1908
15.-16. kesäkuuta tänä vuonna ranskalainen Louis Magnus järjesti perustavan kokouksen Pariisissa. Paikalle saapuivat Ranskan vieraiksi Belgia, Iso-Britannia ja Sveitsi. Bööminkin mainitaan olleen paikalla joissakin lähteissä, mutta he eivät olleet. Vaikkakin he ovat ainoina olleet huipulla alusta näihin päiviin asti, tosin myöhemmin Tshekkoslovakian ja nykyisin Tshekin nimellä. Saksa jäi pois, mutta liittyi seuraavana vuonna.. Mukaan aikonut Venäjä tuli mukaan todella paljon myöhemmin.
1910-luku
1910-luvulla aloitettiin todellinen arvokisaputki, joka jatkuu vieläkin. Em-turnauksiin osallistuivat maajoukkueina sekä kutsuvieraina lukuisa joukko seurajoukkueita, kuten mm. Berliner Schlittschuhklub Saksana. Joukkueet aloittivat nykyisin silmin puutteellisin varustein. Esim. Les Avantsissa 1910 kaikki joukkueet pelasivat verkkareissa. Mutta tällä vuosikymmenellä oli kuitenkin alku. Tosin vielä vain Euroopan Mestaruuksissa.
Hieman tilastotiedoista
Euroopan mestareista olen maininnut vain mestareiden nimet, koska valitettavasti en ole löytänyt aivan kaikista muista täydellistä listaa. Myös tietojen saaminen toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneitten joukkueitten maalintekijöistä on ollut hyvin vähäistä.
Maalintekijöistä olen maininnut parhaan aina, kun mahdollista. Kun ei, niin olen maininnut kaikki tietämäni.
Myöhemmin Olympia-, MM- ja Suomen joukkueiden kohdalla, löytyvät täydelliset pelaajalistat. Ja parhaat maalintekijät/pistemiehet.
Ottelusarjan tiedot on koottu perinteisen eurooppalaisen mallin mukaisesti (pelatut ottelut, voitot, tasapelit, tappiot, tehdyt maalit, päästetyt maalit). Anteeksi Teille, jotka luette pohjois-amerikkalaista mallia!
Mikäli joku tietää lisää maalintekijöitä puuttuvista joukkueista, luonnollisesti luen ne tiedot mielelläni!
1910 Les Avants
Montreaux’in peräkylä, jonka olosuhteet vastasivat nykyisissä mitoissa keskivertoa ala-astetta. Tämä oli Kansainvälisen Jääkiekkoliiton kaikkien aikojen ensimmäinen turnaus, EM-tittelistä. Mestaruuden voitti Iso-Britannia Royal Prince’s Club London –nimisellä seuralla. Brittiläisen tavan mukaisesti kanadalaisilla oli vahva osuus. Toiseksi sijoittui Saksa. Belgia oli kolmas, isäntä neljäs.
Turnauksen ylivoimaisin joukkue voitti kuitenkin osallistujat marginaalilla 4-0 sekä 8-0. Ja myöhemmin Euroopan mestarinkin. Jostain kumman syystä Oxford Canadiensiä ei kuitenkaan kelpuutettu Euroopan mestariksi.
Iso-Britannia: Sopwith; Patton, B.Cox; H.Duden, R.LeCron, J.Cox, H.W.Stoner, Macklin (3). (3 3 0 0 7-2)
(2. Saksa, 3. Belgia)
1911
Berliini
Olosuhteet vaihtuivat näihin aikoihin dramaattisesti kisasta toiseen. Tällä kertaa näyttämönä oli Berliinin jäästadion tekojäineen. Ja 1907 kiekkoilun aloittaneet tsekit tulivat mukaan toden teolla, eivätkä ole sittemmin jälkeen jääneet. Ottelusarjalla 4-1 Saksasta, 3-0 Belgiasta sekä peräti 13-0 voitolla Sveitsistä silloiseen Böömiin saatiin ensimmäisen kerran kymmenientuhansien juhlavastaanotto kiekkoilun vuoksi.
Böömi: Hamacek; J.Fleischman, Palous, Vindys, Jarkovsky (9 maalia), Jirkovsky, Sroubek, M.Fleischmann, J.Rublic. (3 3 0 0 7-2)
(2. Saksa, 3. Belgia)
1912
Praha
Jälleen olosuhteiden vahvaa vaihtelua. Ottelut pelattiin Slavia Prahan stadionilla. Ja ruohon pilkistellessä. Edellisistä vakiokävijöistä Belgia sekä Sveitsi jäivät tällä kertaa pois. Sen sijaan Itävalta tuli nyt todella mukaan. Asialla oli – tsekkien Itävaltaan kuulumisen johdosta – prahalainen seurajoukkue DEG Prag.
Itse kisoissa Fritz Piper avasi itävaltalaisten maalitilin Saksaa vastaan. Mutta itse turnauksen jälkeen Saksa teki protestin 2-2 tasapelistä Böömiä vastaan.. Ja lisäksi todettiin, että Itävallan jäsenyys Kansainvälisessä Jääkiekkoliitossa tuli voimaan itse asiassa kaksi viikkoa turnauksen jälkeen. Niinpä tämä turnaus on jostain syystä epävirallisen nimissä.
Böömi: Wälzer; J.Fleischmann, Palous, Vindys, Jarkovsky (3), Jirkovsky, M.Fleischmann, J.Rublic. (2 2 0 0 7-2)
(2. Saksa, 3. Itävalta)
1913
München
Tässä turnauksessa pelattiin vaihteen vuoksi tekojäällä. Sveitsin jättäytyessä pois Belgia palasi arvokisajäille. Yhtenä tähtenä pelasi tuleva Kansainvälisen Jääkiekkoliiton pitkäaikainen vaikuttaja Henri Van Der Bulcke.
Ja miten pelasikaan! Nykyään paremmin urheilun puolella jalkapallosta tunnettu flaamien ja vallonien maa otti Euroopan mestaruuden. Mutta pian tämän jälkeen Belgiaa odotti takana loistava tulevaisuus –kausi. Itävallan lupaava Prahan avaus edellisvuonna vaihtui tällä kertaa 1-13 sekä 4-14 tappioihin Belgialle sekä Böömille.
Belgia: Vergult; Deprez(7), Franck, Kupez, Gemine, Loicq, Gossens, Folksom, Verges. (3 3 0 0 25-10)
(2. Böömi, 3. Saksa)
1914
Berliini
Sama maa, mutta vaihteeksi eri paikkakunta. Itävaltalaiset jäivät nyt ilmeisestä syystä pois turnauksesta. Ja tsekit, saksalaiset sekä belgit jakoivat Euroopan paremmuuden viimeistä kertaa ennen suurempaa koitosta: ensimmäistä maailmansotaa.
Nyt jo kansallisesti ajattelevat tsekit olivat tiukoilla saksalaisten kanssa voittaen vain 2-0, mutta Belgia joutui lähtemään kotiin 1-9 tappiolla. Samalla Belgia käytännöllisesti katsoen hävisi kansainvälisen kiekon huipulta.
Böömi; Wälzer, Pondelnicek; Rublic, Palous, Loos, J.Fleischmann, Jirkovsky (7), Pesek-Kada, Paral. (2 2 0 0 11-1)
(2. Saksa, 3. Belgia)
Vuosikymmenen parhaat:
Maalivahti: Vergult(Belgia).
Puolustaja: Patton (Iso-Britannia).
Hyökkääjä: Jirkovsky(Böömi).
Vuosikymmenen joukkue: Böömi
Mitalit:
Böömi 2 (+ 1 epärvirallinen)-1-0
Iso-Britannia 1-0-0
Saksa 0-3(+1 epävirallinen)-1
Belgia 1-0-3
Itävalta 0-0-0(+1 epävirallinen)
1920-luku
EM
1920-luvun ajan jatkuivat EM-turnaukset, mutta ajat muuttuivat Antwerpenin 1920 jääpalatsissa tapahtuneen Olympiaturnauksen myötä. Mukaan tuli myöskin uusia maita, mutta Euroopan tulokkaista ainoastaan Ruotsi tuli pitemmän päälle huipulle. Pelaajakokoonpanoissa omaksuttiin 1920 olympiaturnauksen jälkeen maalivahdin ja viiden kenttäpelaajan käytäntö, joka tarkoitti keskikenttäpelaaja ”roverista” luopumista myös Euroopassa.
1921
Tukholma
Koska on kysymys ruotsalaisista, heidän ensimmäinen turnauksensa on Kansainvälisen Jääkiekkoliiton kaikkien aikojen vaatimattomin. Mutta syy ei ole yksistään heidän. Antwerpenin Olympiaturnauksen jälkeen sovittiin 1921 MM-turnauksesta, johon myös Kanada ja USA osallistuisivat, mutta lopulta ainoat osallistujat olivat Ruotsi ja Tsekkoslovakia.
Luonnonjäällä valonheittimien häikäistessä vieraita aurinkolasien edestä ja 4000-5000 katsojan läsnäollessa Ruotsi otti ainoan kotona voitetun arvoturnauksen kautta aikojen. Ja tämä vakiinnutti uuden lajin kotimaista toimintaa siinä määrin, että seuraavan vuoden keväällä pelattiin ensimmäisen kerran Ruotsin mestaruudesta. Ja vuodesta 1926 lähtien Raoul LeMatin, ruotsalaisen kiekon amerikkalaisen isän, lahjoittamasta pokaalista.
Ruotsi: Säfwenberg; Lindqvist, Lundell(1); Arve, Burman(3), Johansson-Brandius(3), E.Svensson, E.Abrahamsson, Galin, Woodzack. (1 1 0 0 7-5)
(2. Tsekkoslovakia)
1922
Sankt Moritz
Tulevassa olympiaympäristössä Tsekkoslovakia otti revanssin edellisvuodesta. Ja tämä olikin vuosikymmenen sävel useimmissa EM-turnauksissa. Mutta vaikka Sveitsin paluu arvokisoihin sujuikin murheellisissa merkeissä – 1-8 tappio tsekeille, 0-7 ruotsalaisille – maa hallitsi tulevan MM-kiekon yhdessä saksalaisten kanssa edellä mainittuja paremmin. Tietenkin kahden passin kanadalaisilla kikkaillut Iso-Britannia on luku erikseen.
Tsekit selvittivät itsensä luonnonkauniin alppimaiseman luonnonjäällä 3-2 voitolla Euroopan valtiaiksi. Osanottajamaiden ollessa ruhtinaallinen kolme. Tuleva supertähti Josef Malecek aloitti täällä uransa.
Tsekkoslovakia: Pospisil, Rezac; Vindys, Pesek-Kada, V.Loos, Jirkovksy (6), Sroubek, Hamacek, Hartmann, Malecek, M.Fleischmann. (2 2 0 0 11-3)
(2.Ruotsi, 3. Sveitsi)
1923
Antwerpen
Kolme vuotta aiemmin olympia ja MM-kauden kansainvälisessä jääkiekossa avanneen kaupungin jääpalatsi toimi nyt EM-puitteissa. Tsekkoslovakia jäi yllättäen Ranskankin varjoon pronssille. Ruotsi jatkoi vakuuttavia EM-esityksiään.
EM-turnaus sai tähänastisen osanottajaennätyksen, viisi. Kummallista kyllä, Ranska osallistui nyt ensimmäistä kertaa tämänlaiseen turnaukseen. Ehkäpä taso katsottiin tarpeeksi hyväksi.
Ruotsi: Jansson; Lundell, Johansson; Brandius, E.Svensson, B.Holmqwvist(7), Björklund, Molander, Tegner. (4 4 0 0 23-6)
(2.Ranska, 3. Tsekkoslovakia)
1924
Milano
Italian debyytti arvokisajärjestäjänä ja osallistujana! Ja voitaneen todeta, että il totalitarismo e il totalitarismo; laji, joka vasta aloitteli Italiassa, sai turnauksensa jääpalatsiin. Itse turnausta voi pitää yllätyksellisenä.
Turnauksen voittajaksi selvisi Ranska tähtensä Leon Quaglian avulla. Hänen vahvuutensa oli pikaluistelijatausta. Isäntämaan lisäksi arvokisadebytantti oli Espanja. Tsekkoslovakia jäi ensi kerran pois.
Ranska: Andre Charlet, Pierre Charpentier, Martial Couvert, Albert de Rauch(7+1), Robert George, Hubert Grunwald, Albert Hassler, Leon Quaglia. (3 3 0 0 17-1)
(2.Ruotsi, 3.Belgia ja Sveitsi)
1925
Stary Smokovec
Tsekkoslovakian jääkiekon tässä turnauksessa alkoi sattumanvaraisesti uusi kausi: Prahan luonnonjään sulaessa ennen aikojaan etsittiin kovalla kiireellä vielä jäisiä seutuja. Ne löytyivät Slovakian puolelta Tatralta. Ja näin sai yleisön innostuessa alkunsa Slovakian jääkiekko.
Itse kisoissa jäi nyt Ruotsi pois ja tästäkin johtuen Itävalta avasi arvokisojen mitalitilinsä. Eikä vienyt kovinkaan pitkää aikaa, kun kyseisen maan menestys saavutti kirkkaimman huippunsa.
Tsekkoslovakia: Peka, Stransky; Sroubek, Pesek-Kada, V.Loos, Jirkovsky, Malecek (5), K.Kozeluh, Vindys, Lorenc, Hamacek, Pusbauer. (3 3 0 0 10-0)
(2.Itävalta, 3.Sveitsi)
1926
Davos
Ajat muuttuvat! Vuosikaudet voitoitta kulkenut Sveitsi osoitti tulevansa huipulle viemällä Euroopan mestaruuden kauniin vuoriston luonnonjäällä! Kuten arvata saattaa, mestaruuden takeeksi muodostui erinomainen puolustuspeli!
Ruotsi oli vieläkin poissa ja Tsekkoslovakia sinnitteli kahden uuden eurooppalaishuipun välissä hopealle. Mutta tapansa mukaan ei taittunut.
Sveitsi: Martignoni; Fasel, Dufour, Meng(13), Morosani, Kraatz, Besson, Müller, A.Spengler, Andreossi. (5 5 0 0 30-12)
(2.Tsekkoslovakia, 3.Itävalta)
1927
Wien
Itävalta voitti kotikentällään Euroopan mestaruuden. Voiton takeena oli valmentaja Blake Watson, josta kuultiin myöhemminkin. Mainittakoon, että Tsekkoslovakian valmentaja oli Holmes. Kenttänä oli Engelmannin pramea tekojäärata, josta siitäkin kuultiin arvokisoissa myöhemmin.
Unkari debytoi tässä turnauksessa, mutta tulos oli tasaisen epätoivoinen: kaksi tappiota 0-5 sekä kolme tappiota 0-6.
Itävalta: Weiss; Spewak, Göbel, W. Brück, H.Brück, Lederer(6), Sell, Rewy, Ditrichstein, Wollinger, Sommer, Tatzer. (5 5 0 0 13-2)
(2. Belgia, 3. Saksa)
1929
Budapest
Unkari oli siis tämän turnauksen isäntä! Mutta isäntien tie nousi pystyyn jo karsinnoissa uudehkolla tekojääradalla. Tsekkoslovakia sai Euroopan viimeisen 20-luvun mestaruuden.
Turnauksen yllättäjä oli Puola, joka ilman mainittavampia perinteitä nousi hopeajoukkueeksi. Suomen piti suorittaa tässä turnauksessa debyyttinsä, mutta mutta…
Tsekkoslovakia: Peka, Rezac; Sroubek, Dorasil, Pusbauer, Malecek (5), K.Kozelyh, Vindys, Lorenc, Hamacek, Pusbauer.(3 3 0 0 6-2)
(2.Puola, 3. Itävalta)
Mitalit:
Tsekkoslovakia 3-2-1
Ruotsi 2-2-0
Sveitsi 1-0-3
Ranska 1-1-0
Itävalta 1-1-2
Belgia 0-1-1
Puola 0-1-0
Saksa 0-0-1
Olympia/MM
1920
Antwerpen
Tässä turnauksessa alkoi todellinen kansainvälinen jääkiekko! Rue de la Santen jääpalatsiin lähellä kasvitieteellistä puutarhaa saapuivat pohjoisamerikkalaiset. Kaukalo oli todella pieni, 18x56 metriä. Tämä lienee mahdollistanut nykykaavassa Suomi-sarjan kokoa vastaavassa hallissa keskimäärin kahdentuhannen katsojamäärät.
Tämän eräänlaisen esitalvikisaturnauksen ylivoimaisimpia olivat Kanada amatöörimestarillaan Winnipeg Falconsilla. Joukkueen pelaajat olivat Winnipegin islantilaisten lapsia ja valmentaja syntyperäinen islantilainen. Ja USA oli kootulla joukkueella. Geran ei kokenut Jim Thorpeja, vaikka oli kokeillut NHL:ssä. Muutenkin amatöörihengessä jenkit myivät varusteensa sweduille. Lisäksi mm. Herb Drury oli kanadalaislähtöinen. Suomikin oli esillä; jenkit saapuivat Antwerpeniin m/s Finlandialla.
Eurooppalaiset puutteellisine varusteineen jäivät statisteiksi. Ruotsi tuli kaikkien aikojen ensimmäisellä jääkiekkojoukkueellaan ja Raoul Le Matin (USA) manageroimana perinteisten euromaiden edelle. Pelityylillä, joka oli rymykiekkoa jopa ajan pohjoisamerikkalaisilla standardeilla. Tosin taktisesti kypsempi Tsekkoslovakia vei epätasaisen sarjajärjestelmän takia pronssin. Mainittakoon, että systeemin isä oli ruotsalainen Bergvall.
Kanada: Walter Byron; Konrad Johanneson, Bobby Benson; Chris Fridfinson, Magnus Goodman, Frank Fredrickson(12), Halldor Halderson, Allan Woodman. (3 3 0 0 29-1)
2. USA: Raymond Bonney, Cyril Weidenborner; Edward Fitzgerald, George Geran, Leon Tuck, Frank Goheen, Herb Drury , Joseph McCormick, Frank Synott, Tony Conroy(14). (4 3 0 1 52-2).
3.Tsekkoslovakia: Karel Wälzer; Otakar Vindys, Jan Palous, Karel Hartmann, Karel Pesek, Josef Sroubek(1), Vilem Loos. (3 1 0 2 1-31).
1924
Chamonix
Tämä olympialainen talvikisaviikko julistettiin vuotta myöhemmin ensimmäisiksi virallisiksi talviolympialaisiksi. Järjestelyn syynä olivat olleet pohjoismaat, peläten esim. Holmenkollenin ja Falunin kisojen arvon romahtamista. Kuten tavallista, tällaiset luulot osoittautuivat aivan päinvastaisiksi: Holmenkollen, Falun ja Lahti ovat arvostetumpia kuin koskaan aiemmin.
Luonnonjäällä pelattuun turnaukseen saapui jälleen Kanadan amatöörimestari, tällä kertaa hallitseva, muttei uunituore. Nimenä joukkueella oli vaatimattomasti Toronto Granites. Mutta kyyti ei ollut kovin vaatimatonta. Eikä myöskään USA:laisella Boston AAA:lla. Mutta jenkkien pohjoisnaapurit olivat heillekin ylivoimaisia. Jenkkien tähti oli tässä turnauksessa Herb Drury, nyt kahdellakymmenelläkahdella maalilla. Hän oli sattumoisin se Antwerpenin ex-kanukki.
