumisen takia kaksikin kertaa. Vaahteramäen eemelit vastasivat vaahteramäen eemeleitten tavoin: 11-0. Eräässä toisessa ottelussa sitten jääkin ehti pettää kertaalleen, ja alkulohkon ottelu venyi hieman pitemmäksi.
Suomi alkuverrytteli Sloveniasta 5-3 voiton, vaikka olikin aivan aluksi 0-2 tappiolla. Sitten jostain kumman syystä Tsekkiä vastaan ottelu oli tervaa, mutta viime hetken venymisellä tuli sentään 3-3. Jatko sujuikin sitten lähes kuin tanssi. Kunnes Kanada tanssi kaksi kertaa alivoimalla maalintekoon, ja voitti jatkolohkossa. Myöhemmin tsekit tanssivat voittoon 1-3 alivoimamaalilla. Jälkimmäinen oli hieman merkityksellisempi, koska kyse oli jo finaalipaikasta. Mutta loppujen lopuksi Suomi otti selvimmän voittonsa Kanadasta kautta aikain 5-0 ja vei pronssimitalin. Vaikka tuli kaksi mitalia, niin tuomareitten nollatoleranssi aiheutti pieniä vaikeuksia suomalaisille. Jos jäähyjä olisi ollut hieman vähemmän ja puolustajat olisivat olleet hieman huolellisempia… Erikoista oli paitsi mitalien tuleminen molemmissa turnauksissa samoille maille, myös parhaitten joukkueitten pistemiehet: vain tsekeillä paras oli hyökkääjä.
Finaali olikin sitten yhtä selvä – en tässä puhu kylläkään yleisöstä – kuin pronssiottelukin. Ruotsi voitti 4-0 ja aivan kuten semifinaaliottelussakin, voitto sisälsi ruotsalaismaalin, kiekon kimmahtaessa mailoista 1-0 –maalissa. Pienenä seikkana mainittakoon, että semifinaalissa vaahteranlehtisten oma pakki siirsi luistimella kiekon maaliin. Näin siis swedut olivat lordeja lätkässä, mutta Ateenassa olivatkin sitten suomalaiset Viisulordeja.
Ruotsi: Stefan Liv, Johan Holmqvist, Daniel Henriksson, ; Mattias Timander, Magnus Johansson, Niklas Kronwall(2+8), Per Hållberg, Ronnie Sundin, Andreas Holmqvist, Kenny Jönsson; Tony Mårtensson, Jesper Mattson, Jonas Nordqvist, Mathias Johansson, Joel Lundqvist, Andreas Karlsson, Björn Melin, Fredrik Emwall, Mikael Samuelsson, Johan Franzen, Henrik Zetterberg, Mika Hannula, Jörgen Jönsson, Michael Nylander, Nicklas Bäckström. (9 6 2 1 36-19).
2. Tsekki: Milan Hnilicka, Adam Svoboda, Tomas Pöpperle; Lukas Krajicek, Zbynek Michalek, Martin Richter, Tomas Kaberle, Jan Hejda, Martin Skoula, Miroslav Blatak, Zdenek Kutlak; David Vyborny(3+6), Peter Hubacek, Tomas Plekanec, Jaroslav Hlinka, Zbynek Irgl, Jaroslav Bednar, Jan Hlavac, Jan Bulis, Jaroslav Balastik, Tomas Popperle, Ivo Krorok, Tomas Rocinek, Petr Tenkrat, Patrik Stefan, Martin Erat. (9 5 2 2 26-24).
3. Suomi: Nicklas Bäckström, Fredrik Norrena, Antero Niittymäki; Aki Berg, Petteri Nummelin(3+11), Lasse Kukkonen, Pekka Saravo, Tuukka Mäntylä, Mikko Lehtonen, Mikko Luoma; Olli Jokinen, Jari Viuhkola, Mikko Koivu, Tommi Santala, Esa Pirnes, Ville Peltonen, Tuomo Ruutu, Riku Hahl, Jarkko Ruutu, Jani Rita, Jukka Hentunen, Tomi Kallio, Sean Bergenheim, Antti Miettinen, Jussi Jokinen. (9 6 1 2 31-13).
2007
Moskova
Sitten matkattiin Moskovan Mystitshi ja Hodonka –areenoille uuden ottelutavan mukaisilla peleillä (suluissa pelatut ottelut, voitot, voitot jatkoajalla/rankkareissa, tappiot jatkoajalla/rankkareissa ja tappiot). Uuden systeemin lisäksi mystiikkaa kisojen alussa aiheutti pronssisoturin patsaskiista isäntä maa Venäjän ja Viron välillä. Toisaalta venäläiset olivat oikeassa, että Viron maaperällä taisteltiin natseista vapautumiseksi, mutta toisaalta virolaiset olivat oikeassa patsaasta miehityksen ja pakkoliitoksen symbolina.