Kanada voitti ottelusarjassaan USA:n 6-1, Ison-Britannian 19-2, Ruotsin 22-0, Tsekkoslovakian 30-0 sekä Sveitsin 33-0. Kaikki em. ovat Euroopan maitten suurimpia arvokisatappioita. Kun taas Kanadan maalisuhde 110-3 oli ylivoimaisin. Samoin Harry Watsonin 37 maalia yhden pelaajan tekemänä. Iso-Britannian riveissä mm. Blane Sexton (synt. Can) teki Belgia-ottelussa hattutempun. Maan olikin ainoa eurooppalainen mitalimaa plusmaalisuhteella. Tosin siis vaahteranlehtinen ketunhäntä kainalossa.
Kanada: Jack Cameron, Ernie Collett; Duncan Munro, Beattie Ramsay, Hooley Smith, Cyril Slater, Harry Watson(37), Bert McCaffery, Harold McMunn. (5 5 0 0 110-3)
2. USA: Alphonse Lacroix, John Langley; Irving Small, Clarence Abel, Herb Drury(23), Justin McCarthy, Willard Rice, John Lyons, Frank Synott, George Geran. (5 4 0 1 73-6).
3. Iso-Britannia: William Anderson, Lorne Carr-Harris; Colin Carruthers, Eric Carruthers(12), Ross Cuthbert, Edward Pitblado, Hamilton Jukes, Blane Sexton, George Holmes, Guy Clarkson. (5 3 0 2 40-38).
1928
St Moritz
Ensimmäisissä varsinaisissa talviolympialaisissa oli jälleen näyttämö luonnonjäästadion, joka lienee ollut kesäisin yleisurheilu-jalkapallokenttänä. Kanada tuli mukaan, USA ei. Amerikassa paikallinen Olympiakomitea mietti joukkueen lähettämistä, mutta Amatööriliitto järjesti karsinnat hieman myöhässä. Ennen virallista aikajaa sama liitto ilmoitti halustaan lähettää joukkueen, mutta Olympiakomitea sanoi ei maksamattomien jäsenmaksujen takia. Se ei silti pysäyttänyt pohjoisamerikkalaista ylivoimaa, kun järjestäjät Toronto Graduatesin harjoituksia katsellessaan päättivät ”puolustavan mestarin” menevän suoraan ylempään loppusarjaan. Yhdysvaltain joukkue jäi kisoista pois liiton ja olympiakomitean keskinäisten riitojen takia.
Ruotsin aloitus tyhjästä 1920 huipentui tähän turnaukseen. Juhlia aloitteli Sigurd Öberg tekemällä maalin Tsekkoslovakiaa vastaan (3-0). Joukkue pelasi tällä kertaa loistavasti ketjulla Holmqvist-”Lulle”Johansson-Petersen. Ja menestyksen toinen tukipilari oli puolustajapari Abrahamsson-H.Johansson. Lisäksi turnauksen parhaaksi maalivahdiksi on arvioitu ”Björnungen” Johansson. Ja Ruotsi osasi myöhemminkin hyödyntää muiden huippumaiden poisjääntiä.
Turnauksen legendaarisin maalivahti on silti Kanadan Joseph Sullivan. Hän pelasi turnauksen koko ottelusarjan sataprosenttisesti – vastaavaan ykkösveskareista on yltänyt vain hänen maanmiehensä Art Puttee myöhemmin. Sveitsi toi myös uuden tähden – ei vielä seitsemäätoista täyttänyt hyökkääjä Richard ”Bibi” Torriani teki debyyttimaalinsa. Mutta eniten svissimaaleja teki kuitenkin Dufour(3). Nyt ei ollut kenelläkään verkkareita, vaan Antwerpenissä nauretut pohjoisamerikkalaiset varusteet.
Kanada: Joseph Sullivan, Norbert Mueller; Frank Fisher, Roger Plaxton, John Porter, Ross Taylor, Hugh Plaxton, Louis Hudson, Dave Trottier(12), Charles Delahay, Grant Gordon, Bert Plaxton, Frank Sullivan. (3 3 00 38-0).
2. Ruotsi: Bengt Johansson, Kurt Sucksdorff; Carl Abrahamsson, Emil Bergman, Gustaf Johansson(5), Henry Johansson, Ernst Karlberg, Erik Larsson, Bertil Linde, Sigurd Öberg, Vilhelm Petersen. (5 3 1 1 12-14).
3. Sveitsi: Adolf Martignoni; Gianni Andreossi, Murezzan Andreossi, Robert Breiter, Louis Dufour(3), Charles Fasel, Albert Geromini, Fritz Kraatz, Heinrich Meng, Anton Morosani, Luzius Rüedi, Richard Torriani. (5 2 1 2 9-21).
Vuosikymmenen parhaat:
Maalivahti: Joseph Sullivan (Kanada 1928)
Puolustaja: John C..Porter, Ross Taylor (Kanada 1928)
Hyökkääjä: Harry Watson (Kanada 1924)
Vuosikymmenen joukkue: Kanada 1924
Mitalit:
Kanada 3-0-0
USA 0-2-0
Ruotsi 0-1-0
Tsekkoslovakia 0-0-1
Iso-Britannia 0-0-1
Sveitsi 0-0-1
1930-luku
1930-luvulla MM-turnaukset alettiin järjestää olympialaisten välivuosinakin. Paitsi pörssiromahduksesta aiheutuen vuonna 1932, jolloin ainoan kerran Milanon /Chamonixin 1924 lisäksi järjestettiin EM- ja Olympia/MM-turnaus erikseen. Maiden osallistuminen jatkoi hiljaista, mutta tasaista kasvuaan.
EM
1932
Berliini
Eräällä Wall Streetillä sattuneen tapahtuman vuoksi Lake Placidin olympiaturnaukseen eivät läheskään kaikki Euroopan huiput saaneet lähetetyksi joukkuetta. Niinpä tämä oli ilmeisin syy viimeiseen erilliseen EM-turnaukseen ennen 1990-lukujen Eurotoureja.
Viimeisen EM-turnauksen vuosikymmeniin voitti Ruotsi, Itävalta hopealla sekä Tsekkoslovakia pronssilla. Näillä mailla menestys olikin sitten laimeampaa MM-turnauksissa.
Ruotsi: Carlsson, Karlsson; C.Abrahamsson, Lindgren; S.Öberg, G.Johansson(5), Fürst, B.Lundell, E.Larsson, J.Nilsson, Persson, Petersen. (6 5 1 0 12-2)
(2.Itävalta, 3.Tsekkoslovakia)
MM
1930
Berliini, Wien, Chamonix
Ensimmäinen Kansainvälisen Jääkiekkoliiton oma MM-turnaus, jos kohta vuodesta 1920 vuoteen 1968 saakka jatkuneen tavan mukaisesti olympiaturnaus oli samalla ko. vuoden MM. Kanadasta tuli mukaan eräitten Allan Cup –voittaja Port Arthur Bearcats. Toronto Canadas sai ansaitsemansa kunnian reilut 70 vuotta myöhemmin. Vaikka joukkue menettikin ensimmäisenä vaahteranlehtisenä maaotteluvoiton eurooppalaisjoukkueelle itävaltalaisessa suojasäässä, se ei tahtia haitannut. Joukkue voitti ainoan MM-ottelunsa: finaalin. Mainittakoon, että Toronto CCM – kiertueella siis Toronto Canadas - oli noussut noin kuudessa vuodessa lähes puulaakijoukkueesta melkein Toronton kaupunkimestaruutta vastaavaan asemaan.
Yhdysvaltain joukkue jäi pois kisoista koska vanha liitto USAHA oli lopetettu, mutta uusi AAU ei ollut vielä saanut kansainvälisen liiton jäsenyyttä.
Japani avasi lääketieteen opiskelijoiden joukkueen avulla arvokisansa, tosin häviöllä 0-5 Puolalle. Turnaus piti pelata vuoden 1928 kisojen formaatilla, mutta päivien edetessä luonnonjääolosuhteet panivat hanttiin: lopulta Wienissä pelattiin yksi ottelu tekojäällä, finaali Berliinin hallissa. Rudi Ballin(Ger) maali avasi ottelun. Mutta väistämättä kanadalaiset, vaikkeivat amatöörimestari-Allan Cupilaisia olleetkaan, voittivat 6-1. Ottelun jälkeen kapteeni Howard Armstrong onnitteli kollegaansa, solisluun loukannutta Jaeneckea.
Sveitsi jatkoi taivaltaan arvokisamitaleilla, koska Geromini oli knock out-muotoisen turnauksen aikana tehnyt tuplan itävaltalaisia vastaan. Mutta uuden tähden , Torrianin, maali ei ollut riittänyt saksalaisia vastaan semifinaalissa. Mainittakoon, että Ruotsi oli luovuttanut avausottelunsa Itävallalle. Mikä ei tosin ollut ihme, sillä tänä vuonna suomalaisen jääkiekonkin synnyinsijoilla, Hämeen Tampereella, kasvoi nurmi jääkiekkokentillä tammikuussa!
Kanada: Percy Timpson; Wallace Adams, Howard Armstrong, Albert Clayton, Gordon Grant(2+1), Joseph Griffin, Donald Hutchinson, Alexander Park, Frederick Radke. (1 1 0 0 6-1).
2. Saksa: Walter Leinweber; Rudolf Ball, Alfred Heinrich, Heinrich Herker, Gustav Jaenecke(9), Franz Kreisel, Günther Kummetz, Erich Römer, Martin Schröttle, Marquardt Slevogt. (5 4 0 1 14-11).
3. Sveitsi: Albert Künzler; Robert Fuchs, Albert Geromini(3), Fritz Kraatz, Carletto Mai, Heinrich Meng, Albert Rudolf, Beat Rüedi, Conrad Torriani, Richard Torriani. (3 2 0 1 6-4).
1931
Krynica
Vaikka Katowicessa oli jo tekojäärata, niin tämä kaukalo Krynicassa oli tämän MM-turnauksen näyttämö! Manitoba University Graduates piti tälläkin kertaa Kanadan kultakannassa! Vuoden 1928 Allan Cupin voittaneen joukkueen tähti oli Euroopassa valmennuskuvioissa sekä pelaajana kunnostautunut Blake Watson. Frank Morrisin kissa kuoli turnauksen aikana Winnipegissä. USA palasi nyt kuvioihin vuoden 1924 Chamonixin jälkeen kansainvälisellä tasolla! Edustuksen hoiti AAU, mutta myöhemmin tästä tuli hankaluuksia. Jenkkiseuran nimenä oli mielikuvituksellisesti Boston IC.
Itse turnauksessa USA:n joukkue takoi avauksessaan tasaisesti taululle luvut 15-0. Sitten toimitsijoilta loppuivat numerot taulusta! Ja näin ollen jenkit vain pelailivat lopun MM-tulokas Romaniaa vastaan. Pelin jälkeen Romanian joukkueen kapteeni kirjautti pöytäkirjaan kiitokset saamastaan opista. Kisojen B-sarjassa Alecsandru Botez teki maansa ensimmäiset maalit. Jenkit puolestaan hävisivät ensi kertaa puhtailla nollilla. Tosin osoite oli ilmeinen: heidän pohjoisnaapurinsa voittivat 2-0.
Uutta oli tosin Vaahteramäen Eemeleiden ensimmäinen pistemenetys Ruotsille 0-0 tasapelillä. Mutta tästä ei ollut kuitenkaan sen kummempaa hyötyä ruotsalaisille jatkoa ajatellen: Itävaltalainen teki tasaisessa turnauksessa 1-0 maalin Ruotsia vastaan. Ja tällä maalilla Itävalta sai ensimmäisen, muttei viimeisen meriittinsä tällä tasolla. Kanadan Art Puttee teki legendaa pelatessaan kuusi ottelua saldolla 0 päästettyä. Hänen joukkuekaverinsa Blake Watson kunnostautui myöhemmin Hollywood-gynekologina.
Kanada: Art Puttee; Ward McVey, Guy Williamson, George Hill, Jack Pidcock, Gordon McKenzie, George Garbutt, Sammy McCallum, Dr. Blake Watson(8), Frank Morris. (6 5 1 0 24-0).
2. USA: Ted Frazier; Osborn Anderson, Edmond Dagnino, Robert Elliott, Hall, Francis Nelson, Charles Ramsey(5), Laurence Sanford, Dwight Shefler, Gordon Smith(5), Richard Thayer. (6 5 0 1 22-3).
3. Itävalta: Herman Weiss; Herbert Brück(3), Fritz Demmer(3), Jacques Dietrichstein, Anton Emhardt, Josef Göbel, Bruno Kahane, Karl Kirchberger, Ulrich Lederer, Walter Sell, Hans Tatzer(3), Ernst Trauttenberg. (8 4 0 4 14-16).
Olympia/MM
1932
Lake Placid
Tämä turnaus sattui tapahtumaan keskellä pahinta pula-aikaa! Niinpä Euroopasta saapui vain Saksa ja Puola nyyttikesti-periaatteella. Ruotsin osallistuminen oli lähellä. Kanadaa edusti winnipegiläisjoukkue, jonka riveissä tuli ensimmäinen kaksinkertainen kultamitalisti: George Garbutt oli ollut mukana jo edellisvuonna, tosin pelaten Allan Cupia Kanadassa kisojen aikaan... Myöskin muutama 1931 Boston IC:n pelaaja oli voittamassa USA:n riveissä toista hopeaansa peräkkäin. Olosuhteet olivat hyvin vaihtelevat: puolet otteluista pelattiin luonnonjäällä keskellä pikaluistelustadionia kaukalossa. Ja toinen puoli upouudessa Olympic Arenassa, joka veti peräti 3000 katsojaa.
Turnaus pelattiin kaksinkertaisena sarjana, jossa jännitystä puuttui. Kanada tosin menetti jo toisessa turnauksessa peräkkäin pisteen, kun USA otti alkukierroksella tasapelin 2-2. Mutta Vic Lindqvist piti toisessa ottelussa Kanadan kultakannassa 2-1 maalillaan. USA-Saksa-ottelussa yleisö inhosi tuomareita ja sympatisoi merentakaista vastustajaa.
Rudi Ball kohosi parhaaksi saksalaiseksi Puola-ottelun hattutempullaan. Myöhemmin Euroopan maat suhtautuivat Saksan pronssiin ”sehän oli Puola”-asenteella. Mukana ollut maalivahti Walter Leinweber totesi: ”Mehän oltiin Euroopan mestari ja MM-toinen 1930, ja oltiinhan me MM-kolmonen 1934. Me voitettiin myös eurooppalaisia joukkueita, kun me oltiin käyty siellä.” Hän oli turnauksen urhein pelaaja: hän pelasi ottelunsa nenäluu murtuneena, eikä varamiestä ollut.
Kanadan alkuperäiskansalainen Kenneth Moore käytti urheilullisia kykyjään saadakseen yliopistostipendin….
Kanada: William Cockburn, Stanley Wagner; Hugh Sutherland, Roy Henkel, Harold Simpson, Romeo Rivers, Victor Lindqvist, George Garbutt, Aliston Wise, Cliff Crowley, Ken Moore, Walter Monson(7), Bert Duncanson, Norm Malloy. (6 5 1 0 32-4).
2. USA: Franklin Farrell, Ted Frazier; John Garrison, Osborn Anderson, John Chase, Douglas Everett, Winthrop Palmer(7), John Bent, John Cookman, Joseph Fitzgerald, Gerald Hallock, Robert Livingston, Francis Nelson, Gordon Smith. (6 4 1 1 27-5).
3. Saksa; Walter Leinweber; Alfred Heinrich, Erich Röhmer, Rudi Ball(3), Martin Schröttle, Gustav Jaenecke, Erich Herker, Werner Korff, Marquardt Slevogt, Georg Strobl. (6 2 0 4 7-26).
MM
1933
Praha
Näissä MM-kisoissa sitten tapahtui mahdoton! Kanada hävisi ensimmäisen kerran tällä tasolla! Tosin voittaja on suhteellisen helposti arvattavissa: Massachuchetts Rangers –niminen seura voitti Toronto Nationalsin. Jatkoajalla ratkaisevan 2-1 maalin teki puolustaja Ben Langmaid. Joukkueen taustalla vaikutti niin Boston Celticsissä ja jääkiekon puolella Boston Bruinsissa vaikuttanut amatööri-urheilun mies: USA:n manageri Walter Brown. Toisena osatekijänä tässä historiallisessa vahdinvaihdossa oli prahalainen olut.
Ottelujen näyttämönä oli Stavnicen saarelle rakennettu tekojäärata, maan ensimmäinen. Radan avausottelu oli myöskin maan ensimmäinen radioitu jääkiekko-ottelu. Rata oli alun perin vuoden 1932 EM-turnausta varten rakennettu tekojäärata. Rakentaminen viivästyi kuitenkin hieman. Tsekkiläiset isännät palasivat ensimmäisen kerran mitalikantaan 13 vuoden tauon jälkeen. Ja tämä tiesi paikallisen liigatoiminnan todellista alkamista. Joukkueen sankari oli 10 maalia takonut Josef Malecek.
Tässä turnauksessa loisti Saksan riveissä pikkujättiläinen (163 cm) Rudi Ball tehden 5 maalia. Mutta hänelle koitti tämän jälkeen vaikeat ajat maassaan erään itävaltalaisen korpraalin takia. Mutta tämän itävaltalaisen korpraalin Saksan joukkueelle koitti vaikeammat ajat seuraavan vuoden hyvästä menestyksestä huolimatta ilman Rudi Ballia. Nimittäin hänen tutkaparinsa Gustav Jaenecke kieltäytyi pelaamasta ilman juutalaistaustaista pelikaveriaan.
USA: Gerry Cosby; John B.Garrison, Ben Langmaid; JamesBreckingridge, Sherman Forbes, Channing Hilliard, Frank Holland, Stewart Iglehart, Winthrop Palmer(9), Laurence Sanford. (5 5 0 0 23-1).
2. Kanada; Ronny Geddes; John Hearn(3), Clare McIntyre(3); Cliff Chisholm, Frank Collins, Lynd Huggins, Kenny Kane(3), Gordie Kerr(3), Scotty McAlpine, Marty Nugent. (5 4 0 1 17-3).
3. Tsekkoslovakia: Jan Peka, Vorel; Alois Cetkovksky, Wolfgang Dorazil, Karel Hromadka, Oldrich Kucera, Josef Malecek(10), Jan Mattern, Jan Michalek, Zbynek Petrs, Jaroslav Pusbauer, Tomas Svihovec, Jiri Tozicka. (8 6 0 2 17-12).
1934
Milano
Via Piranesilla tapahtui taas arvoturnaus! Ja USA sai huomata jäävänsä kakkospaikalle jälleen kerran. Kanadaa edustanut Saskatoon Quakers sai suuren huomionosoituksen ottelukiertueellaan Euroopassa: Norjassa pelatussa maaottelussa tuli kutsu kuninkaalliseen aitioon. Lisäksi joukkue osoitti pasifistista kveekarihenkeä saamalla Italian fasistihallitukselta erikoispalkinnon ja laskemalla seppeleen Saksassa tuntemattoman sotilaan haudalle. Joukkueen paidassa ollut pikku-ukko ei sattunut olemaan natsi, vaan Quaker Oatsin logon osa. Jokainen arvatkoon MM-matkan sponsoroijan.
Kanadan nimekkäin pelaaja, NHL:ssäkin vaikuttanut Tom Dewar, ei pelannut yhtään ottelua. Varsinaisessa MM-turnauksessa tämä Kanadan amatöörimestaruuskakkonen osoitti saksalaisille erityistä huomiota voittamalla välierissä 6-0. Ja USA:n Peter Bessone osoitti myöskin erityishuomiota saksalaisia kohtaan tekemällä semifinaalissa kaksi maalia. Hän oli Ranskan sarjoista hankittu vahvistus. Mukana oli myös pelaajia Alabaman yliopistosta, mutta muuten osoite oli tälle ajalle tyypillinen: Harvard ja Boston. Saksalaisista MM-pronssin ratkaisivat Römer ja Lang tekemällä 1-1 sekä 2-1-maalit Sveitsiä vastaan.
Milanon jääpalatsi on vieläkin tekojäineen olemassa, muttei jääkiekkotarkoituksessa. Ja Italia kuvannee tämän kauden ääri-ilmiöitä muutenkin: jääkiekon MM:n lisäksi Mussolinin hallitus hankki vaatimattomuuttaan Torinoon yleisurheilun ensimmäiset EM-kisat sekä kaikkien aikojen toiset jalkapallon MM-kisat. Ja nämä kaikki turnaukset sattuivat tapahtumaan juuri tänä vuonna: 1934.
Kanada: Conrad Wood; Harold Wilson, Ronald Silver, Tom Dewar, Elmer Piper; Albert Welsh(5), Ray Watkins, Bert Scharfe(5), Leslie Bird, James Dewey, Cliff Lake, Albert Rogers. (4 4 0 0 19-2).
2. USA: Clem Harnedy; Peter Bessone(2), Walter Bender, Fred McDonnel, Ed Keating, Bob Jeremiah, Dick Maley, Frank Stubbs(2), Bob Nilon(2). (4 3 0 1 6-2).
3. Saksa: Walter Leinweber; Werner George(2), Gustav Jaenecke(2), Theodor Kaufmann, Roman Kessler, Werner Korff, Alois Kuhn, Hans Lang(2), Horst Orbanowski(2), Erich Röhmer, J.A.Von Bethmann-Hollweg. (7 4 0 3 11-14).
1935
Davos
Ja jälleen palattiin luonnonjäille! Tosin Davosin luonnonjäästadion oli todella ihanteellinen MM-jääkiekolle, koskapa kaukaloita oli kolme vierekkäin pikaluistelustadionin vieressä! USA jäi pois kisoista managerin päätöksellä, mutta Kanada edusti Pohjois-Amerikkaa kunniakkaasti. Tosin Sveitsi osoitti tason nousua häviämällä finaalin vain 2-4. Ni-ketjulaisten finaalia edeltäneestä sairastumisesta huolimatta Torriani teki komean maalin. Ja tsekitkin pitivät tiukoilla: turnauksen paras pelaaja Albert Lemay teki yhden ja hänen veljensä Anthony toisen vaahteranlehtisten voittaessa vain 2-1.
Tällä kertaa edustavan seuran suurin saavutus oli Manitoban mestaruus. Ja tämän seuran myötä päättyi winnipegiläisseurojen kausi edustuskiekossa. Mutta seuran pelaajista merkittävin kansainvälisen jääkiekon kannalta oli Victor Lindqvist. Jostakin syystä hänet palkattiin Ruotsiin valmentajaksi vuosiksi 1936-39. Syytäkin oli, sillä sveitsiläisten superketju Bibi Torriani –Hans Cattini – Pic Cattini teki peräti neljä maalia naapurimme verkkoon lopputuloksen ollessa 6-1.
Myös Iso-Britannia oli tekemässä tuloaan; Bob Wymanin maali Ranskaa vastaan oli ainoa maan voittaessa 1-0. Mutta pidemmän päälle se tiesi Ison-Britannian ensimmäistä Olympia&MM-tason mitalia 11 vuoteen. Eli pronssista sellaista. Tosin tämäkin joukkue oli sellainen, jolla oli vaahteranlehtinen ketunhäntä kainalossa. Baltian maista Latvia oli mukana jo toista kertaa (debyytti 1933), mutta sen avaus ei sujunut kovin hyvin: tappio Kanadalle numeroin 0-14. Beneluxista Hollanti suoritti siedettävän debyytin häviten Unkarille siedettävästi 0-6.
Kanada: Art Rice-Jones; Roy Henkel, Cameron Shewan, Joseph Rivers, Romeo Rivers, Albert LeMay(11), Anthony LeMay, Art Craighton, Jack Yellowless, Victor Lindqvist. (7 7 0 0 44-7).
2. Sveitsi: Albert Künzler; Christian Badrutt, Ferdinand Cattini(10), Hans Cattini, Otto Heller, Arnold Hirtz, Ernst Hug, Charles Kessler, Herbert Kessler, Paul Müller, Thomas Pleisch, Oscar Schmid, Richard Torriani. (8 5 2 1 24-8)
3. Iso-Britannia; Scotty Milne; Carl Erhardt, Gordon Dailley(4), Bob Wyman, Gerry Davey, Ted Jakcson, Ernie Ramus, Ernie Leacock, Pete Halford, Gordon Johnson, Pete Stevenson. (7 4 0 3 14-14).
Olympia/MM
1936
Garmisch-Partenkirchen
Näiden paikkakuntien yhdistäminen onkin sitten Hitlerin kestävin saavutus joittenkin lähteitten mukaan, joskin paikkakunta mainitaan tämännimisenä jo ennen näitä pippaloita! Ja kisojen jääkiekkoturnaus pelattiin tasapuolisissa oloissa; Riessersee-järven jäällä sekä melko uudella tekojääradalla. Arjalainen rotu joutui nöyrtymään realiteettien edessä isäntien suhteen; NHL-tason eurooppalaispelaaja Rudi Ball oli pakko kutsua vahvistamaan Saksan joukkuetta. Se ei kuitenkaan lisännyt ”herrarotulaisten” mahdollisuuksia. Koska Euroopan maista Tsekkoslovakia ja Ruotsi menivät EM-mitaleissa edelle. Toinen fasistijoukkue, Italia, yllätti USA:n: 1-0.
Ja Iso-Britannia sitten. Tämän vanhan siirtomaaisännän kottikärryliike saavutti näissä kisoissa huippunsa. Joukkueen 13 pelaajasta peräti kaksi oli Isosta-Britanniasta. Jostakin syystä MM-tason terävin huippu kannusti kanadalaisia tekemään protestia. Kisat kuitenkin alkoivat ja kultamitalit menivät ensimmäistä kertaa ”eurooppalaisille”. Selvä enemmistö näistä pelaajista palasi pitemmän päälle luomaan uraa Kanadassa. Britti-oharin isänä oli myöhemmin Kansainvälisen Jääkiekkoliiton puheenjohtajana toiminut Bunny Ahearne. Sama mies, jonka Blue Ribbon –matkatoimisto järjesti pohjoisamerikkalaisten joukkueitten matkat yksinoikeudella.
Näissä kisoissa suunniteltiin Suomen arvokisadebyyttiä. Mutta loppujen lopuksi vain lähetettiin kaksi tarkkailijaa. Mutta suomalaisväriä nähtiin toki kaukalossakin. Ray Milton ja Gus Saxberg olivat suomalaistaustaisia kanadalaisia. Ja Port Arthur Bearcats, Allan Cupin kakkonen, tuli kanadansuomalaisten epävirallisesta pääkaupungista. Mutta suomalaiset tulivat kuitenkin ennen pitkää mukaan näihinkin kekkereihin.
Iso-Britannia: James Foster, Art Child; Carl Erhardt, Gordon Dailley. Bob Wyman; James Borland, Archie Stimchcombe, Edgar Brenchley, John Coward, James Chappell, Alex Archer, Gerry Davey (6), John Kilpatrick. (6 4 2 90 17-3)
2. Kanada: Francis Moore, Arthur Nash; Herman Murray, Walter Kitchen, Raymond Milton; David Neville, Kenneth Farmer, Hugh Farquharson(11), Maxwell Deacon, Alexander Sinclair, William Thomson, James Haggarty, Ralph Saint-Germain. (8 7 0 1 54-7).
3. USA: Thomas Moone, Malcolm McAlpin; Francis Shaughnessy, Philip LaBatte; Frank Stubbs, John Garrison(5), Paul Rowe, John Lax, Gordon Smith, Eldridge Ross, Francis Spain, August Kammer. (8 5 1 2 12-4).
MM
1937
Lontoo
Nyt se sitten tapahtui! Ensi kertaa kaksi päänäyttämöä olivat noin 11000 katsojaa vetäviä halleja; Wembley ja Harringay. Ja ne vastasivat aivan täysin keskivertoa nykyliigahalleja. Osallistuneet joukkueetkin majoitettiin Dorchester Hoteliin. Norja debytoi näissä kisoissa ja Ole Brodal teki maan ensimmäisen maalin. Tällä kertaa USA oli poissa AAU:n sisäisten ristiriitojen takia.
Ison-Britannian kahden passin kanadalaiset tekivätkin selvää jälkeä. Takeena oli Daveyn ja Brenchleyn maalit semifinaalissa Sveitsiä vastaan. Sitten heitä vastaan tulikin oikea Kanada. Kimberley Dynamiters oli ensimmäinen länsikanadalainen Allan Cup voittaja. Joka voitti lopulta MM:n, vaikka olikin tiukoilla Sveitsin kanssa semifinaalissa (2-1). Sivistyneet lontoolaiset osoittivat Kanada-Iso-Britannia-ottelun 3-0-tuloksen jälkeen suosiotaan heittämällä kentälle appelsiininkuoria. Ehkäpä heille oli järkyttävää nähdä joukkueessa pelanneitten ”sakujen” määrä. Joukkueen varsinainen maalivahti oli Swede Hornqvist, joka loukkaantui näytösottelukiertueen alussa auto-onnettomuudessa.
Pronssiottelusta puuttui Gustav Jaenecke Saksasta, mutta hän olisi tuskin yksin pärjännyt Sveitsiä vastaan. Niinpä Ni-ketjuna tunnettu ”svissien” supervitja teki neljä maalia. Numerot 6-0 Sveitsille kertonevat, millainen ottelu oli. Suomen Lontoon suurlähettiläs kunnioitti läsnäolollaan MM-turnausta. Mainittakoon, että Ruotsille tämä turnaus lienee ollut kaikkein heikoin kautta aikojen. Mutta, pohjoisimmat pohjoismaat siis saivat kaikki edustuksensa. Näihin aikoihin Neuvostoliitossa oltiin vasta tutustumassa pohjoisamerikkalaiseen lajiin.
Kanada: Ken Campbell, Eric Hornqvist; Thomas Almack, Frederick Botterill, William Burnett, Jack Forsay, George Goble, James Kemp, Douglas Kiever, Paul Kozak, Ralph Redding(12), Harry Robertson, Gordon Wilson, Hugo Mackie, Art Mackie. (9 9 0 0 60-4).
2. Iso-Britannia: Jimmy Foster, Scotty Milne; Jimmy Anderson, Alex Archer, Edgar Brenchley(10), James Chappell, John Coward, Gordon Dailley, John Davey, Carl Erhardt, Goldie, Jimmy Kelly, Paul MCPhail, Norm McQuade, N.McJohnKilpatrick, Archibald Stinchcombe, Bob Wyman. (9 8 0 1 50-3)
3. Sveitsi: Albert Künzler; Christian Badrutt, Ferdinand Cattini(8), Hans Cattini, Albert Geromini, Arnold Hirtz, Max Keller, Charles Kessler, Herbert Kessler, Heini Lohrer, Beat Rüedi, Richard Torriani(8). (8 4 1 3 27-12).
1938
Praha
Ja Tsekkoslovakia sai komealle tekojääradalleen jälleen MM-turnauksen! Myöhemmin tänä vuonna maa, kiitos erään Hitlerin, jaettiinkin sitten kahtia. Mutta maailmansodan esityrskyissä tsekit kuitenkin voittivat aivan kuin pilkallaan pronssiottelun juuri saksalaisia vastaan. Ja kohtalon ivana tämä turnaus oli saksanjuutalaistaustaisen Rudi Ballin viimeinen MM-turnaus saksalaisten riveissä. Tsekkoslovakian riveissä puolestaan tehtiin myös kansallista historiaa: LTC Praha –nimiseen aikakauden eurooppalaiseenkin mahtiseuraan tullut slovakki Ladislav Trojak sai ensimmäisenä kansallisuutensa edustajana MM-mitalin. Kolmannessa käymässään arvoturnauksessa.
Kanadaa edustanut Sudbury Wolves puolestaan osoitti, että vaahteranlehtisetkään eivät olleen aivan jumalia. Alkusarjassa Ruotsi hävisi vaivoin 2-3. Wolves oli juniorijoukkue, ja korvasi Kanadaa edustamaan valitun Sudbury Tigersin jonka pelaajat katosivat ammattilaissarjoihin. USA puolestaan teki tämän ajan pohjoisamerikkalaisen pohjanoteerauksen. Joukkue pelasi semifinaalit maalisuhteella 0-3. Ja jäi sijoille 6-7. Näin maa, joka aiemmin oli jäänyt mitalitta vain osallistumatta turnaukseen. Unkari, tällöin lupaava Keski-Euroopan maa, venyi Kanadaa vastaan 1-1 tasapeliin semifinaalissa.
Maan tällöistä tasoa osoittanee, että maa ylsi 1934 EM-pronssille. Ja on hyvä tietää, että muuan Ladislaus Rona oli myöhemmin kaikkien aikojen ensimmäinen ulkomaalaisvahvistus Suomen sarjoissa, Kiffenissä 1940-luvun alussa. Tosin hän ei tullut pelillisistä syistä, vaan ehkäpä ajalle tyypillisesti oltuaan hieman eri mieltä hallituksensa kanssa. Iso-Britannia venyi vielä kanadalaisineen MM-hopealle, mutta jo seuraavan vuoden kisassa he luovuttivat kesken semifinaalisarjan. Syynä lienee ollut mahdottomuus päästä jatkoon. Finaalissa Gerry Davey teki yhden maalin Isolle-Britannialle, mutta sitä ennen oli Reg Chipman tehnyt kaksi maalia sekä Pat McReavy yhden. NHL:ään jatkanut Gordie Bruce teki turnauksessa kolme maalia.
Kanada: John Coulter, Mel Allbright; Johnny Godfrey, Buster Portland, Archie Burnie; Pearcy Allen(5), Gordie Bruce, Reg Chipman, Roy Heximer, Fred Marshall, Pat McReavy, Jimmy Russell, Glen Sutherland. (7 6 1 0 17-6).
2. Iso-Britannia: James Foster, Reg Merrifield; Alexander Archer, James Chappell, Gordon Dailley, Gerry Davey(9), Pete Halford, Jimmy Kelly, Archibald Stinchcombe, Pete Woozley, Bob Wyman. (8 6 1 1 27-8).
3. Tsekkoslovakia: Bohumil Modry; Alois Cetkovsky, Jarda Cisar, Antonin Houba, Oldrich Hurych, Drahos Jirotka, Zdenek Jirotka, Oldrich Kucera, Josef Malecek, Jan Michalek, Frantisek Pacalt, Frantisek Pergl, Jaroslav Pusbauer, Ladislav Trojak(3). (7 4 1 2 9-6).
1939
Basel, Zürich
Ja näin se sitten tapahtui! Zürichin Dolderin ja Baselin Margarethenparkin tekojääratojen prameissa puitteissa (jälkimmäisen vetäessä 16000 katsojaa) Suomi teki siis debyyttinsä. Muuten homma sujui kuin tyypillisellä debytantilla, mutta: USA oli pinteessä suomalaisten kanssa kaksi erää johtaen vain 1-0. Kiitos tästäkin kuuluu maalivahti Ed Maelle (kyllä, suomalainen tausta). Sitten jenkkien rutiini ratkaisi homman ja Suomi hävisi 0-4. Mutta oli kuulemma muutamasta tolppalaukauksesta kiinni, että olisi tullut sensaatio. Pelattaessa sijoituksista huomattiin herrasmiessäännöt: niihin sovittiin italialaisten ja hollantilaisten kanssa vaihtopelaajat pelaamaan. Mutta: ko. maat toivat kuitenkin tähtensä.
Allan Cupin voittanut Trail Smoke Eaters Kanadasta tuli ensimmäisenä MM-joukkueena puhtaassa seurapaidassa voittamaan tittelin. Ja saavutti samalla arvostetuimman maailmansotien välisen ajan maailmanmestarin aseman. Mm. Anatoli Tarasovin esikuva oli nimenomaan tämä Kanadan joukkue. Joukkueen kanssa erittäin hyvää pataa oli Tsekkoslovakiaa vuodesta 1936 valmentanut Mike Buckna. Hän sattui olemaan kanadanslovakki, ja Trailista kotoisin. Kanadalaisten ainoa miinusmaali oli tsekkejä vastaan. Ottelu päättyi 2-1, kun puolustaja Tom Johnston huolimattomuuttaan laukaisi kiekon omaan verkkoon!
Ruotsi ei osallistunut näihin kisoihin. Ja muutenkin Ruotsin jääkiekolla ei mennyt järin hyvin: vuonna 1931 lentokonehalliin tehdyn tekojääkaukalon putkisto siirretiin Tukholman stadionille vuonna 1938. Ja ensisijaisesti jääpalloa varten. Näin lupaava alku vaikutti kuihtuneen. Mutta… Näitten kisojen jälkeen sitten alkoivatkin isommat kisat ja kansainvälinen toiminta rajoittui muutamaan satunnaisesti pelattuun otteluun.
Kanada: Duke Scodellaro, Buck Buchanan; Mickey Brennan, Joe Benoit, Ab Cronie, Bunny Dame(9), Jimmy Haight, Benny Hayes, Tom Johnston, Dick Kowcinak, Johnny McCreedy, Jimmy Morris, Mel Snowdon. (8 8 0 0 42-1).
2. USA: Ed Maki; Ralph Dondi, Leonard Saari, Spencer Wagnild, Thomas Leaky, Ed Nickolson, Al Van, Pud Quirk(9), Dick Maley, Art Bogue. (9 7 0 2 25-8).
3. Sveitsi: Hugo Müller, Albert Künzler: Christian Badrutt, Ferdinand Cattini(12), Hans Cattini, Reto Delnon, Dürst, A.Geromini, Franz Geromini, Charles Kessler, Herbert Kessler, Heini Lohrer, Beat Rüedi, Richard Torriani, Trauffer. (10 7 1 2 51-13).
14. Suomi: Lars Blom, Teuvo Castren; Erik Hedman, Seppo Jaakkola, Henry Lindahl, Kalevi Sutinen; Holger Granström(3), Klaus Hagström, Kalevi Ihalainen, Pentti Lappalainen, Olof Nyholm, Erkki Rintala, Ronald Sarnasto, Edmund Sjöberg, Risto Tiitola (5 0 0 5 5-25).
Vuosikymmenen parhaat:
Maalivahti: Art Puttee (Kanada 1931)
Puolustaja: Sam McCallum, Ward McVey (Kanada 1931)
Hyökkääjä: Richard Torriani (Sveitsi 1930-39).