Vaahteranlehtiset osoittivat epäsiirappisuutensa pelaamalla maailmanmestareiksi. Vaikka he pelasivat tutulla ”alussa kömpelösti, skarppina lopussa” –kaavallaan, niin tässä turnauksessa Kanada oli ainoa joukkue, joka pelasi alusta loppuun häviämättä otteluakaan. Finaalin he hoitivat aivan kuin puolivälieränkin, pelaamalla varmasti juuri tarvittavan ilman mitään yliyrittämistä. Neljännesvälierien paras ja dramaatisin ottelu oli Suomen ja USA:n välillä ja ainoa sellainen, joka venyi rankkarelle saakka. Suomi jatkoi samalla riskillä tavalla semifinaaliottelunsa Venäjää vastaan ja aiheutti heille turnauksen ainoan tappionsa, jatkoajan merkeissä. Itse finaalissa Suomi oli yhtä aseeton vaahteranlehtisiä vastaan kuin Ruotsi oli ollut semifinaalissa ja kaiken huipuksi juuri Suomen kavennettua 2-3:een Rick Nash pääsi karkuun tekemään Kanadan neljännen maalin vain minuutti ja 6 sekuntia ennen loppua. Kuten tässä turnauksessa tavallista, Suomea vaivasi tavattoman suuri jäähyalttius. Erkka Westerlund teki historiaa jättämällä ensimmäisenä Suomen päävalmentajana paikkansa mitalisellaisena.
Venäjä julistettiin jo ennen turnausta maailmanmestariksi ja se näkyi katsojamäärissä. Valmentaja Vjatseshlav Bykovin kasvoilla puolestaan näkyi spaghetti-westernmäinen pokeri jokaisessa ottelussa, vaikka hänellä oli maan paras joukkue aikoihin, jopa neukkusellaisiin. Mutta pronssiottelun kääntyminen selvästi Venäjälle ruotsalaisia vastaan sai sentään hänenkin naamansa hymynkareelle. Vaikka se fakta ei kumoununutkaan, ettei sitten 1986 Moskovan ole isäntämaa MM-turnausta voittanut…
Kanada: Cam Ward, Dwayne Roloson; Eric Brewer, Barret Jackman, Cory Murphy, Mike Commodore, Dan Hamhuis, Shea Weber, Dion Phaneuf, Nick Shcultz; Jay McClement, Jorda Staal, Justin Williams, Eric Staal, Mike Camalleri, Jonathan Toews, Shane Doan, Colby Armstrong, Jamal Myers, Jason Chimera, Rick Nash, Matthew Lombardi (6+6). (9 8 1 0 0 42-21).
2. Suomi: Kari Lehtonen, Fredrik Norrena; Aki Berg, Lasse Kukkonen, Jukka-Pekka Laamanen, Tuukka Mäntylä, Petteri Nummelin, Pekka Saravo, Toni Söderholm, Ville Koistinen; Sean Bergenheim, Jukka Hentunen, Tomi Kallio, Niko Kapanen, Mikko Koivu, Petri Kontiola, Antti Miettinen, Ville Peltonen (2+7), Mika Pyörälä, Timo Pärssinen, Jarkko Ruutu, Tuomo Ruutu, Jari Viuhkola, Jere Lehtinen. (9 4 2 0 3 29-17).
3. Venäjä: Aleksander Jeremenko, Vasili Koshetshkin; Vitali Atjushov, Aleksei Jemelin, Sergei Gontshar, Denis Grebeshkov, Maksim Kondratjev, Andrei Markov, Ilja Nikulin, Vitali Proshkin; Aleksander Frolov, Aleksander Haritonov, Ilja Kovaltshuk, Nikolai Kulemin, Jevgeni Malkin, Aleksei Morozov (8+5), Ivan Neprjaev, Aleksander Ovetshkin, Aleksander Radulov, Peter Shastlivi, Denis Zaripov, Sergei Zinovjev, Sergei Brylin. (9 8 0 1 0 43-14).