Vuosikymmenen joukkue: USA 1933
Mitalit:
Kanada 8-2-0
USA 1-4-1
Iso-Britannia 1-2-1
Sveitsi 0-1-3
Saksa 0-1-2
Tsekkoslovakia 0.0-2
Itävalta 0-0-1
1940-luku
1940-luku oli luonnollisesti sodasta toipumisen aikaa. Ja reaalisosialismin tuleminen tuntui tunnelmina mm. Tsekkoslovakian MM-turnauksessa. Niinpä olojen parantamiseen ja osallistujamäärän kasvattamiseen ei ollut ihmeemmin varoja ja aikaa. Suomi suoritti toisen tulemisensa MM-tasolle ja tästä alkoi suomalaisessa jääkiekossa uusi kausi: Suomen joukkueet olivat käytännössä 1960-luvun puoliväliin Hämeen maajoukkueita. Suomalaisen jääkiekon Bostonin, Hämeenlinnan ja Montrealin, Tampereen, pelaajat olivat selvä enemmistö: vain Unto Viitala tuli vakituisesti kyseisen alueen ulkopuolelta tämän ja tulevankin vuosikymmenen edustusjoukkueessa.
MM 1947
Praha
Toisen maailmansodan jälkimainingeissa alkoivat sitten jatkot MM-kuvioille! Ensimmäistä kertaa Pohjois-Amerikan edustus arvokisakiekossa oli USA:n varassa. Kanadan oli tarkoitus lähettää Allan Cup voittaja Calgary Stampeders, mutta joukkueen kieltäydyttyä korvaajaa ei löydetty. Kanadan amatööriliitto CAHA käytti tilannetta hyväkseen valtataistelussaan kansainvälisen liiton kanssa. USA:ssa oli puolestaan riitoja kahden eri jääkiekkoliiton välillä. Niinpä koottiin kompromissijoukkue näitä kisoja silmälläpitäen. Ehkä tämä osaltaan selittää USA:n varsin keskinkertaisen menestyksen.
Itse kisoissa Tsekkoslovakia luuli jo jääneensä kotona hopealle, kun eräs Ericsson teki kaksi maalia maan verkkoon. Ruotsalaisetkin luulivat jo tulleensa maailmanmestareiksi. Mutta eräs Wurm luikerteli maalissa ja Wurmbrandt sekä Winger tekivät Itävallalle 2-1 voiton. Ja niinpä Ruotsilla oli tuomisinaan Stavanicelta 1947 a.d. ”vain” hopea. Itävalta puolestaan lienee harmitellut paljon, että MM-pronssistaan huolimatta he jäivät ilman EM-mitalia. Sveitsi nuorennettuine joukkueineen voitti eurooppalaiset, itävaltalaiset USA:n. Tsekit ilmeisestä syystä kansoittivat kesken Ruotsi-Itävalta –ottelua puolityhjän katsomon. Ja ilmeisenä kiitoksena tsekit lähettivät keskellä liittoutuneiden vyöhykettä sijainneeseen maahan rautateitse vaunullisen hiiliä ja makeisia. Itävaltalaiset lähetti matkaan tuhatpäinen joukko. Itävalta puolestaan näki mitalin viimeistä kertaa.
Kisojen erikoisin juttu tapahtui belgialaisille. Heidän maalivahtinsa olivat joutuneet erinäisten sattumusten johdosta jäämään maahansa. Ja kun paikalla ei ollut muita, koulutettiin pikavauhtia mukana kulkenut fani pelipaikalle. Hänelle uskoteltiin, että kudit eivät ole kovin vaarallisia. Jahn Milon ainoa ottelu kansainvälisessä jääkiekossa päättyi sitten varsin vaarallisesti. Ruotsalaiset voittivat 24-1. Tämän jälkeen Belgia ei ole A-tasolla esiintynytkään.
Tsekkoslovakia: Bohumil Modry, Zdenek Jarkovsky; Frantisek Pcalt, Miroslav Slama, Jousef Trousilek, Miroslav Pokorny, Vilbald Stovik, Ladislav Trojak, Vladimir Zabrodsky(29), Stanislav Konopasek, Vaclav Rozinak, Josef Kus, Vladimir Bouzek, Karel Stibor, Jaroslav Drobny). (7 6 0 1 85-10).
2. Ruotsi: Arne Johansson, Charles Larsson; Åke Andersson, Sigvard Boström, Rolf Ericsson, Hans Hjelm, Erik Johansson, Rune Johansson, Gunnar Landelius, Lars Ljungman(20), Birger Nilsson, Holger Nurmela, Åke Olsson, Bror Pettersson, Rolf Pettersson. (7 6 0 1 55-15).
3. Itävalta: Josef Wurm, Alfred Huber; Franz Csöngey, Fritz Demmer(14), Reinhold Egger, Egon Engel, Walter Feistritzer, Adolf Hafner, Oskar Nowak, Hans Schneider, Willibald Stanek, Friedrich Walter, Helfried Winger, Rudolf Wurmbrandt, Hans Zehetmayer. (7 5 0 2 49-32).
Olympia/MM
1948
Sankt Moritz
Ja näin jatkettiin Olympian elvyttämistä! Järjestelyt olivat kuin suoraan Aku Ankan taskukirjasta: järjestäjät pitivät toimitsijamäärän ja kustannukset samalla tasolla kuin vuonna 1928. Väliä hällä, vaikka osanottajamäärä ja lajikirjo olivat kasvaneet. Niinpä urheilijat itse toimivat toimitsijoina ja kentänhoitajina. Yksi asia sentään oli hoidettu: Jäästadion oli remontoitu todella kunnollisesti. Pitihän palkintoseremonioille olla kunnon kulissi.
Ja jälleen pohjoisamerikkalaiset olivat kisojen väriläiskät kaukalossa ja sen ulkopuolella. Kanada ei aikonut lähettää joukkuetta, mutta Ilmavoimien esikunnan taitava upseeri Sandy Watson kasasi omin luvin porukan. Esimiesten siunaama joukkue avasi harjoitusottelut todella surkeasti. Ja jostain syystä ottawalaiset lähettivät joukkueen matkaan ”mitä helvettiä te siellä teette”-tunnelmissa. Joukkueella oli onnea onnettomuuksissakin; Dick Ballin saatua keuhkoinfektion tilalle tuli onnenkauppaa maan paras amatöörimaalivahti Murray Dowey. USA:n liittoriidat puolestaan saavuttivat huippunsa: USA:n olympiakomitea lähetti oman joukkueensa, AHA omansa. Lopulta toinen oli avajaisissa, toinen kisoissa. Mainittakoon, että ammattilaisuudesta syytetyn AHA:n joukkueen pelaajissa oli enemmän amatöörejä kuin USOC:n vastaavassa.
Sveitsiläisten joukkueen nestori oli Bibi Torriani. Joka vannoi olympiavalan ja esiintyi olympiajoukkueessa samoin kuin 20 vuotta aikaisemmin. Hän teki näissä kisoissa myös viimeiset arvokisamaalinsa. Kanadaa vastaan pelatussa ottelussa sveitsiläiset osoittivat fair play-henkeä heittämällä kaikkea lumipalloilla. Kanadan joukkue vastasi sotilaallisen täsmällisesti: voitto 3-0 ja olympiakultaa maalisuhdeparemmuudella tsekkeihin.
Kanada: Murray Dowey, Hubert Brooks (Dick Ball); Frank Dunster, Roy Forbes, Andy Gilpin, Ross King, Andre Laperriere, Louis Lecompte, Pete Leichnitz, Orval Gravelle, Patrick Guzzo, Wally Halder(21), Ted Hibberd, George Mara, Ab Renaud, Reg Schroeter. (8 7 1 0 69-5)
2. Tsekkoslovakia: Bohumil Modry, Zsdenek Jarkovsky; Vladimir Bouxzek, Jaroslav Drobny, Premysl Hajny, Stanislav Konopasek, Miroslav Pokorny, Vaclav Rozinak, Miroslav Slama, Karel Stibor, Vilem Stovik, Ladislav Trojak, Josef Trousilek, Vladimir Zabrodsky(21). (8 7 1 0 80-18)
3. Sveitsi: Hans Bänninger, Reto Perl; Alfred Bieler, Heinrich Boller, Ferdinand Cattini, Hans Cattini, Hans Dürst, Walter Dürst, Emil Handschin, Heini Lohrer, Werner Lohrer, Gebhard Poltera, Ulrich Poltera(12), Beat Rüedi, Otto Schubiger, Richard Torriani, Hans-Martin Trepp. (8 6 0 2 67-21).
MM 1949
Tukholma
Ja Ruotsikin sai sitten ensi kertaa Pohjoismaihin MM-kisat! Tukholman stadionin tekojäällä sattui yleisöryysis, joka vaati sairaalahoitoa, kun Kanada-Ruotsi –ottelun pyöröportit jumiutuivat. Tanskalaiset puolestaan jumiutuivat aivan ensimmäisessä MM-ottelussaan: he joutuivat nöyrtymään 0-47 –numeroilla Kanadaa edustanutta Sudbury Wolvesia vastaan. Osasyy suden suuhun joutumiseen oli epäilyt vaahteranlehtisten mustan pörssin toiminnasta maaotteluiden yhteydessä. Vielä suurempi oli varusteiden puutteellinen taso. Tanska hävisi kaikille. Tosin viimeiset ottelut olivat luovutusvoittoja mm. Suomea vastaan. Mutta Jörgen Hviid ehti sentään tehdä Tanskalle sen historian ensimmäisen MM-maalin.
Itse karsintojen jälkeisessä ylemmässä loppusarjassa sitten Tsekkoslovakia toi ensimmäisen fair play:llä saadun MM-tittelin Eurooppaan. Takeena oli voitto Kanadasta 3-2. Ruotsikin venyi tasapeliin 2-2 sekä Sveitsi 1-1. Itävalta puolestaan alkoi veteraaneineen hiipua, kuten USA:n Bruce Matherin tekemät viisi maalia maiden keskinäisessä ottelussa osoittavat. USA puolestaan hiipui pohjoisnaapuriaan vastaan sen verran, että Kanada nousi lopulta hopealle. USA:n liittotilanne vakiintui kun uusi AHAUS perustettiin.
Suomen paluu oli surkea numeroiden valossa: tappiot 1-12 Ruotsille sekä 2-19 Tsekkoslovakialle karsinnoissa. Mutta kuitenkin tulivat avausvoitot Norjasta 7-3 sekä Belgiasta 17-2. Tsekit hävisivät jenkeille Jack Rileyn maaleilla 0-2. Mutta saivat kuitenkin MM-tittelin. Tsekkoslovakian maailmanmestarit kommarit lähettivät suolakaivoksiin loikkausepäilyjen vuoksi. Paitsi erään Zabrodskyn…
Tsekkoslovakia: Bohumil Modry, Josef Jirka; Vladimir Bouzek, Augustin Bubnik, Miloslav Charouzd, Premusl Hajny, Vladimir Kobranov, Stanislav Konopasek(12), Jiri Macelis, Zdenek Marek, Frantisek Mizera, Oldrich Nemec, Cenek Picha, Vaclav Rozinak, Josef Trousilek, Frantisek Vacovsky, Vladimir Zabrodsky. (7 6 0 1 46-14).
2. Kanada: Robert Mills, Al Picard; Jimmy Russell, Tom Russell, Don Stanley, Joe DiBastiani, Don Munro(10), Ray Bauer, Bud Hashey, Joe Tergeson, Emile Gagne, Barney Hillson, Bill Dimock. (7 4 2 1 74-10)
3. USA: Dick Bittner, Pat Finnegan; Art Crouse, Dan Crowley, Charlie Holt, Milt Johnson, Russ Johnson, Gerry Kilmartin, Bruce Mather(19), Jack Riley, Bill Thayer, Norman Walker, Al Van, Al Yurkewicz. (8 5 0 3 59-22).
7. Suomi: Unto Viitala, Juhani Linkosuo; Matti Rintakoski, Toivo Hellen, Ossi Kauppi, Esko Tie, Paul Väinjärvi; Aarne Honkavaara(6), Keijo Kuusela, Loft Nasib, Kalle Havulinna, Matti Karumaa, Rauni Laine, Eero Salisma, Nils Nummelin, Tuomo Pohjavirta. (4 3 02 32-36 (Tanskan luovuttaessa Suomi tuomittiin voittajaksi luvuin 5-0)).
Vuosikymmenen parhaat:
Maalivahti: Bohumil Modry (Tsekkoslovakia 1947-49)
Puolustaja: André Laperriere (Kanada 1948)
Hyökkääjä: Vladimir Zabrodsky (Tsekkoslovakia 1947-49)
Vuosikymmenen joukkue: Tsekkoslovakia 1949
Mitalit:
Tsekkoslovakia 2-1-0
Kanada 1-1-0
Ruotsi 0-1-0
Itävalta 0-0-1
Sveitsi 0-0-1
USA 0-0-1
1950-luku
Tällä vuosikymmenellä sitten tuli politiikka kunnolla mukaan urheiluun. Ja melkeinpä pelkkä omin luvin vessaan meneminen oli joko lännen tai kommarien provokaatio. Neuvostoliitto oli sensaatiomaisesti mukaantulostaan huolimatta vielä vain onnekas oppipoika. Mutta tulevaisuudessa Pohjoisimmankin Amerikan oli panostettava kunnolla edustuskiekkoiluun ja katkaistava seurajoukkueperinne. Suomi alkoi nyt todella kansainvälistyä kiekkoilussaan. Ja Häme oli edelläkävijä olosuhteiden puolesta hankkimalla maahan ensimmäisen tekojääradan. Ja Suomen joukkue oli vielä tukevasti Hämeen maajoukkue.
MM 1950
Lontoo
Ja näin urheilussa tapahtui Lontoossa: 1948 kesäolympialaisissa mm. painiareenana toiminut Empress Hallin musiikkihalli sai nyt kunnian toimia toisena jääkiekon MM-hallina. Tsekit oli MM-menestyksen kunniaksi korjattu lentokentältä suolakaivoksiin. Tosin Jaroslav Drobny onnistui keplottelemaan itsensä sosialistisesta realismista kapitalistiseen utopiaan. Hän jätti palaamatta Gstaadin tennisturnauksesta. Ja myöhemmin hän päätyi egyptiläisenä Wimbledoniin 1954. Niinpä Länsi-Kanadan aluemestari voitti komeasti tittelin. Ja paukutti ikään kuin wanhan hyvän 1920-luvun kunniaksi karsinnoissa Belgiaa vastaan numerot 33-0. Muutenkin tämä joukkue osoitti tasonsa kokonaismaalisuhteella 88-5. Mutta tämä Mercurys jäi kuitenkin selvästi kaksi vuotta myöhemmin hitusen keskinkertaisemman Edmonton Mercurysin varjoon…
Ruotsi romahti totaalisesti voittaen loppusarjassa vain Norjan. Ja Norjalla meni tässä vaiheessa todella lupaavasti A-tasolla. Iso-Britannia teki historiaa kokoamalla joukkueen, jossa pelasi vain isobritannialaisia. Tosin jotkuthan voivat sanoa, että virallisesti Kanada on vieläkin osa Isoa-Britanniaa… Ja jälleen yleisö osoitti brittiläistä sivistyneisyyttä: kun Forbes ajettiin pois kentältä ruotsalaisen Axbergin kolhimisen takia, niin kamaa lenteli jäälle yhdeksän tuhannen ihmisen voimin.
Ja entäs Suomessa: erään kansanlaulajan mukaan: ”Kunnei rahat, riitä, j-lauta”. Tämä oli sitä aikaa, jolloin Suomen Jääkiekkoliitto kuului köyhiin lajiliittoihin. Tosin Honkavaara käväisi näihin aikoihin Kanadassa. Reissu, joka kohotti hyödytti ja innosti suomalaista jääkiekko enemmän kuin mikään muu vähään aikaan…
Kanada: Jack Manson, Wilburn Delaney; Harry Allen, Marsh Darling, John Davies, Robert Davis, Robert Dawe, Don Gauf, Doug Kilburn, Leo Lucchini(11+9), Doug McAuley, Ab Newsome, Al Purvis, Don Stanley, Pete Wright, Nassic Young. (7 7 0 0 88-5)
2. USA: Dick Desmond, Bernie Burke; Al Van, Bob Frick, Bob Graizinger, Jim Pleban, John Gallagher, Bun Trombley(12+3), John McIntyre, Buzz Johnson, Prince Johnson, Bruce Gardiner, Robert Rompre, Sam Pohling, Byrne. (7 5 0 2 49-29).
3. Sveitsi: Häns Bänninger, Martin Riesen; Alfred Bieler, Heinrich Boller, Othmar Delnon, Reto Delnon, Walter Dürst, Emile Golaz, Emil Handschin, Werner Härter, Hans Heierling, Wilhelm Pfister, Gebhard Poltera, Ulrich Poltera(17+4), Martin Riesen, Silvio Rossi, Alfred Streun, Hans-Martin Trepp). (7 4 0 3 57-46).
1951
Pariisi
Sitten Seinen rannoille lähti Suomen joukkue! Ehkäpä mannermaisilla naisilla oli osuutta asiaan. Ja luonnonjäitten hengityshöyryt vaihtuivat hallin tupakansauhuun. Nimittäin yleisöllä: ottelut pelattiin vapaasti tupakoitavassa hallissa. 14000 katsojaa vetänyt halli tosin vastasi olosuhteiltaan 1970-luvun surullisenkuuluisaa Porin vastaavaa. Hallin nimi oli luonnollisesti Palais des Sports. Itse kisoissa oli esillä tulevan vuoden suomalaiset lätkätraumat pahimmillaan: hopealle sijoittuneen Ruotsin Bengt Larsson teki hattutempun. Muu joukkue hoiteli lopputulokseksi 11-3. Iso-Britanniaa vastaan suomalaiset johtivat kahden erän jälkeen 3-2. Mutta briteille(?) tuomitun rankkarin jälkeen tuli tappio 3-6. Se tiesi ensimmäisten mahdollisten EM-mitalien menoa. Laihana lohtuna MM-nelonen (ja EM-kolmonen) Norja hävisi Suomelle 0-3.
Kanadalla tuli jälleen Länsi-Kanadan mestari, nyt nimeltään Lethbridge Maple Leafs. Joukkue oli tyypillinen ylemmän keskitason pohjoisamerikkalainen seuramaajoukkue. Suomalinen lehdistö kiinnitti huomiota maalivahti Carl Sorokoskeen.
USA Bates –nimisine seuramaajoukkueineen ajautui pahimmalle haaksirikolleen tähän mennessä. Hävittyään kaksinumeroisesti maaotteluita Ruotsille ja jopa Suomelle tämä joukkue selvisi A-sarjassa juuri ja juuri kunnialla kuudenneksi. Mutta tämän jälkeen USA on tiettävästi tullut aina kootulla maajoukkueella kisoihin. Pohjoisnaapurillaan tämä vei pitempään.
Näissä kisoissa siirryttiin urheilullisempaan linjaan pelaamalla alusta loppuun erillinen A- ja B-sarja. Kuitenkin myös B-tasolla saatiin suuria tappioita aikaiseksi: Ranska voitti Belgian 10-0. Sveitsille tämä oli viimeinen todellinen mitalitason suoritus. Tämän turnauksen jälkeen maalikuningas Uli Poltera ketjukaverinsa Treppin kanssa loisti, mutta joukkueen yleistaso veti B-sarjaan.
Kanada: Carl Sorokoski, Mallie Hughes; Norman Gray, Jim Malacko, Don Vogan, Tom Wood, Whitey Rimstad(pelaajavalmentaja), Stan Obodiac(10), Mike Roth, Bill Chandler, Bill Flick, Benny Flanagan, Hector Negrello, Bill Gibson, Jackie McLean, Andrew Milroy, Bert Knibbs, Lou Siray. (6 6 0 0 62-6)
2. Ruotsi; Lars Svensson, Arne Johansson; Åke Andersson, Hans Andersson, Stig Andersson, Stig Karlsson, Rolf Ericsson, Erik Johansson, Gösta Johansson(8), Rune Johansson, Yngve Karlsson, Bengt Larsson, Åke Lassas, Börje Löfgren, Lars Pettersson, Sven Thunman. (6 4 1 1 33-14)
3. Sveitsi: Hans Bänninger, Jean Ayers; Emil Handschin, Hans Heierling, Otto Schläpfer, Emile Golaz, Walter Dürst, Hans-Martin Trepp, Gebhard Poltera, Ulrich Poltera(8), Freddy Bieler, Wilhelm Pfister, Reto Delnon, Gian Bazzi, Güggenbühl. (6 4 1 1 28-12)
7. Suomi: Matti Naapuri, Unto Viitala; Esko Tie, Eero Saari, Matti Rintakoski, Jukka Wuolio, Ossi Kauppi, Pentti Isotalo; Matti Karumaa(3), Aarne Honkavaara, Keijo Kuusela, Christian Rapp, Kalle Havulinna, Lofti Nasib, Pentti Isotalo, Teuvo Takala, Kauko Mäkinen, Yrjö Hakala. (6 1 0 5 15-37).
Olympia/MM
1952
Oslo
Ja kaksien hallikisojen jälkeen palattiin tekojäälle – tai oikeastaan Jordal Amfi oli komea avojäähalli! Lisäksi pelattiin osa otteluista luonnonjäällä. Suomikin pääsi viimeinen kahden yrityksen jälkeen tosi toimiin olympiakiekossa. Kanadan sanotaan valinneen joukkueen vuoden 1950 MM-meriiteillä ja ennen kaikkea managerin sponsoroinnin ansiosta. Ilmeisesti kuitenkin vuoden 1951 kohtuullisella Allan Cup –amatöörimenestykselläkin oli pieni osuutensa. Näin Edmonton Mercurys pääsi edustamaan Kanadaa ja vei olympiakultaa viimeisenä amatööriseurana. Sattumoisin joukkueen manageri omisti autokaupan Edmontonissa. Ja se oli erikoistunut myymään Ford Mercuryä.
USA pelotteli muut joukkueet hopealle. Nimittäin muut joukkueet saivat vähemmän jäähyjä kuin kolme ”parasta” jenkkiä yhteensä. Tosin ilman naapuriapua tasapelin 3-3 muodossa kanukkeja vastaan jenkit olisivat jääneet neljänsiksi. Ruotsi vei olympiapronssin uusintaottelussa tasapisteisiin päättyneen runkosarjan jälkeen. Kuvioihin palannut Tsekkoslovakia piti uusintaa tietenkin poliittisena provokaationa. Aivan kuin puolalaisetkin puolalaisperäisen jenkkipelaajien jutunheittoa. Hjalliksella meni lujaa; kyseessä oli pikaluistelija ”Hjallis” Andersen, Norja.
Suomalaiset valmistautuivat todella lyhyellä varoitusajalla luonnonjäätilanteen takia. Tähän nähden leijonat pelasivat todella hyvin sijoittuen seitsemänneksi. Lisämausteena mainittakoon, että A-sarjassa oli vain yksi luonnonjäillä pelaava maa. Sveitsiläisten supertähdet U.Poltera ja H.-M.Trepp tekivät 11 maalia mieheen. Mutta joukkue ei enää yltänyt läheskään vastaavalle tasolle. Länsi-Saksana palannut Saksa oli yhden miehen varassa. Markus Egen teki 9 maalia, kaikki em. olivat kymmenen joukossa. Suomella ei ollut yhtäkään kyseisessä ryhmässä. Ehkäpä leijonilla oli hieman tasaisempi joukkue… Siitäkin huolimatta, että vielä tässä vaiheessa tuli svisseille tappio 0-12.
Kanada: Eric Patterson, Ralph Hansch; William Dawe, John Davies, Allan Purvis, Don Gauf, Robert Meyers; Bill Gibson(15), Davis Miller, Robert Dickson, George Abel, Frank Sullivan, Gordon Robertson, Louis Secco, Robert Watt, Tom Pollock. (8 7 1 0 71-14)
2. USA: Dick Desmond, Don Whiston; Robert Rompre, Joe Czarnota, Al Van, Gerry, Kilmartin; Arnold Oss(7), Ken Yackel, Cliff Harrison, John Mulhearn, Andre Gambucci, Ruben Bjorkman, Len Ceglarski, Jim Sedin, John Noah. (8 6 1 1 43-21)
3. Ruotsi: Lars Svensson, Thord Flodqvist; Rune Johansson, Åke Andersson, Göte Almqvist, Lasse Björn, Sven Thunman; Göte Blomqvist(9), Sven Johansson, Gösta Johansson, Lars Pettersson, Hans Öberg, Stig Tvilling, Hans Tvilling, Erik Johansson, Holger Nurmela. (8 6 0 2 48-19).
7. Suomi: Unto Wiitala, Pekka Myllylä; Jukka Wuolio, Eero Saari, Ossi Kauppi, Pentti Isotalo, Christian Rapp(5), Keijo Kuusela, Lauri Silvan, Aarne Honkavaara, Eero Salisma, Matti Karumaa, Yrjö Hakala, Erkki Hytönen, Kauko Mäkinen, Esko Rekomaa, Matti Rintakoski. (8 2 0 6 21-60).
MM
1953
Zürich, Basel
Hallissa ja tekojääradalla!!! Näissä kisoissa tuli sitten Ruotsin ensimmäinen MM-titteli, ja tietenkin ruotsalaisesti: edellisvuoden neljästä parhaasta oli mukana Ruotsi. USA:lla oli kärhämä Sveitsin jääkiekkoliiton kanssa, joskin pääsyy poisjääntiin olivat matkakustannukset. Ja sveitsiläiset toivottivat kaikki amerikkalaisjoukkueet epätervetulleiksi MM:n ulkopuolella. Luonnollisesti vaahteranlehtiset jäivät jenkkien tueksi pois kisoista. Lisäksi CAHAN, maan amatöörijääkiekkoliiton puheenjohtaja kommentoi tiivistetysti seuraavaa: ”Me kulutetaan vuosittain 10 000 dollarin 40:een otteluun täysillä areenoilla. Ja sitten meitä mollataan aiheetta meidän pelityylistä!” Sanottakoon, että Neukkulan debyytti siirtyi vielä vuodella erään Bobrovin loukkaantumisen vuoksi.
Tsekit tulivat toki kisoihin. Mutta sitten sattui, että pressa Gottwald kuoli. Ja edessä oli kotiinpaluu. Sattumoisin tsekit olivat hävinneet Ruotsille. Ruotsi pelasi ensimmäisen tittelinsä kuitenkin melkoisen suomalaisesti; saksalainen Poitsch teki neljä maalia ruotsalaisia vastaan. Ruotsalaista oli kuitenkin, että he voittivat 8-6. Sveitsin viimeinen mitalin arvoinen tähtihetki oli sattumoisin A-sarjalaisten kaksikertaiseksi sarjaksi muutetussa pippalossa Hans-Martin Treppin ratkaiseva maali. Svissien supertähdetkin siis väsyivät.
Suomalaiset jatkoivat aloittamallaan linjalla: MM-debyytti oli siirtynyt kolmella vuodella. Olympiadebyytti kahdellatoista. Ja nyt sitten ilmeisesti: Mitalidebyytti oli siirtyvä kolmellakymmenelläviidellä vuodella. Jotkut voisivat väittää, että jonkun Hjallis Harkimon olisi pitänyt syntyä kolmekymmentä vuotta aikaisemmin…
Ruotsi: Thord Flodqvist, Hans Isaksson; Åke Andersson, Hans Öberg, Rune Johansson, Sven Thunman, Göte Almqvist, Lasse Björn; Sigurd Bröms, Göte Blomqvist, Gösta Johansson, Erik Johansson, Sven Johansson(8+2), Hans Andersson, Stig Andersson, Stig Carlsson, Rune Pettersson. (4 4 0 0 38-11)
2. Länsi-Saksa: Alfred Hoffmann, Ulrich Jansen; Martin Beck, Anton Biersack, Karl Bierschel, Bruno Gutowski, Kurt Sepp, Xavier Unsinn, Georg Guggemos, Otto Brandenburg, Markus Egen, Walter Kremerschof, Fritz Poitsch(5+2), Dieter Niess, Karl Enzler, Hans Rampf. (4 1 0 3 17-26)
3. Sveitsi: Hans Bänninger, Martin Riesen; Miggi Handschin, Rudolf Keller, Silvio Rossi, Armin Schütz, Otto Schläpfer, Walter Dürst, Hans-Martin Trepp, Gebi Poltera, Uli Poltera, Gian Bazzi, Michael Wehrli, Francis Blank, Otto Schubiger(1+3), Mudry. (4 1 0 3 9-27).
1954
Tukholma
Ja niin saapuivat Tukholman tekojäälle nuo hassut neukut panssarivaunukypärissään! Ja voittivat B-tasoa olleen Lyndhurst Motorsin onnenkauppaa heidän kolmen ensimmäisen pistesijan kiistatta tämän osoittaessa (1. Maurice Galand, 2. Eric Unger, 3. John Petro, kaikki Kanadasta). Lyndhurst Motors oli CAHAn valinta, koska se oli itärannikon joukkue. Parempiakin joukkueita olisi ollut tulossa. Itärajan takana lajiin oli tutustuttu vähin erin vuosien 1932-39 mittaan ja sarjatoiminta piti aloittaa Neuvostoliitossa kaudella 1941-42, mutta kun oli nämä isommat kisat… Niin todellisena alkuna voidaan pitää liigan aloittamista 1946-47. Kun viisikymmentäluvun lopulla alkoi ilmestyä ensimmäisiä nykyaikaisia muovikypäriä, niin ne muistuttivat noita hassuja neukkujen…
USA ja Kanada sopivat vuorottelevansa kisoissa, ja näissä kisoissa oli Kanadan vuoro. Vuorottelu-ideasta kuitenkin luovuttiin naiden kisojen jälkeen. Ja Ruotsi osoitti ensimmäisellä kotijäällä saavutetulla MM-mitalillaan, ettei edellisvuosi ihan sattuma ollut. Suomi puolestaan alkoi jo osoittaa kynsiään häviämällä tiukan kamppailun jälkeen Ruotsille vain 3-5. Mainittakoon, että maailmanmestarien ensimmäinen pistemenetys oli kuitenkin varsin ruotsalainen; swedut pelasivat neukkuja vastaan lumisateessa 1-1. Kuin enteenä tulevasta suomalaisesta supertähdestä: neuvostoliittolainen Shuvalov aiheutti kakkosia vastustajille, erityisesti kanadalaisille, alituisella virnistelyllä otteluissa.
Suomi siis näytti tulevia Ruotsia vastaan. Mutta muuten suomalaisten homma oli entisenlaista, kuutonen jopa Länsi-Saksankin takana. Tosin varsinainen supertähti oli poissa kenttäpelistä. Mutta tuli olemaan olennaisen tärkeä kentän takana. Puolaa vastaan 1953 Aarne Honkavaaralta oli murtunut kohtalokkaasti nilkka…
Neuvostoliitto: Nikolai Putshkov, Grigori Mkrtyrjan; Alfred Kutshevsky, Gendrikh Sidorenkov, Dmitri Ukolov, Aleksander Vinogradov, Pavel Zhiburtovich; Jevgeni Babitsh, Vselodov Bobrov(8+1), Mihail Bytskov, Aleksei Guryshev, Nikolai Hlystov, Aleksander Komarov, Juri Krilov, Valentin Kuzin, Viktor Shuvalov. (7 6 1 0 37-10)
2. Kanada: Don Lockhart, Gavin Lindsay; Tom Campbell, Doug Chapman, Hal Fiskari, Tom Jamieson, Russ Robertson; Earl Clements, Maurice Galand(16+4), Norman Grey, Bob Kennedy, John Petro, George Sayliss, John Scott, Bill Shill, Vic Sluce, Eric Unger. (7 6 0 1 59-12).
3. Ruotsi: Thord Flodqvist, Hans Isaksson; Göte Almqvist, Lasse Björn, Åke Lassas, Sven Thunman; Åke Andersson, Göte Blomqvist, Stig Karlsson, Erik Johansson, Gösta Johansson, Sven Johansson(7+2), Holger Nurmela, Hans Öberg, Rolf Pettersson, Hans Tvilling, Stig Tvilling. (7 5 1 1 30-18).
6. Suomi: Esko Niemi, Unto Viitala; Ossi Kauppi, Panu Ignatius, Olli Knuutinen, Matti Lampainen, Matti Rintakoski; Esko Rekomaa(4), Teuvo Takala, Christian Rapp, Rainer Lindström, Lauri Silvan, Yrjö Hakala, Aarno Hiekkaranta, Erkki Hytönen, Teppo Rastio, Reino Rautanen. ( 7 1 1 5 12-52).
1955
Krefeld, Düsseldorf, Köln, Dortmund
Näin monta paikkakuntaa ja vain kaksi jäähallia! Kölnin areenan ja Krefeldin Niederrheinin ulkopuolella pelattiin ilmeisen vanhentuneilla tekojääradoilla! Neukkujen edellisvuoden onni oli saanut kunnon kanukit suuttumaan; Toronto Maple Leafsin johtaja Conn Smythe oli tarjonnut seuraansa jopa pelaamaan neukkuja vastaan. Hänellä olisi ollut tähän kokemusta vuoden 1928 38-0 maalisuhteella olympiakultaa voittaneen joukkueen managerina. Mutta aika ei ollut vielä kovin kypsä tällaisille ratkaisuille. Niinpä ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen Kanada lähetti Allan Cupin voittaneen amatöörijoukkueen. Tosin Penticton Veesin pelaajista kymmenen oli sattumoisin entisiä ammattilaisia. Joukkueella oli omat sponsorinsa, muun muassa paikallinen meijeri. Se lähetti lentorahtina joukkueelle joka päivä tonkallisen maitoa…
Ja tämä kanadalaisjoukkue osoitti suuntaviivat maan edustuskiekkoilulle melkoiseksi aikaa: annos poliisimaista rymykiekkoa ja taitokiekkoa siinä sivussa. Ottelussa, joka ilmapiiriltään sai jostain syystä kolmannen maailmansodan tuntua, Kanada voitti lopulta 5-0. Ja jotkut ovat sanoneet, että se olisi voinut voittaa 10-0. Maan parlamentissa jopa keskeytettiin istunto lopputuloksen selvitessä. Pentictonin kaksitoistatuhatta asukasta aloittivat ilmeisin syin karnevaalin. Neukut ottivat lopputuloksen todella rauhallisesti: Jevgeni Babitsch heitti luistimensa hotellin ikkunasta.
Suomalaiset pelasivat surkeimman A-tason turnauksensa sijoittumalla yhdeksänneksi. Saattaa olla, että ensimmäinen voitto hiipuneesta suuruudesta Sveitsistä ei siinä pippalossa lohduttanut. Ja jälleen tuleva valmentaja onnettomuuden kautta: Seppo Liitsolan ura loppui reisiluun murtumaan.
Kanada: Ivan McLelland, Don Moog; Hal Tarala, George McAvoy, Kevin Conway, George Taggarth; Bill Warwick(13), George McIntyre, Doug Kilburn, Grant Warwick, Jack McDonald, Jim Fairburn, Mike Shabaga, Don Berry, Bernie Bathgate, Jack Middleton. (8 8 0 0 66-6).
2. Neuvostoliitto: Nikolai Putshkov, Grigori Mktyrjan; Dimitri Ukolov, Iva Tregubov, Alfred Kutshevski, Nikolai Sologubov, Pavel Zibutovitsh; Aleksei Guryshev(7), Viktor Shuvalov, Valentin Kuzin, Juri Krilov, Aleksander Uvarov, Nikolai Hlystov, Jevgeni Babitsh, Mihail Bytshkov, Vselodov Bobrov, Aleksander Komarov. (8 7 0 1 39-14)
3. Tsekkoslovakia: Jiri Ganzl, Jan Endek; Karel Gut, Stanislav Basilek, Jan Lidral, Jan Kasper, Vaclav Bubnik; Vlastimil Bubnik(17), Vladimir Zabrodsky, Slavomir Barton, Vaclav Pentucek, Oldrich Sedlak, Vlastimil Hajsman, Bronislav Danda, Miroslav Reiman, Jiri Sekyra, Mihail Vidlak. (8 5 1 2 63-22).
9. Suomi: Esko Niemi, Unto Wiitala; Panu Ignatius, Teppo Rastio, Matti Lampainen, Matti Rintakoski, Esko Tie; Yrjö Hakala(5), Esko Rekomaa, Aarno Hiekkaranta, Erkki Hytönen, Rainer Lindström, Teuvo Takala, Seppo Liitsola, Lenni Lainesalo, Christian Rapp, Matti Sundelin. (8 1 0 7 16-72).
Olympia/MM
1956
Cortina de Ampezzo
Onnella sodasta säilynyt kuvakorttikaupunki talviurheilukeskuksineen järjesti talviolympiakisat. Ja merkittävin uudistus kisoja varten Maion Stadionin muuttaminen komeaksi avojäähalliksi. Mutta onnettomuus onnettomuudessa tuli tekniikan myötä: televisio. Katsojamäärät jäivät odotettua pienemmiksi. Ehkä korkeilla hinnoillakin oli osuutta.