2008
Halifax, Quebec City
Ja vihdoin viimein turnaus Vaahteramäen Eemeleitten järjestämänä… Sattumalta perinteisellä amatööripaikkakunnalla ja entisessä NHL-kaupungissa! Ja Kansainvälisen Jääkiekkoliiton 100-vuotisjuhlan kunniaksi Venäjä sitten, vaikkakin kompuroi jatkoille Tsekin ja Valko-Venäjän kanssa, loppujen lopuksi teki historiaa hankkimalla ensimmäisen MM-tittelin viiteentoista (=15) vuoteen. Vaahteramäellä parannettiin kumminkin kotikisojen saldoa Calgaryn jälkeisesti neljännestä sijasta kakkoseksi… Valko-Venäjä aiheutti jälleen ruotsalaisille tuskaa, vaikkei nyt tullutkaan Tommy Saloja 2002 Salt Lake Cityn malliin!
Suomi pelaili varsin ailahtelevasti, voittaen ensin Saksan näytöstyyliin 5-1. Sitten voittaen tökkien etukäteen heikompia. Leijonien retropelipaita oli vuosimallia 1965, mutta peli Norjaa vastaan meni pelaamisenkin puolesta retroksi. Voitto kankeasti jatkoajalla. Sitten USA:ta vastaan tuli jälleen aivan loistopeli. Ottelu teki myös historiaa; kaikki muut, paitsi ruotsalainen videotuomari, näkivät Suomen kavennusmaalin olleen ei-maali. Jatkossa Suomi sitten kylläkin hankki terhakkaalla esityksellä todella ansaitun voiton USA:sta, kun mitalipelit tulivat kyseeseen. Mutta sitten Suomi pelasi todella heikon esityksen Venäjää vastaan. Tosin asiassa oli toinen puolensa; Venäjä oli selvästi parempi…
Kisojen selvin alisuorittaja oli Slovakia, joka joutui peräti käymään karsintaottelujen puolella, joutuen niissäkin tiukoille Slovenian kanssa. Ruotsikin pelasi aneemisesti, häviten pronssiottelunkin Suomelle selvästi 0-4! USA aloitti lupaavasti, muttei sitten kyennytkään lunastamaan lupauksia. Naapuri yllätti sitten finaalissa tekemällä samoin ollessaan 2-4 johdossa ja kovin epäkanadalaisesti johtoasemassa passivoituen. Kanada pelasi kuitenkin kisojen tasaisimman sarjan ja kompuroiden vain eräässä vaiheessa Norjaa vastaan. Mutta kuitenkin, pelin luonteen mukaisesti tyylipisteitä ei jaettu. Satavuotisen turnausperinteen mukaisesti. Ja uusimpiin kuuluvien perinteitten mukaisesti, tässäkään turnauksessa ei saatu uutta voittanutta kisaisäntää. Tämä tapahtui viimeksi vuonna 1986!
Venäjä: Mihail Birjukov, Jevgeni Nabokov, Aleksander Jeremenko; Denis Grebeshkov, Dimitri Kalinin, Konstantin Kornejev, Daniil Markov, Andrei Markov, Ilja Nikulin, Vitali Proshkin, Fedor Tjutin, Dimitri Vorobjev; Maksim Afinogenov, Sergei Fedorov, Konstantin Gorovnikov, Ilja Kovaltshuk, Aleksei Morozov, Sergei Mozjakin, Aleksei Ovetshkin, Aleksei Radulov, Aleksei Semin (6+7), Maksim Sushinski, Aleksei Tereshtshenko, Danis Zaripov, Sergei Zinovjev. (11 9 2 0 0 48-18).
2.Kanada: Cam Ward, Pascal LeClaire, Mathieu Garon; Jay Bouwmeester, Brent Burns, Mike Green, Dan Hamhuis, Ed Jovanovski, Duncan Keith, Steve Staios; Jason Chimera, Shane Doan, Ryan Getzlaf, Dany Heatley (12+8), Chris Kunitz, Jamal Mayers, Rick Nash, Derek Roy, Patrick Sharp, Jason Spezza, Martin St. Louis, Eric Staal, Jonathan Toews. (11 10 0 0 1 59-21).
3. Suomi: Niklas Bäckström, Petri Vehanen, Karri Rämö; Ossi Väänänen, Ville Koistinen, Mikko Luoma, Antti-Jussi Niemi, Anssi Salmela, Janne Niskala, Mikko Jokela, Sami Lepistö; Olli Jokinen, Mikko Koivu (4+5), Niko Kapanen, Riku Hahl, Saku Koivu, Esa Pirnes, Teemu Selänne, Ville Peltonen, Jussi Jokinen, Tuomo Ruutu, Sean Bergenheim, Mika Pyörälä, Hannes Hyvönen, Antti Pihlström. (11 8 2 0 1 31-20).