Turnauksen hannu hanhet olivat jälleen neukut. He voittivat kanadalaiset 2-0. Ja Kitchener Waterloo Flying Dutchmen ei saanut Allan Cupinsa jatkeeksi edes olympiahopeaa. Kanadan etelänaapurin puolustaja John Mayasich teki hattutempun ja USA voitti 4-1. Niinpä nykyaikaisen jääkiekon kotimaa jäi ensimmäisen kerran pronssille. Tosin kanadalaiset eivät olleet tottuneet pelaamaan tekojäällä. Kanadassa kun amatöörihuipullakin oli pelattu jäähalleissa jo 1930-luvulla. Karsinnoissa kuitenkin vaahteranlehtisillä häikäisivät jäällä vain pelaajat, ei aurinko. He hoitelivat suhteellisen nopeasti menneeksi suuruudeksi muuttuneen Itävallan wanhanaikaisilla numeroilla 23-0. Pronssiporukan pojasta polvi parani; maalivahti Denis Brodeurin lapsi – muuan Martin – hoiteli myöhemmin maalivahdin urakallaan Kanadalle kunniaa takaisin…
Mainittakoon vielä, että vaikka ruotsalaiset olivat saaneet aikaiseksi komean avojäähallin Johanneshoviin, he pelasivat penkin alle. Neukut olivatkin jo saaneet jäähallinsa; paikalliset asianharrastajat olivat tehneet talkoilla moskovalaiseen lastenpuistoon tekojään. Siinä ei ollut katsomoa eikä edes kaukaloa. Se oli kymmenen kertaa kaksitoista metriä ja katettu kesäisin jään sulamisen estämiseksi sotilasteltalla. Mutta näiden kisojen jälkeen oli hieman eri puitteet… Suomella oli eipäs-juupas kausi menossa olympiakiekossa. Tosin kisoissa nähtiin tavallaan suomalaishuippu Willard Ikolan tullessa palkituksi parhaana maalivahtina…
Neuvostoliitto: Nikolai Putshkov, Grigori Mktyrjan; Nikolai Sologubov, Jevgeni Babitsh, Viktor Shuvalov, Vselodov Bobrov(9+2), Ivan Tregubov, Alfred Kutshevski, Dimitri Ukolov, Valentin Kusin, Aleksei Guryshev, Juri Pantjuhov, Viktor Nikiforov, Gendrich Sidorenkov, Juri Krylov, Aleksander Uvarov. (7 7 0 0 40-9)
2. USA: Willard Ikola, Don Rigazio; Rick Rodenheiser, Daniel McKinnon, Edward Sampson, John Matchefs, Richard Meredith, Richard Dougherty, Kenneth Purpur, John Mayasich(7+3), Bill Cleary, Wellington Burnett, Wendell Anderson, Eugene Campbell, Gordon Christian, Welden Olson, John Petroske. (7 5 0 2 33 -16)
3. Kanada: Denis Brodeur, Keith Woodall; Floyd Martin, Howard Lee, Arthur Hurst, John McKenzie, James Logan(7+5), Paul Knox(7+5), Donald Rope, Byrle Klinck, William Colvin, Gerald Theberge, Alfred Horne, Charles Brooker, George Scholes, Robert White, Kenneth Laufman. (8 6 0 2 56-12).
MM
1957
Moskova
Ja näissä puitteissa pelattiin ensimmäistä kertaa Neukkulassa! Luzhnikin jäähalli oli pramea ja veti tässä vaiheessa 15000 katsojaa. Mutta kommunistinen vaatimattomuus vei finaalin Lenin –stadionille. Ja siitä seurasi lyömätön MM-katsojaennätys: finaalia katsoi huikeat 55000 katsojaa. Vasta 2000-luvulla amerikkalaisella nöyryydellä pelattu yliopisto-ottelu vei Neuvostoliitto-Ruotsin paikan kaikkien aikojen katsotuimpana otteluna. Se veti 75000 katsojaa. Ehkäpä tämä viimeinen osittain luonnonjäällä pelattu MM-turnaus vaikutti sillä tavoin, että Neuvostoliitto sai seuraavan kerran kisat vasta 1973. Nyt Ruotsi vei kuitenkin MM-tittelin erittäin ruotsalaisesti: Eilert Määtän syöttö kimmahti neukkupakin luistimesta omaan maaliin ja toi swedujen MM-titteliin tarvitseman 4-4 tasapelin.
Itse kisoihin ei sitten tullut pohjoisamerikkalaisia. USA jäi pois ilmeisesti muutaman muunkin maan kanssa protestina Unkarin kansannousulle. Kanadalle se oli vain tekosyy, ja oikeat ongelmat koskivat maan sisäsisiä karsintoja. Mutta voihan olla, että taustalla oli myös ennakkoluuloja järjestäjien puolueettomuudesta. Niinpä ensimmäistä kertaa A-tasolla esiintyi Japani. Ja joukkueen pelaajat totesivat kahdeksantoista kertaa ”very good” ruotsalaisille. Tämä liittyi maiden keskinäisen ottelun lopputulokseen (18-0).
Suomikin meni mukaan peräti kahden päivän valmistautumisajalla. Mutta esitys oli kuitenkin paras siihen mennessä. Voitto tuli kaikista muista paitsi kolmesta parhaasta ja niistäkin tsekkejä vastaan tuli kohtalainen lopputulos. Suomi hävisi vain 0-3. Mutta tästä se sitten vasta alkoi: tämän jälkeen suomalaiset osallistuivat jokaiseen arvokisaan. Välillä kommervenkeilläkin. Ja tästä lähtien Suomi oli oleva vähemmän ja useammin enemmän kuuden parhaan joukossa.
Ruotsi: Thord Flodqvist, Yngve Kasslind; Lasse Björn, Vilgot Larsson, Hans Svedberg, Roland Stolz; Nisse Nilsson(10+6), Ronald Pettersson, Ehrling Lindström, Eilert Määttä, Sven Johansson, Hans Öberg, Lars-Erik Lundvall, Sigurd Bröms, Walter Olen, Hans Eriksson. (7 6 1 0 62-11).
2. Neuvostoliitto: Nikolai Putshkov, Jevgeni Jerkin; Nikolai Sologubov, Ivan Tregubov, Gendrich Sidorenkov, Pavel Zibutovitsh, Vitali Kostarev; Konstantin Loktev(11+7), Aleksei Guryshev, Venjamin Aleksandrov, Aleksander Tsherepanov, Nikolai Hlystov, Jevgeni Babitsh, Vselodov Bobrov, Aleksander Uvarov, Vladimir Grebennikov. (7 6 1 0 77-9)
3. Tsekkoslovakia: Karel Straka, Jiri Kulicek; Karel Gut, Frantisek Tikal, Stanislav Sventek, Stanislav Bacilek, Jan Kasper; Miroslav Vlach(9+2), Slavomir Barton, Vilem Vaclav, Miroslav Binc, Vaclav Pantucek, Jiri Pokorny, Miroslav Cacek, Frantisek Vanek, Ladislav Grabovski, Bohumil Prowek. (7 5 1 1 66-9).
4. Suomi: Esko Niemi, UntoWiitala; Mauno Nurmi, Matti Lampainen, Olli Knuutinen, Erkki Koiso, Aki Salonen; Yrjö Hakala(5+5), Teppo Rastio, Jorma Salmi, Voitto Soini, Matti Sundelin, Erkki Hytönen, Risto Aaltonen, Esko Luostarinen, Raimo Kilpiö, Pertti Nieminen. (7 4 0 3 28-33).
1958
Oslo
Ja nyt pelattiin MM-turnaus viimeisen kerran kokonaan tekojääradalla! Jordal Amfille tuli, näki ja voitti kaikkien aikojen arvostetuin seuramaajoukkue Kanadasta: Whitby Dunlops. Tämän Allan Cup –voittajan kotikaupungin suurimman työnantajan nimen saa kukin arvata tykönään. Mukaan palasi nyt myöskin USA, joskin vähemmän näyttävästi. Ja näissä MM-kisoissa kävi Norjalle vähän lahtelaisesti: lupaavat esitykset vuoden 1950(6.), 1951(4.), 1952(8.) ja 1954(7.) MM- ja Olympiaturnauksissa päättyivät tähän A-sarjan esitykseen. Aivan ilmeisesti syystä Jordal Amfi katettiin vasta 1972.
Whitbyläiset voittivat armottomalla karvaamisella neukut 4-2, ja pronssille yltäneen Ruotsin 10-2. Mutta se oli pientä verrattuna suomalaisten saamaan hyiseen kyytiin: 0-24. Suomalaiset siis avustivat omalta osaltaan huomattavasti kanukkien pistepörssin neloisvoittoa. Sattumoisin Suomen tähdet olivat tästä ottelusta huilissa. Mutta vastineeksi suomalaiset pistivät toisen pohjoisamerikkalaisjoukkueen lujille. Jenkit voittivat ottelun 4-2. Mutta suomalaiset voittivat puolestaan laukaisutilaston 40-13. Eli vaahteranlehtisten hurjasta painostuksesta huolimatta kaksi vuotta aiemmin Hämeen Tampereelle pystytetty Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen tekojäärata alkoi näyttää merkitystään. Ja ottelutulokset suurimpia vastaan olivat siedettävämpiä kuin aiemmin: vaikka neukut voittivat vielä 10-0, niin Ruotsi vain 2-5 ja tsekit 1-5. Selviä numeroita, mutta ei enää Suomen alkajaisturnausten kanadalais-hämäläislukujen linjalla.
Suomalaiset muistelevat näitä kanadalaisia isoina jässiköinä, joiden naamalla ei hymy viihtynyt. Mutta aika kultaa muistot. Nimittäin kyllä Connie Broden ja kumppanit hymyilivät valokuvien perusteella ainakin tietyssä tilanteessa: maalin tehtyään. Suomen maajoukkueessa oli ensi kertaapelaaja Pohjanmaalta: Eino Pollari Kokkolasta. Kari Aro tuli myöhemmin plajon paremmin tunnetuksi Koho-Tuote Oy:stä.
Kanada: Roy Edwards, John Henderson; Ted O’Connor, Harry Sinden, Jean-Paul Lamirande, Alf Treen; Connie Broden(12+7), Jack McKenzie, Bob Attersley, Sid Smith, Tom O’Connor, Charlie Burns, Bus Gagnon, George Gosselin, George Samolenko, Sandy Air. (7 7 0 0 82-6)
2. Neuvostoliitto: Nikolai Putshkov, Jevgeni Jerkin; Ivan Tregubov, Dimitri Ukolov, Gendrich Sidorenkov, Nikolai Sologubov, Alfred Kuzevski; Venjamin Aleksandrov(4+10), Konstantin Loktev, Vladimir Elizarov, Juri Kopilov, Aleksander Tsherepanov, Juri Krilov, Juri Krylov, Juri Pantjuhov, Nikolai Hlestov, Aleksei Guryshev, Valentin Bistrov. (7 6 0 1 24-15)
3. Ruotsi: Thord Flodqvist, Rune Gudmundsson; Roland Stolz, Lasse Björn, Hans Svedberg, Vilgot Larsson, Gert Blomé; Sven Johansson(7+7), Carl-Göran Öberg, Nisse Nilsson, Ronald Pettersson, Sigurd Bröms, Göte Westerlund, Lars-Erik Lundvall, Erling Lindström, Hans Öberg, Karl-Sören Hedlund. (7 5 0 2 46-22).
6. Suomi: Esko Niemi, Juhani Lahtinen; Matti Lampainen, Erkki Koiso, Mauno Nurmi, Pasi Vuorinen; Raimo Kilpiö(2+1), Heino Pulli, Teppo Rastio, Yrjö Hakala, Pertti Nieminen, Eino Pollari, Jorma Salmi, Voitto Soini, Esko Luostarinen, Kari Aro, Erkki Hytönen. (7 1 1 5 9-51).
1959
Praha
Ja nyt se sitten tapahtui! Suomi vei ensimmäistä kertaa joltain todella suurelta pisteen. Ja millaisella pelillä: kirimällä 1-4 johdosta 4-4 tasapeliin. Kyseessä oli lohkokarsinta Ostravassa. Ja vastassa sattui olemaan muuan Ruotsi. Mutta sitten olikin tulevien vuosien ilmiö esillä samalla kertaa: Suomi hävisi viimeisen ottelunsa Italialle. Mutta tie ylempään loppusarjaan oli kuitenkin varmistettu. Siellä sitten mainittavin saavutus olikin valitettavasti pelkästään 1-2 –tappio ruotsalaisille. Onneksi swedut jäivät puolestaan neljänneksi.
Kanadaa edusti jälleen amatöörimestari. Kyseinen seura oli tällä kertaa Belleville McFarlands. Ajan tavan mukaan joukkueessa oli liuta menneitä ja tulevia NHL-pelaajia. Tämän joukkueen riveistä kuuluisin oli myöhemmin mm. Montreal Canadiensissä ja St. Louis Bluesissa loistanut Red Berenson. Joka oli juuri ennen kisoja täyttänyt 19 vuotta. Tämä joukkue kuvannee kaksinaista suhtautumista Kanadaan: toisaalta IIHF on nimennyt joukkueen Flying McFarlandsiksi, toisaalta joukkuetta on samassa lauseessa arvostettu pelaamisesta ja arvosteltu tappelemisesta. Pikkuseikkana mainittakoon, että alkulohkon Tsekkoslovakia-ottelussa pakki Al Dewsbury istui ensimmäisessä erässä jäähyllä 18 minuuttia. Joukkueen pelaajat muistelevat pukeutuneensa alkukarsintojen aikaan pelikamppeisiin hotellissa ennen bussikyytiä halliin, tosin karsintapaikkakunnalla…
Voittamalla jo mestaruutta juhlineet vaahteranlehtiset 5-3 nyt Prahan talvipalatsiksi muuttuneessa hallissa 15000 katsojan edessä tsekit varmistivat tasapisteet jenkkien kanssa. Ja samalla paremmalla maalisuhteella MM-pronssin.. Ehkä kyseessä oli hiukan Kanadan ja USA:n suomi-ruotsi-henkeä…
Kanada: Gordon Bell, Roy Edwards; Jean-Paul Lamirande, Floyd Crawford, Al Dewsbury, Maurice Benoit; Ike Hildebrand, Barton Bradley, Wayne Brown, Lou Smrke, John McLellan, Pete Conacher, Denis Boucher, Red Berenson(9+4), George Gosselin, Paul Payette, Davey Jones, Fiori Goegan. (8 7 0 1 60-9)
2. Neuvostoliitto: Nikolai Putshkov, Jevgeni Jerkin; Nikolai Sologubov, Ivan Tregubov, Nikolai Snetkov, Dimitri Ukolov, Gendrich Sidorenkov; Konstantin Loktev, Venjamin Aleksandrov, Juri Pantjuhov, Juri Krylov, Aleksei Guryshev, Viktor Prjasnikov, Igor Dekonski, Jevgeni Groshev(6+4), Viktor Jakusev, Juri Baulin. (8 7 0 1 44-15).
3. Tsekkoslovakia: Vladimir Nardchal, Jiri Kulicek; Karel Gut, Frantisek Tikal, Rudolf Potsch, Jan Kasper, Stanislav Bacilek; Jan Starsi, Karol Fako, Miroslav Vlach, Jaroslav Volf, Josef Golonka(7+4), Jaroslav Jirik, Bohumil Prosek, Frantisek Vanek, Josef Cerny. (8 5 0 3 46-22).
6. Suomi: Esko Niemi, Juhani Lahtinen; Matti Haapaniemi, Erkki Koiso, Matti Lampainen, Kalevi Numminen, Aaro Nurminen; Raimo Kilpiö(5+3), Teppo Rastio, Jorma Salmi, Yrjö Hakala, Juhani Wahlsten, Jouni Seistamo, Heino Pulli, Pertti Nieminen, Esko Luostarinen, Unto Nevalainen. (8 1 1 6 20-44).
Vuosikymmenen parhaat:
Maalivahti: Nikolai Putshkov (Neuvostoliitto 1954-59)
Puolustaja: Jean-Paul Lamirande (Kanada 1958-59), Nikolai Sologubov (Neuvostoliitto 1954-59)
Hyökkääjä: Bill Warwick (Kanada 1955).
Vuosikymmenen joukkue:
Kanada 1958.
Mitalit:
Kanada 6-1-1
Neuvostoliitto 2-4-0
Ruotsi 2-1-3
USA 0-3-0
(Länsi-)Saksa 0-1-0
Sveitsi 0-0-3
Tsekkoslovakia 0-0-3
1960-luku
Tällä vuosikymmenellä täyskatettu jäähalli vakiintui perinteeksi. Ja Euroopan maista jopa Suomen saavuttaessa Kanadan tason maan viimeinen amatöörimaajoukkue teki historiaa. Jäämällä neljäntenä maalisuhteessa miinukselle. Tosin sitä edeltäneet seuramaajoukkueet saivat runsaita matkakorvauksia… Neukkujen näyttäessä suunta MM-Olympiatasolla Tampere oli suomalaisen jääkiekon edelläkävijä ensimmäisine jäähalleineen. Ja Nyky-Suomen New York teki vuosikymmenen lopuksi Rangersit tuottamalla hämäläisesti valmistuneessa hallissaan päteviä rivipelaajia sekä hankkimalla tähdet muualta. Sama tyyli jatkuu pääkaupunkiseudulla varsin suuressa määrin nykyäänkin…
Olympia/MM
1960
Squaw Valley
Ja tästä tämä nykyinen pikkukaupunki sai alkunsa! Vuonna 1948 sinne ei ollut edes tietä. Vuonna 1952 laaksossa oli yksi hiihtohissi, ravintola ja muutamia mökkejä ilmavoimilta ostettuina. Kun Squaw Valleyn ehdokkuus KOK:ssa meni läpi, niin viidessä vuodessa luotiin se Intiaanivaimon Laakso, jonka tämän ajan urheiluhullut muistavat. Tämä silloinen melkein asumaton laakso on nykyään viidensadan asukkaan kaupunki, joka elää talviurheilulla. Laakson omistaja oli multimiljonääri Cushing. Talviolympialaisten järjestelykomitean puheenjohtaja oli muuan multimiljonääri Cushing.
Ja pääareenana toimi Blythe Arena. Joka aloitti sattuman kauppaa olympiaturnausten pitämisen täyskatetuissa halleissa. Nimittäin… sään lämpenemisen vuoksi avohalli katettiin tilapäisesti kokonaan, läpinäkyvän verhon peittäessä avopäädyn. Näillä kentillä Suomi hankki kaikkien aikojen suurimman voittonsa Australiasta numeroin 19-2 ja samalla kertaa ensimmäisen positiivisen maalisuhteen. Tosin supervoitto tuli harjoitusoloissa ulkokentällä… Kun Suomen OK ei ensin halunnut lähettää joukkuetta, mutta lätkäyleisöltä kerätty kolehti muutti mielet. Ja niinpä joukkue lähti sen verran reilusti myöhässä kehiin, että menestystä parhaassa A-ryhmässä ei tullut. Mutta tämän jälkeen ei Suomea ole sitten B-tasolla nähty!
USA sijoittui edellisissä kotikisoissaan tuntemattomalla opiskelijajoukkueella hopealle neljän joukkueen kisassa. Mutta nyt tasokkaammassa kisassa tuntemattomalla opiskelijajoukkueella kultamitalille. Kitchener Waterloo Flying Dutchmen tuli kisaan Kanadana, koska valmentaja Bobby Bauer halusi hyvityksen edelliselle ”töpilleen” 1956.
USA: John McCartan, Larry Palmer; John Kirrane, John Mayasich, Rod Paavola, Bill Christian, Bob Cleary, Paul Johnson, Robert McVey, Eugene Grazia, Tom Williams, Richard Meredith, Richard Rodenheiser, Weldon Olson, Bill Cleary(7+7), Roger Christian, Edwyn Owen.
(7 7 0 0 48-17)
2. Kanada: Don Head, Harold Hurley: Harry Sinden, Joh Douglas, Darryl Sly, Maurice Benoit, George Samolenko, Bob Attersley, Fred Etcher(9+12), Cliff Pennington, Bob Forhan, Robert McKnight, Floyd Martin, Kenneth Laufman, Don Rope, James Connelly, Bob Rousseau. (7 6 0 1 55-15)
3. Neuvostoliitto: Nikolai Putshkov, Jevgeni Jerkin; Nikolai Sologubov, Juri Baulin, Nikolai Karpov, Gendrich Sidorenkov, Alfred Kutschevski, Venjamin Aleksandrov(7+5), Aleksander Almetov, Konstantin Loktev, Mihail Bytshkov, Vladimir Grebennikov, Juri Tsitsinov, Jevgeni Groshev, Viktor Jakushev, Viktor Prjasnikov. (7 4 1 2 40-23)
7. Suomi: Juhani Lahtinen, Esko Niemi; Kalevi Numminen, Yrjö Hakala, Matti Lampainen, Erkki Koiso; Raimo Kilpiö(9+3), Jouni Seistamo, Heino Pulli, Pertti Nieminen, Esko Luostarinen, Teppo Rastio, Juhani Wahlsten, Voitto Soini, Jorma Salmi, Kalevi Rassa, Seppo Vainio. (6 3 1 2 51-23).
MM
1961
Geneve, Lausanne
Tämä oli sitten se ensimmäinen kerta, kun jääkiekon MM-turnaus televisioitiin Suomessa. Ja mikä oli televisioitaessa: enteenä vuosikymmenen lopun SUURISTA voitoista leijonat pelasivat ruotsalaisia, tsekkejä ja neukkuja (olosuhteetkin tosin avittivat viimeisessä) vastaan erinomaisesti kaksi erää. Jenkitkin saivat yhden erän kovan vastuksen, jopa kanukitkin. Mainittakoon sweduja vastaan leijonien johto kolmannen erän lopuille 4-3, lopputulos oli 4-6.
Kanadaa edusti Allan Cupin hävinnyt Trail Smoke Eaters. Ja vei MM-tittelin viimeisenä seuramaajoukkueena. Ja vain Tsekkoslovakia piti piinaa yllä johtamalla kolmannen erän viidennelletoista minuutille. Sitten Hugh McIntyre purjehti kentän läpi 1-1. Kanukit voittivat neukut selvästi 5-1. Kanadan maalivahti Seth Martin palkittiin parhaana maalivahtina, NHL:ssäkin ollut Claude Cyr palkittiin luukkumiehenä. Tsekit tiputtivat Neuvostoliiton jälleen pronssille. Neukut osoittivat fair play –henkeä teilaamalla Jan Starsin pelikyvyttömäksi. Tämä kun oli tehnyt ottelun kaksi ensimmäistä maalia. Neukut kirivät kyllä 2-4 –johtoonkin, mutta lopulta 4-6 tappio tiesi heikompaa sijoitusta. Kisat pelattiin viimeistä kertaa tekojäällä. Kekseliäät sveitsiläiset jäädyttivät paikallisen maauimalan. Ja näin Lausannessa pelaajat näyttivät enemmän kisaturisteilta kuin turistit itse; liian kirkkaan jään takia joukkueet pelasivat aurinkolasit päässä. Genevessä oli jäähalli pleksilaidoin.
Ja jälleen pelattiin pelin politiikkaa. Kun länsisaksalaiset kieltäytyivät pelaamasta Itä-Saksaa vastaan tämän lipun mallin takia, tuomittiin Itä-Saksa voittajaksi 0-5. Mainittakoon, että Länsi-Saksan lain mukaan itäläisten lipussa ollut harppi ja vasara oli lipun pilaamista. Mahtoiko katsomossa olla nykymallisia fanilippuja?
Kanada: Seth Martin, Claude Cyr; Darryl Sly, Harry Smith, Don Fletcher, George Ferguson, Robert Christofoli; Jackie McLeod(10+2), Dave Rusnell, Harold Jones, Hugh McIntyre, Michel Legace, Walt Peacosh, Cal Hockley, Norm Lenardon, Ad Tambellini, Robert Kromm. (7 6 1 0 45-11)
2. Tsekkoslovakia: Josef Mikolas, Vladimir Nardchal; Jan Kasper, Stanislav Sventek, Frantisek Gregor, Rudolf Potsch, Jaromir Bünter; Vlastimil Bubnik(5+4), Miroslav Vlach, Jiri Dolana, Jan Starsi, Vaclav Pantucek, Josef Cerny, Bohumil Prosek, Ludek Bukac, Frantisek Vanek, Zdenek Kepak. (7 6 1 0 33-9).
3. Neuvostoliitto: Vladimir Tshninov, Viktor Konovalenko; Gendrich Sidorenkov, Ivan Tregubov, Aleksander Ragulin, Nikolai Sologubov; Boris Majorov(7+10), Vjatseslav Starsinov, Konstantin Loktev, Venjamin Aleksandrov, Nikolai Snetkov, Aleksander Almetov, Jevgeni Majorov, Viktor Jakushev, Viktor Tshiplakov, Vladimir Jursinov. (7 5 0 2 51-20).
7. Suomi: Juhani Lahtinen, Isto Virtanen; Kalevi Numminen, Jorma Suokko, Matti Haapaniemi, Erkki Koiso, Mauno Nurmi; Raimo Kilpiö(5+1), Teppo Rastio, Anssi Salonen, Pertti Nieminen, Esko Luostarinen, Jouni Seistamo, Timo Ahlqvist, Pentti Hyytiäinen, Seppo Vainio, Jorma Rikala. (7 1 1 5 19-43).
1962
Colorado Springs
Ja jälleen pelattiin mieluummin politiikkaa kuin jääkiekkoa! Koska itäsakut olivat vailla viisumia, jäi Neuvostoliitto protestina pois ensimmäisestä pohjoisamerikkalaisesta MM-turnauksesta. Kumma kyllä, Tsekkoslovakia teki samoin. Moskovan 1957 tavoin paikattiin puuttuvat maat nostamalla edellisten kisojen B-huippuja hetkeksi parhaaseen A-ryhmään. Niinpä Suomi otti ja hävisi Isolle-Britannialle 5-7 johdettuaan parhaimmillaan 4-2. Isossa-Britanniassa oli tällöin noin viisisataa kiekkoilijaa. Ehkäpä suomalaisten vaatetus oli unohtunut Chicagon ja Denverin välille…
Luonnollisesti nämä kisat voitti sitten Ruotsi. Kanadaa edustanut Allan Cup –voittaja Galt Terriers nimesi nämä maailmanmestarit fair play –henkisesti ”cry babiesiksi”. USA piti tämän MM-pronssinsa myötä pienen tauon maailmanmestaruusmitaleissa. Broadmoor World Arena aloitti lopullisesti täyskatettujen hallien arvokisat. Mainittakoon, että Colorado Springs oli talviurheilukeskus. Sattumalta hotellin, jossa joukkueet majoittuivat, omisti Thayer Tutt. Hän oli sattumoisin myös Kansainvälisen jääkiekkoliiton tärkeitä vaikuttajia.
Vaikka Suomi hävisikin Isolle-Britannialle, niin muuten Suomi oli kisojen selvä nelonen. Ja samalla tuli ensimmäinen mitali, EM-hopea. Mainittakoon, että norjalaiset saivat samantien EM-pronssia. Näiden kisojen jälkeen alettiinkin sitten hakea Suomeen jonkin aikaa sitä SUURTA mitalia…
Ruotsi: Lennart Häggroth, Kjell Svensson; Bertil Karlsson, Bert-Ola Nordlander, Roland Stolz, Gert Blomé, Nils Johansson; Nisse Nilsson(12+6), Ulf Sterner, Sven Johansson, Anders Andersson, Per-Olof Herdin, Eilert Määttä, Ronald Pettersson, Lars-Erik Lundvall, Leif Andersson. (7 0 0 671-10).
2. Kanada: Harold Hurley, John Zofiak; Harry Smith, Ted Maki, Jack Douglas, Bill Mitchell, Bob Robertson; Jackie McLeod(5+7), Joe Malloy, Floyd Martin, Bill Wylie, Robert McKnight, Tod Sloan, Bobby Brown, Joe Hogan, Bob Mader, Don Rope. (7 6 0 1 58-12).
3. USA: Mike Larson, Jim Logue; John Mayasich, Brian McKay, Tom Martin, Gordie Tuttle; Paul Coppo(9+7), Dick Roberge, Reggie Meserve, Jackie Poole, Oskar Mahle, Don Hall, Roger Christian, Bill Christian, Herb Brooks, Ken Johansson, Bill Daley. (5 0 2 54-23).
4. Suomi: Juhani Lahtinen, Risto Kaitala; Kalevi Numminen, Jarmo Wasama, Jorma Suokko, Matti Lampainen; Heino Pulli(8+3), Seppo Nikkilä, Mauno Nurmi, Teppo Rastio, Jouni Seistamo, Matti Keinonen, Rauno Lehtiö, Juhani Wahlsten, Pertti Nieminen, Pentti Hyytiäinen, Kari Aro. (7 3 0 4 32-42).
1963
Tukholma
Ja tätä se Ruotsin puolueettomuus teetti; nyt olivat koolla jälleen kaikki MM-huiput. Tästä myöskin alkoi neukkujen todellinen edustuskiekkoilun valtakausi. Aseena oli totaalinen joukkuepeli. Nyt Allan Cup –voittajana mukaan tullut Trail Smoke Eaters päätti samoissa kisoissa Kanadan valtakauden. Jotenkin tätä ensimmäisenä kanadalaisjoukkueena mitalitta(4.) jäänyttä porukkaa ei muisteta sillä tavoin kuin kaupungin vuoden 1939 ja varsinkaan vuoden 1961 maailmanmestareita.
Ja nyt ruotsalaiset sitten järjestivät viimein kisat katon alla! Ja aika hämäläisellä tahdilla. Johanneshovin avohalli rakennettiin vuonna 1955, ja Lindköping ehti ennen tukholmalaisia tekemään ensimmäisen Ruotsin todellisen jäähallin 1958. Marraskuussa 1962 sitten Johanneshovi katettiin. Ja se sai kunnian järjestää MM-kiekkoa vielä vuonna 1981. Tre Kronor voitti neukut 2-1, mutta… tällä kertaa ei käynyt sitten kovin ruotsalaisesti: Neukut voittivat Kanadan riittävästi 4-2. Ja Neuvostoliitto hallitsi MM- ja Olympiakiekkoa vaatimattomat yhdeksän vuotta putkeen.
Suomi näytti nyt, että paikka maailmankiekkoilun kuudentena saattoi edellisvuonna sittenkin olla sattumaa. Aivan aluksi leijonat voittivat USA:n ensimmäistä kertaa arvokisatasolla vaatimattomasti 11-3. Mutta sitten Suomi tössi sakujen kanssa: 3-2 –johto lopulta kääntyi länttä vastaan 4-4 tasapeliksi. Ja itäsakuja vastaan Suomi pelasi täyden nollapelin. Tosin DDR voitti 1-0. Maalisuhdematematiikalla leijonat kuitenkin saavutti viidennen sijan. Leijonillekin siis saattoi joskus käydä ruotsalaisesti…
Neuvostoliitto: Viktor Konovalenko, Viktor Zaitsev; Eduard Ivanov, Aleksander Ragulin, Viktor Kuzkin, Vitali Davidov, Nikolai Sologubov; Vladimir Jursinov(5+7), Vjatsheslav Starsinov, Aleksander Almetov, Venjamin Aleksandrov, Boris Majorov, Stanislav Petusov, Juri Volkov, Viktor Jakushev, Jevgeni Majorov, Juri Paramoskin. (7 6 0 1 50-9).
2. Ruotsi: Kjell Svensson, Lennart Häggroth; Roland Stolz, Nils Johansson, Bert-Ola Nordlander, Gert Blomé, Bertil Karlsson; Sven Johansson(6+6), Ulf Sterner, Karl-Göran Öberg, Uno Öhrlund, Hans Mildh, Ronald Pettersson, Eilert Määttä, Nisse Nilsson, Lars-Erik Lundvall, Per-Olof Herdin. (7 6 0 1 44-10).
3. Tsekkoslovakia: Vlado Dzurilla, Josef Mikolas; Frantisek Tikal, Rudolf Potsch, Stanislav Sventek, Jan Kasper, Frantisek Gregor; Jiri Dolana(8+2), Jaroslav Jirik, Miroslav Vlach, Frantisek Vanek, Josef Cerny, Jaroslav Valter, Jan Starsi, Vlastimil Bubnik, Ludek Bukac, Stanislav Pryl. (7 5 1 1 41-16).
5. Suomi: Juhani Lahtinen, Urpo Ylönen; Kalevi Numminen, Jarmo Wasama, Matti Lampainen, Rauno Lehtiö, Jorma Suokko, Ilkka Mesikämmen; Matti Keinonen(6+3), Raimo Kilpiö, Heino Pulli, Matti Reunamäki, Pentti Hyytiäinen, Jouni Seistamo, Esko Luostarinen, Pentti Rautalin. (7 1 1 5 20-35).
Olympia/MM
1964
Innsbruck
Että näin! Itävalta saavutti 1931 ja 1947 MM-pronssia. Ja jatkettuaan näiden menestysten jälkeen B-tasolla ja joskus onnen kauppaa A-tasolla itävaltalaiset saivat oman Olympiaturnauksen. Tosin heille ei siitä aivan mahdotonta iloa ollut. Muuan Suomi tiputti itävaltalaiset karsintaottelussa 8-2. Leijonat sijoittuivat kuudenneksi kovin tavanomaisella esityksellä: USA:n kova joukkue hävisi 2-3, mutta seitsemänneksi sijoittunut Länsi-Saksa voitti 2-1. Ja enteenä tulevasta voiton este oli yksi sakemanni: Ernst Trautwein. Mutta Olympiatason ensimmäinen nollavoitto tuli kahdeksanneksi sijoittuneista sveitsiläisistä 4-0.
Kanada teki historiaa luopumalla seuramaajoukkueista. Koottu maajoukkue oli tosin nimellisesti Winnipegin yliopiston kirjoilla. Ja Rod Seilingkin oli ehtinyt kokeilla NHL:ää. Mutta nytkään ei tehty Jim Thorpeja. Vaahteranlehtiset pelasivat kelvollisesti neljänneksi, mutta rautaisten perinteitten maassa se oli liian vähän. Mutta… Kansainvälinen Jääkiekkoliitto sooloili Kansainvälisen Olympiakomitean nokan edessä: MM-turnauksen pisteisiin laskettiin neljän parhaan maan keskinäiset ottelut. Näin saatiin Kanada ja Tsekkoslovakia tasavahvoina pronssille.
Neuvostoliitto jatkoi kulkuaan ykkösenä 14 pisteellä. Ruotsi, Tsekkoslovakia ja Kanada olivat 10 pisteessä. Kanada olisi voittanut olympiakultaa, mikäli vaahteranlehtiset olisivat sattuneet tekemään neukkuja vastaan pari maalia enemmän… Ja Suomi pääsi jenkkien ja sakujen kanssa neljään pisteeseen. Edellisvuoden tavoin Suomella oli jälleen onnea maalisuhteissa.
Neuvostoliitto: Viktor Konovalenko, Boris Zaitsev; Aleksander Ragulin, Eduard Ivanov, Viktor Kuzkin, Vitali Davidov, Oleg Zaitsev; Konstantin Loktev, Viktor Jakusev(7+3), Boris Majorov, Venjamin Aleksandrov, Leonid Volkov, Aleksander Almetov, Jevgeni Majorov, Stanislav Petusov. (8 8 0 0 73-11)
2. Ruotsi: Kjell Svensson, Lennart Häggroth; Gert Blomé, Roland Stolz, Bert-Ola Nordlander, Nils Johansson; Sven Johansson(8+3), Ulf Sterner, Anders Andersson, Ronald Pettersson, Eilert Määttä, Lars-Erik Lundvall, Uno Öhrlund, Nils Nilsson, Karl-Göran Öberg, Lennart Johansson, Hans Mildh. (8 6 0 2 59-18).
3. Tsekkoslovakia: Vladimir Nardchal, Vlado Dzurilla; Rudolf Potsch, Frantisek Gregor, Frantisek Tikal, Ladislav Smid, Stanislav Sventek; Jiri Dolana(7+3), Josef Cerny, Jaroslav Valter, Josef Golonka, Miroslav Vlach, Jiri Holik, Jaroslav Holik, Vlastimil Bubnik, Jan Klapac, Stanislav Pryl. (8 6 0 2 55-21)
(3. MM: Kanada: Seth Martin, Ken Broderick; Henry Akervall, Barry McKenzie, Terry O’Malley, Rod Seiling, Gary Begg, Gary Dineen(3+6), George Swarbrick, Roger Bourbonnais, Terry Clancy, Brian Conacher, Raymond Cadieaux, Paul Conlin, Bob Forhan, Marshall Johnston. (8 6 0 2 46-18)).
6. Suomi: Juhani Lahtinen, Urpo Ylönen; Rauno Lehtiö, Ilkka Mesikämmen, Jorma Suokko, Jarmo Wasama, Kalevi Numminen; Heino Pulli(5+1), Seppo Nikkilä, Matti Reunamäki, Raimo Kilpiö, Juhani Wahlsten, Jorma Peltonen, Esko Kaonpää, Esko Luostarinen, Jouni Seistamo. (8 3 0 5 18-33).
MM
1965
Tampere
Muuan etelärannikon tuppukylä vaali suomalaisten mainetta urheilutapahtumien järjestäjänä vaatimalla MM-kisojen lykkäämistä sekä päätti olla rakentamatta jäähallia. Niinpä Tampereella jäi hämäläinen hitaus taka-alalle hallin tullessa valmiiksi silloisessa maailmanennätysajassa. Ja tässä betoniteltassa sitten päättyi Suomen maajoukkueen kausi Hämeen maajoukkueena. Vaikkakin Tampereen vahva osuus maajoukkuevalinnoissa jatkui… Etelärannikkolaisen kalastajakylän hylätessä B-sarjankin pelit ne pelattiin Turussa, Porissa ja Raumalla.
Ja tämä Suomi-Ruotsi tasapeli 2-2 muistetaan huomattavasti paremmin kuin kuusi vuotta aiemmin. Jostain syystä… Ottelun päättyessä eräs sai sydärin ja kuoli. Muuten leijonat hävisi suurille komeilla peleillä. Mutta alitti tasonsa samantasoisia ja heikompia vastaan. Aivan erikoisesti hyökkääjät jännittivät kotimaassa pelaamista. Mutta toisaalta nyt oli DDR-läinen urheilukulttuuri jo nupullaan: jostain syystä he poistuivat toisesta erästä uupuneina ja palasivat apinanraivolla kolmanteen voittaen Suomen 3-2. Näistä kisoista sitten alkoi myös lopullinen neukkujen MM-valta.
Pohjoisamerikkalaisista säväytti lähinnä USA:n temperamenttinen maalivahti Tom Haugh. Haugh säväytti ruotsalaisiakin, koska pelasi myöhemmin Röglen joukkueessa. Vaahteramäen Eemelit olivat puolestaan rutiininelosia, vaikka heillä oli joitain kympinkin pelaajia. Amatöörimestari Winnipeg Maroonsin vahva osuus mahdollistaa tämän maajoukkueen pitämisen viimeisenä seuramaajoukkueena. Sivuseikkana mainittakoon, että jos paitsiona hylätty ”Mintsu” Hakasen Ruotsi-ottelun 3-2 –maali olisi hyväksytty, niin Swedut olisivat olleet tasapisteissä vaahteranlehtisten kanssa. Mutta ei se mitään…
Neuvostoliitto: Viktor Konovalenko, Viktor Zinger; Eduard Ivanov, Viktor Kuzkin, Aleksander Ragulin, Vladimir Brezhnev, Vitali Davidov; Aleksander Almetov(7+5), Konstantin Loktev, Venjamin Aleksandrov, Vjatsheslav Starsinov, Boris Majorov, Anatoli Ionov, Viktor Jakushev, Anatoli Firsov, Leonid Volkov, Juri Volkov. (7 7 0 0 51-13)
2. Tsekkoslovakia: Vlado Dzurilla, Vladimir Nardchal; Frantisek Tikal, Josef Capla, Rudolf Potsch, Jan Suchy, Jaroslav Meixner; Josef Golonka(6+8), Jaroslav Jirik, Josef Cerny, Frantisek Sevcik, Vaclav Nedomansky, Stanislav Pryl, Jan Klapac, Jiri Holik, Jaroslav Holik, Zdenek Kepak. (7 6 0 1 43-10)
3. Ruotsi: Kjell Svensson, Leif Holmqvist; Lennart Svedberg, Gert Blomé, Roland Stolz, Nils Johansson, Bert-Ola Nordlander; Tord Lundström(6+3), Ronald Pettersson, Nils Nilsson, Eilert Määttä, Sven Tumba, Uno Öhrlund, Anders Andersson, Carl-Göran Öberg, Lars-Åke Sivertsson, Håkan Wickberg. (7 4 1 2 33-17).
7. Suomi; Juhani Lahtinen, Urpo Ylönen; Jarmo Wasama(3+1), Kalevi Numminen, Lalli Partinen, Lalli Partinen, Ilkka Mesikämmen, Pentti Lindegren; Juhani Wahlsten, Matti Keinonen, Seppo Nikkilä, Matti Reunamäki, Raimo Kilpiö, Reijo Hakanen, Lasse Oksanen, Pentti Rautalin, Heino Pulli, Jaakko Honkanen. (7 1 1 5 14-27).
1966
Ljubljana
Sitten MM-sirkus siirtyi tivoliin! Nimittäin jugoslavialainen jäähalli oli Hala Tivoli! Neukut jatkoivat juhlakulkuettaan. Tosin swedut tahrasivat kilpeä 3-3 –tasapelillä. Itäsaksalaiset sensijaan veivät swedukilven kaatopaikalle voittamalla 4-1. Niinpä sweduille jäi neljäs tila sekä MM- että EM-mitaleissa. Kanadalla oli nimittäin poikkeuksellisesti tsemppiä päällä ja maalissa Seth Martin. Hän ei ollut mitään sukua egyptiläisten jumala Sethille aikakauden vastustajien mielipiteistä huolimatta. Itä-Saksa sai EM-pronssia ensimmäisen ja viimeisen kerran.
Suomen kanadalainen päävalmentaja Joe Wirkkunen sai näiden kisojen jälkeen tarpeekseen. Hän oli toiminut maajoukkueen päävalmentajana jo vuosia eikä katsonut edistyneensä. Tosin hän vain aloitti nykyaikaisen junioritoiminnan maassa sekä katsoi huomista pitemmälle. Hän vihasi saksalaisjoukkueita, kun molemmat jostain syystä aina onnistuivat Suomea vastaan. Ja urheilutoimittajat sekä yleisö jotenkin kritisoivat: ”hävitään suuria vastaan komealla pelillä, hävitään pieniä vastaan surkealla pelillä”. Jostakin syystä maamme on nykyään huipulla. Vaikka Suomen tämän aikakauden tähdet sanoivat Wirkkusen tehneen huipulle nousemisen edestä 85 (=kahdeksankymmentäviisi) prosenttia, niin eräs toinen valmentaja muistetaan paremmin.
Hala Tivolin oloissa järjestettiin myöhemmin eräs korkealuokkaisempi tapahtuma. Kyseessä oli koripallon EM-turnaus. Suomi sai näissä kiekkokisoissa jälleen seitsemännen sijan, eli hieman tasoaan heikomman. Tosin siksi, että tasapisteillä jenkeillä oli hieman parempi puolustus. Ja kun raumalaiset eivät tykänneet ”Mölli” Keinosen muutosta Poriin, niin karanteenien ansiosta tämä supertähti ei ollut timmissä näissä kisoissa.
Neuvostoliitto: Viktor Konovalenko, Viktor Zinger; Vladimir Brezhnev, Aleksander Ragulin, Oleg Zaitsev, Viktor Kuzkin, Vitali Davidov; Venjamin Aleksandrov(9+8), Aleksander Almetov, Viktor Jakushev, Vjatseslav Starsinov, Konstanin Loktev, Vladimir Vikulov, Boris Majorov, Viktor Polupanov, Anatoli Firsov, Anatoli Ionov. (7 6 1 0 55-7).
2. Tsekkoslovakia: Vlado Dzurilla, Jiri Holecek; Rudolf Potsch, Frantisek Tikal, Ladislav Schmid, Jan Suchy, Jaroslav Meixner; Stanislav Pryl(6+4), Vaclav Nedomansky, Milan Koks, Josef Golonka, Jaroslav Jirik, Jiri Holik, Jan Klapac, Frantisek Sevcik, Jaroslav Holik, Josef Cerny. (7 6 0 1 32-15).
3. Kanada: Seth Martin, Ken Broderick; Gary Begg, Barry McKenzie, Lorne Davis, Terry O’Malley, Harvey Schmidt; George Faulkner(6+2), Francis Huck, Roger Bourbonnais, Marshall Johnston, Raymond Cadieaux, Jackie McLeod, Bill McMillan, Morris Mott, Paul Conlin, Rick McKay.(7 5 0 2 33-10).
7. Suomi; Juhani Lahtinen, Risto Kaitala; Lalli Partinen, Kalevi Numminen, Ilkka Mesikämmen, Juha Rantasila, Antti Heikkilä; Reijo Hakanen(4+1), Lasse Oksanen, Jorma Peltonen, Juhani Jylhä, Esa Isaksson, Raimo Killpiö, Matti Reunamäki, Matti Keinonen, Jorma Vehmanen, Erkki Mononen. (7 2 0 6 18-43).
1967
Wien
Tänä vuonna kymmenen vuotta täyttäneessä Wiener Stadthallessa harrastettiin jääverkkokalastusta; itävaltalaiset ympäröivät kaukalon vain muikkuverkoilla. Itävaltainen jääkiekkokulttuuri onnistui kisoissa: he sattuivat säilymään B-sarjassa. Toinen menneen ajan mitalimaa Sveitsi lähti nippa nappa ensi kertaa C-sarjan puolelle. Heillä oli kyllä taloudellinen puoli kunnossa: Itävalta hankki vuosikymmenen lopulla jo suomalaisia jäähdytteleviä tähtiä. Ja Sveitsi myöhemmin myöskin. Ehkäpä rahaa ei riittänyt aivan tarpeeksi oman pelaajamateriaalin kehittämiseen…
A-tasolla Kanada tuli kisoihin parhaalla kootulla maajoukkueellaan. Mukana oli myös Carl Brewer. Hän sattui olemaan jonkinlainen tähti aiemmin NHL:ssä. Neukku –tappio 1-2:en jälkeen vaahteramäen eemelit sitten löivät viimeisen ottelun läskiksi ja hävisivät Ruotsille 0-6. Tyypillisen ruotsalaisesti ruotsalaiset pääsivät MM-hopealle. Myös Kanadan maalivahti Seth Martin oli nyt ainoan kerran MM-urallaan parhaana palkitun maalivahdin tittelin ulkopuolella. Sattumoisin hän pelasi seuraavan kautensa NHL:ssä.
Aivan aluksi suomalaiset herättivät huomiota lähinnä seuraavasti: Kanadan Roger Bourbonnais poltti päreensä erään Möllin virnuilulle. Kun Suomi sitten ensi kertaa todellakin voitti legendaarisen jääkiekkomaan, se vaikutti kunnolla koko kisoihin. Tsekkoslovakia hävitessään 1-3 tippui samalla mitaleilta. Mutta suomalaisille kävi ruotsalaisestikin. Luukkua korjattiin toisen erän aikana sen verran, että tsekkien pinna paloi. Sattumoisin Suomea oli tullut valmentamaan mies Tsekkoslovakiasta. Gustav Bubnik oli sattunut kuulumaan joukkoon, joka oli viety MM-tittelin kunniaksi 1949 suolakaivoksiin.
Neuvostoliitto: Viktor Konovalenko, Viktor Zinger; Aleksander Ragulin, Valeri Nikitin, Oleg Zaitsev, Eduard Ivanov, Viktor Kuzkin, Vitali Davidov; Anatoli Firsov(11+11), Viktor Polupanov, Aleksander Almetov, Venjamin Aleksandrov, Vladimir Vikulov, Viktor Jakushev, Vjatseslav Starsinov, Boris Majorov, Viktor Jarloslavjev, Viktor Jakushev. ( 7 7 0 0 58-9)
2. Ruotsi: Kjell Svensson, Leif Holmqvist; Roland Stolz, Gert Blomé, Eilert Määttä, Nils Johansson, Arne Carlsson, Bert-Ola Nordlander; Carl-Göran Öberg(5+1), Hans Lindberg, Björn Palmqvist, Ulf Sterner, Nils Nilsson, Lars-Göran Nilsson, Stig-Göran Johansson, Leif Henriksson, Folke Bengstsson, Ronald Pettersson. (7 4 1 2 31-22)
3. Kanada : Seth Martin, Wayne Stephenson; Carl Brewer, Jack Bownass, Terry O’Malley, Gary Begg, Barry McKenzie; Francis Huck(5+6), Adolfo Tambellini, Morris Mott, Bill McMillan, Roger Bourbonnais, Ted Hargreaves, Gary Dineen, Marshall Johnston, Jean Cusson, Raymond Cadieaux. (7 4 1 2 28-15).
6. Suomi: Urpo Ylönen, Juhani Lahtinen; Pekka Kuusisto, Kalevi Numminen, Pekka Marjamäki, Ilkka Mesikämmen, Raimo Määttänen; Juhani Wahlsten(4+0), Reijo Hakanen, Lasse Oksanen, Jorma Peltonen, Matti Keinonen, Matti Reunamäki, Kari Johansson, Esa Peltonen, Raimo Kilpiö, Mattti Harju, Jorma Vehmanen. (2 1 4 14-24).
Olympia/MM
1968
Grenoble
Se se vaan on sillä lailla… että nämä kisat olivat sitten viimeiset Olympialaiset, jotka olivat samalla MM-turnaus. Neuvostoliitto jatkoi putkeaan. Tosin Viktor Polupanov jatkoi vodkaputkeaan häviten näiden kisojen jälkeen kuvioista. Kaksien edelliskisojen tapaan neljä ensimmäistä pistenikkaria olivat neukkuja. Mutta Tsekkoslovakia osoitti ihmiskasvoista sosialismia voittamalla heidät 5-4. Ja sattumoisin tsekit saivat tällä kertaa kiittää suomalaisia hopeamitalistaan.
Vaikka Stade de Glacella oli pleksilaidat, niin nyt niitä ei suomi-poika taivastellut. Kanadan ensi tappio leijonille tiesi pisteen verran tippumista pronssin puolelle. Suomi voitti erinomaisella pelillä 5-2 ja oli ensi kertaa ansaitusti viitonen. Yksi syy tähän mennessä ehjimpään esitykseen oli ehkä puolustuksen suuri sukupolvenvaihdos. Jopa swedut tulivat kesken kaiken kannustamaan itäistä naapuriaan. Ja huusivat kesken jääneen vaihdon sekaan jopa suomea: viis, viis… Mainittakoon, että Ruotsi jäi pisteen päähän mitalisijasta. Suomen joukkue oli siis ensi kertaa selvä viitonen ja maalisuhde oli ensi kertaa A-tasolla positiivinen. Kun karsintaottelukin lasketaan mukaan… Matti Keinonen oli kiistatta Suomen joukkueen urhein pelaaja. Hän oli Kanada –ottelun tähti. Ja pistenikkarina joukkueen neljänneksi paras. Ja hän oli sattumoisin murtanut nilkkansa ennen kisoja.
Vaatimattomat ranskalaiset järjestivät komean jäähallin kisoihin. Ja vaatimattomuuttaan he jäivät turnauksen viimeiseksi B-sarjassa. Tulos oli viis tappiota vaatimattomalla maalisuhteella: 9-32. Kaikkein ylpeimmät ranskalaiskiekkoilijat ovatkin olleet aina, kumma kyllä, Quebecin tienoilta merten takaa…
Neuvostoliitto: Viktor Konovalenko, Viktor Zinger; Viktor Blinov, Vitali Davidov, Viktor Kuzkin, Aleksander Ragulin, Oleg Zaitsev, Igor Pomizhevski; Anatoli Firsov(12+4), Viktor Polupanov, Vjatseslav Starsinov, Vladimir Vikulov, Boris Majorov, Jevgeni Mishakov, Juri Moisejev, Anatoli Ionov, Venjamin Aleksandrov, Jevgeni Zinin. (7 6 0 1 48-10).
2. Tsekkoslovakia: Vladdo Dzurilla, Vladimir Nardchal; Josef Horesovsky, Jan Suchy, Karel Masopust, Oldrich Machac, Frantisek Pospisil; Josef Golonka(4+6), Jan Hrbaty, Vaclav Nedomansky, Jan Havel, Josef Cerny, Frantisek Sevcik, Peter Reima, Jiri Holik, Jaroslav Jirik, Jiri Kochta, Jan Klapac. (7 5 1 1 33-17).
3. Kanada; Ken Broderick, Wayne Stephenson; Marshall Johnston, Barry McKenzie, Brian Glennie, Paul Conlin, Terry O’Malley; Francis Huck(4+5), Morris Mott, Roger Bourbonnais, Raymond Cadieaux, Jack O’Shea, Ted Hargreaves, Gary Dineen, Steven Monteith, Gerry Linder, Bill McMillan, Herb Pinder. (7 5 0 2 28-15).
5. Suomi: Urpo Ylönen, Pentti Koskela; Ilpo Koskela, Paavo Tirkkonen, Seppo Lindström, Lalli Partinen, Juha Rantasila, Pekka Kuusisto; Lasse Oksanen(5+3), Juhani Wahlsten, Veli-Pekka Ketola, Matti Keinonen, Matti Harju, Jorma Peltonen, Pekka Leimu, Matti Reunamäki, Esa Peltonen, Kari Johansson. ( 8 4 1 3 28-25).
MM
1969
Tukholma
Prahan keväästä johtuen varapaikkakunta sattui järjestämään nyt MM-turnauksen! Neukkuvalmentaja Anatoli Tarasov suhtautui ”politiikka politiikkana, kiekko kiekkona”. Tosin Neuvostoliitossahan lehtien haravoiminenkin oli poliittinen teko. Aivan ilmeisistä syistä Tsekkoslovakia panosti aivan erityisesti Neuvostoliitto-otteluihin. Ja niinpä neukut hävisivät peräti kahdesti samassa turnauksessa, ensi kertaa sitten Kanadan seuramaajoukkueiden päivien. Ja neukkujen kultaketju jatkui peräti maalisuhteella. Toisaalla neuvostoliittolainen maalituomari otti asiat todella rennosti nukahtamalla kesken ottelun. Ja Tre Kronorilla oli oma mallinsa: he ottelivat juuri kaiken satsanneita tsekkejä vastaan. Sattuen näin pääsemään hopealle.
Pohjois-Amerikka oli tässä turnauksessa ensi kertaa todella sivuroolissa. Koottu kanadalaisryhmä oli nyt vain selvä nelonen. Eräässä kaukaisessa pohjoisessa maassa olisi tästäkin oltu näihin aikoihin onnesta kankeita… USA oli selvästi pelkkä heittopussi. Aivan ilmeisistä syistä pohjoisamerikkalainen edustuskiekkoilu tuli seuraavalla vuosikymmenellä kärsimään takapakkeja. Suomikin otteli rutiininomaisesti viitoseksi ja Gustav Bubnik sai tämän jälkeen lähteä arvokisakiekkoilun kuvioista. Tosin hänestä tuli hieman myyttinen hahmo suomalaisessa jääkiekossa…
Vuosikymmenen päättyessä kiekkoilun MM/Olympia-ilme oli muuttunut. Vuosikymmenen paras arvokisavahti Seth Martin löi maskin läpi Euroopassa. Ruotsalaisvahtien kalloluut tosin eivät tarvinneet maskia. Kypärät kelpasivat yhä useammin jopa kanukeille ja jenkeille. Ja ennen kaikkea neukut toivat ensimmäisen todella eurooppalaisen pelityylin…
Neuvostoliitto: Viktor Konovalenko, Viktor Zinger; Jevgeni Poladev, Igor Romishevski, Aleksander Ragulin, Vladimir Lutshenko, Vitali Davidov, Viktor Kuzkin; Anatoli Firsov(10+4), Valeri Harlamov, Aleksander Maltsev, Vladimir Petrov, Vjatseslav Starsinov, Jevgeni Zimin, Boris Mihailov, Jevgeni Misakov, Vladimir Vikulov, Aleksander Jakushev,Vladimir Jursinov. (10 8 0 2 59-23).
2. Ruotsi: Leif Holmqvist, Gunnar Bäckman; Arne Carlsson, Lennart Svedberg, Lars-Erik Sjöberg, Bert-Ola Nordlander, Nils Johansson, Kjell-Rune Milton; Ulf Sterner(5+9), Stig-Göran Johansson, Lars-Göran Nilsson, Stefan Karlsson, Tord Lundström, Roger Olsson, Håkan Nygren, Björn Palmqvist, Leif Henriksson, Mats Hysing, Dick Yderström. (10 80 2 45-19).
3. Tsekkoslovakia: Vlado Dzurilla, Miroslav Lacky; Oldrich Machac, Frantisek Pospisil, Josef Horesovsky, Jan Suchy, Vladimir Bednar; Jaroslav Holik(4+10), Vaclav Nedomansky, Josef Cerny, Jan Hrbaty, Josef Golonka, Frantisek Sevcik, Jiri Holik, Richard Farda, Jan Klapac, Jaroslav Jirik, Jan Havel, Josef Augusta. (10 8 0 2 40-20).
5. Suomi: Urpo Ylönen, Lasse Kiili; Juha Rantasila, Lalli Partinen, Ilpo Koskela, Seppo Lindström, Pekka Marjamäki; Jorma Peltonen(3+4), Lauri Mononen, Esa Isaksson, Matti Keinonen, Esa Peltonen, Pekka Leimu, Lasse Oksanen, Juhani Wahlsten, Veli-Pekka Ketola, Matti Harju, Juhani Jylhä, Kari Johansson. (8 2 0 8 26-52).
Vuosikymmenen Parhaat:
Maalivahti: Seth Martin (Kanada 1961, 1963, 1964, 1966-67)
Puolustaja: Roland Stolz (Ruotsi 1960-69), Aleksander Ragulin (Neuvostoliitto 1961-69)
Hyökkääjä: Anatoli Firsov (Neuvostoliitto 1964-69).
Vuosikymmenen joukkue:
Neuvostoliitto 1963.
Mitalit:
Neuvostoliitto 7-0-2
Ruotsi 1-4-1
Kanada 1-2-4
USA 1-0-1
Tsekkoslovakia 0-4-3